perjantai 24. huhtikuuta 2015

Biotalous koskettaa myös marginaalialoja

Metsistämme saatavat tuotteet ja palvelut ovat vaihdelleet eri vuosisatoina ja  jopa  -kymmeninä. Suuressa mittakaavassa metsien hyödyntäminen alkoi 1600-luvulla tervanpolton myötä. Metsien mustaa kultaa eli tervaa poltettiin 1800-luvun lopulle saakka ja elinkeinon  merkityksen näkee metsämaastossa vielä nykyäänkin erityisesti Pohjanmaalla ja Kainuussa, josta kulttuuriperintöinventoinnissa on kartoitettu satoja hautoja.


Kainuun mustaa kultaa. Tervahauta erottuu vielä maastossa hyvin.

Metsien käytön historia auttaa ymmärtämään ehkä myös tulevaa, sillä muutos metsistä saatavien tuotteiden suhteen jatkuu edelleen. Esimerkiksi kansallinen biotalousstrategia on pyrkinyt luomaan innovatiivista ja luovuuteen kannustavaa ilmapiiriä luonnonvarojemme ympärille. Jo nyt tuotekehityksen tuloksia löytyy muun muassa puusta saatavista tuotteista. Biopohjaisiksikin innovaatioiksi voidaan nimittää puukipsiä, mäntyöljyä ja puupellettejä.

Mielenkiintoista on myös se, kuinka historiasta ja kansanperinteestä on voitu luoda tuotteita tämän päivän kysyntään. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii pihkasalva. Vaikka kuusen pihkaa on käytetty Pohjoismaissa vuosisatojen ajan erilaisten ihon infektioiden hoidossa (ja pioneerimaisesti sitä on käytetty haavanhoitoon myös muutamissa Lapin terveyskeskuksissa), on sen tuotteistaminen uusi asia. Tuotekehityksen tuloksena pihkasalvaa on tänä päivänä saatavana Lääkelaitoksen rekisteröimänä apteekkituotteena.

Lähiruokaan ja ruuan alkuperään perustuvat trendit ovat kasvattaneet kiinnostusta erilaisten kasvien, marjojen ja sienten terveysvaikutuksiin. Samalla olemme havainneet, kuinka idea luonnosta saatavista terveysvaikutteisista tuotteista on iänikuinen. Suomalaiset kun ovat osanneet hyödyntää ympäristönsä luontaisia vahvuuksia hyvin erilaisiin käyttötarkoituksiin aina. Silti paljon tietoa esimerkiksi erilaisten kasvien käyttötavoista on myös hävinnyt vuosikymmenien aikana. Menneeseen kansanperinteeseen tutustuminen voi siis laajentaa näkemystä metsästä.


Myös lakan terveysvaikutuksia on tutkittu.

Metsä-alan opiskelijana metsäalan muutoksien seuraaminen ja ennustaminen on tärkeää, mutta myös menneen tunteminen voi muodostua yhtä tärkeäksi tekijäksi. Harjoittelujaksoni kulttuuriperintökohteiden parissa on avannut silmäni metsän suhteen uudesta näkökulmasta. Paitsi, että olen oppinut tuntemaan ja tunnistamaan kulttuuriperintökohteita maastosta, koen myös, että näen sen myötä metsän puilta. Metsä ja sen kestävien tapojen mukainen käyttäminen sekä biotalouden muodostuminen on loputon aarreaitta, johon perehtymiseen menee ainakin yksi työura.


Pyyntikuoppaa dokumentoimassa Hoiluansärkällä Suomussalmella kesällä 2014.

"Toimistonäkymä" kesällä 2014.

Ajan patinoima niittylato, joka edustaa hirsirakentamisen osaamista vuosien takaa.

Biotalous on laaja kokonaisuus, jota on turha rajata liikaa. Siihen voi liittää myös luontomatkailun, metsien kulttuuriperinnön ja luonnontuotealan. Jos leikitellään ajatuksella tulevaisuudesta ja vahvasti biotaloudessa toimivasta Suomesta, myös niin sanotut marginaalialat voivat mahdollistaa tuote- ja palveluinnovaatioita. Jospa luontomatkailun olennainen osa onkin juuri historia kulttuuriperintöineen. Tarinallisuus ja elämyksellisyys ovat matkailun trendejä nyt ja ehkäpä myös tulevassa. Esimerkiksi kulttuuriperintökohteet ja niihin sijoittuvat tarinat ovat aidoimpia kohteita, mitä matkailija voi luontokokemuksen ohella hakea. Jos tulevaisuusleikkiä jatketaan ja luontomatkailuun yhdistetään lähiruokatrendin mukana pinnalle noussut villi ruoka, on kyseessä jo laajasti suomalaista kulttuuriperintöä hyödyntävä kokonaisuus. Villit marjat, sienet ja yrtit luovat uniikkeja makuelämyksiä ja -kokemuksia, joita voidaan nauttia luonnon keskellä, huippuravintolassa tai vaikka viedä matkatuliaisena kotimaahan.


5 500 vuotta vanha talonpohja Kylmäluoman retkeilyalueella Taivalkoskella.

Usein läheltä on vain vaikea nähdä, mitä luontomme jo meille tarjoaa. Metsämme, Suomen luontaiset vahvuudet, ovat aika sampoja taottavaksi.




- Tuuli, harjoittelija