torstai 27. marraskuuta 2014

Utosjoen kaukoniittyaluetta kartoittamassa

Utosjoki on pieni joki, joka alkaa Puolangan suo-alueiden pikkupuroista kasvaen hieman isommaksi Utajärven ja Puolangan rajan tienoilla. Lopulta joki laskee jo kohtuullisen kokoiseksi kasvaneena Oulujokeen Utajärven kohdalla. Inventoinnissa osoittautui, että Utosjoki on ollut menneisyydessä merkittävä kaukoniittyalue.

Luonnonniityt olivat erittäin merkittäviä suomalaisille pientiloille vielä pitkään 1900-luvulla. Pieniä kovalla työllä raivattuja peltotilkkuja ei uhrattu nälänhädän uhkaamassa maassa eläinten rehun viljelyyn. Pelloista pyrittiin saamaan leipä pöytään ja siemenviljaa seuraavaksi vuodeksi. Eläinten talvirehu oli sen takia hankittava muualta. Hyviä heinäniittyjä on karussa suomalaisessa maisemassa kuitenkin kovin vähän. Harvat niityt olivatkin todella arvokkaita ja ne saattoivat sijaita hyvinkin kaukana asutuksesta. Utosjoen niityt näyttävätkin kuuluneen Särkijärven kylälle, joka sijaitsee alueesta lähes 10 kilometriä pohjoiseen.

Niittyjä saatettiin myös muokata, jotta ne tuottaisivat enemmän heinää. Alueita saatettiin kulottaa tai ainakin niistä poistettin puita ja pensaita. Myös niittyjä halkovia vesistöjä padottiin. Keväällä vesi nostettiin niityille sammalien, puiden ja pensaiden taimien hävittämiseksi. Myöhemmin pato avattiin, jonka jälkeen vesi laski ja niityille kasvoi rehevä heinä.

Koska niityt olivat kaukana asutuksesta, tuli siellä kyetä majoittumaan pidempiäkin aikoja. Tämän takia niittyalueilla sijaitsi usein savupirttejä. Nämä olivat tyypillisesti noin 4 x 4 m kokoisia hirsistä rakennettuja yksinkertaisia rakennuksia. Hirsien välit oli tiivistetty sammaleella ja nurkassa savusi luonnonkivikiuas, joka antoi hieman lämpöä ja piti hyttyset loitolla. Heinän säilyttämiseen ja kuivaamiseen rakennettiin niityille aluksi erilaisia heinäsuopia tai haasioita, kunnes 1800-luvulla alettiin suosimaan heinälatoja, joissa heinä säilyi paremmin. Niityiltä saattaa löytää myös vanhoja rajamerkkejä, joista tyypillinen on esimerkiksi ns. "Kolme veljestä" eli kolme hirttä lyötynä pystyyn suolle keskimmäisen ollessa muita hieman pidempi.

Kesän aikana kartoitettiin Utosjoen varrelta noin 1,5 kilometriä pitkältä osuudelta kuusi latoa ja yksi niittysauna. Tätä voidaan pitää kohtuullisen suurena määränä. Vanhaa kartta-aineistoa tarkastelemalla päästään kuitenkin kiinni toiminnan koko laajuuteen.



Ensimmäinen tunnettu kartta Utosjoen niittyalueelta on pitäjänkartta vuodelta 1850 (Kansallisarkiston digitaaliarkisto). Pitäjänkarttoihin ei merkitty yksittäisiä rakennuksia, mutta niittyalue on mitattu tarkasti omaksi alueekseen. Mittaus on ollut verotus- ja omistussyistä hyvin tarkkaa ja vaikka maastonmuodot on usein piirretty varsin viitteellisesti, toistuvat rajojen muodot lähes identtisenä vielä nykyäänkin.




Alueen länsiosasta on olemassa yksittäinen karttalehti, joka on tehty sata vuotta pitäjänkarttaa myöhemmin vuonna 1950 (vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/). Suurin osa valtion maasta jää karttalehden ulkopuolelle, mutta alueen niittyjen laajuus paljastuu hyvin. Noin 4,5 kilometriä pitkällä jokiosuudella on sijainnut 24 rakennusta. Todennäköisesti suurin osa rakennuksista on ollut niittylatoja, mutta joukossa on varmasti myös joitakin niittysaunoja.  Inventoiduista ladoista näkyy tässä kartassa neljä latoa (numerot 3, 4, 5 ja 6).




Vuoden 1970 peruskartassa (vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/) näkyy Utosjoen varrella enää kahdeksan niittylatoa (ympyröity punaisella). Karttaan on merkitty ainoastaan yksi inventoinnissa kartoitetuista ladoista (numero 6). Kartasta käy hyvin myös ilmi se, että suurin osa siihen piirretyistä ladoista ovat sijainneet yksityismaalla.

 

Nykyiseen peruskarttaan ei ole merkitty enää yhtään latoa. Valtion maat on merkitty karttaan tummalla rasterilla. Inventoidut ladot näkyvät harmaina ympyröinä (numerot 1-6). Myös Korpelan niittysauna näkyy harmaana S-kirjaimella merkittynä ympyränä välittömästi ladon numero 2 vieressä. Kartta-aineiston perusteella ladot Utosjoen varrella olisivat täysin kadonneita, mutta inventointi osoitti muuta.



Itäisimmästä niittyladosta (kartassa numero 1) oli jäljellä noin neljä lahonnutta hirsikertaa. Kohde ei esiinny missään tunnetussa kartassa ja se löydettiin kävelemällä joenrantaniittyä tunnetuista kohteista ylävirtaan. Taustalla näkyy rehevää ja jo osin umpeenkasvanutta niittyä sekä tummavetinen kapea Utosjoki.


 

Korpelan niittysaunasta (kartassa S-kirjain) oli jäljellä muutamia pitkälle lahonneita hirsikertoja sekä luonnonkivisen lieden jäännös. Paikka löydettiin paikallisten asukkaiden haastattelujen perusteella ja sen nimi saatiin samaa kautta. Niittysaunat ovat usein heikommin säilyneitä kuin ladot. Mahdollisesti tämä johtuu siitä, että ladot pysyvät paremmin kuivina kuin tiiviimmäksi rakennetut saunat. Myös kasvillisuuden eteneminen on nopeampaa kuivemmalle paikalle rakennetuissa saunoissa.



Toinen niittylato (kartassa numero 2) löydettiin muutamia kymmeniä metrejä saunan eteläpuolelta. Tätäkään latoa ei ole merkitty mihinkään karttaan, vaikka se on yhä selkeästi havaittavissa.



Niittylato numero 3 näytti olevan purettu ja siitä oli jäljellä enää alin hirsikerta ja sen päällä olevat lattiarakenteet. Lato on merkitty vuoden 1950 karttaan, mutta ei enää vuoden 1970 versioon.



Ladosta numero 4 oli jäljellä enää hyvin pitkälle lahonneita hirsiä. Ladon muoto oli kuitenkin yhä erotettavissa. Paikalle oli myös kasvanut tiheikkönä nuoria kuusia. Myös tämä lato on merkitty vuoden 1950 karttaan, mutta ei enää vuoden 1970 versioon.



Myös lato numero 5 oli purettu ja siitä oli jäljellä lahonnut pohja. Lato oli havaittavissa pohjasta törröttävästä pystypuusta, jonka ympärille oli kiedottu rautalankaa. Tämäkin lato on merkitty vuoden 1950 karttaan, mutta ei enää vuoden 1970 versioon.



Lopuksi löydettiin vielä niittylato numero 6. Tämä on merkitty sekä vuoden 1950 että 1970 karttaan ja siitä olikin jäljellä useita hirsikertoja ja katon rakenteita. Taustalla näkyy hyvin rehevää joenrantaniittyä, jolle on kasvanut koivikko käytön loputtua.

Vanhoista kartoista voidaan jossain määrin tunnistaa ja jopa ajoittaa niityillä sijainneita kohteita. Tiedot ovat kuitenkin viitteellisiä eivätkä ne välttämättä ole kovin johdonmukaisia. Karttoihin on nimittäin toisinaan piirretty jo purettuja latoja, kun taas paremmassa kunnossa olevia on voitu jättää merkitsemättä.

-Ville

torstai 20. marraskuuta 2014

Kun sotavangit Hallasenahontien rakensivat

Sotien aikaan ei ymmärrettävistä syistä rakennettu itärajan tuntumaan sisämaahan johtavia teitä kuin puolustuksen tarpeisiin. Yksi tällainen tie oli jatkosodan aikana Suomussalmelle rakennettu Hallasenahontie, joka yhdisti Kuusamon tien Hossan maantiehen. Tien rakennus aloitettiin heinäkuussa 1941 ja arkistolähteiden mukaan tietä oli elokuussa 1941 rakentamassa 8 000 miestä. Iso osa heistä oli suomalaisten vangiksi ottamia neuvostosotilaita, joiden komppanian alaleiri sijaitsi alueella.  


Neuvostovangit rakentavat todennäköisesti Hallasenahontietä 1.9.1941 otetussa kuvassa. Kuva tietojen mukaan vangit ovat Lamminahon leiriltä.  Kuva: SA-kuva

Neuvostovangit rakentamassa todennäköisesti Hallasenahontietä 1.9.1941. Kuva: SA-kuva

Sotavankileirejä tai työmaaleirejä toimi jatkosodan aikana Suomussalmella useassa eri paikassa. Vankityövoimaa käyttivät sekä suomalaiset että saksalaiset, joiden vankileirit erosivat suomalaisista siinä, että ne liittyivät kenttäradan rakentamiseen ja työvoima niille tuotiin Manner-Euroopasta. Suomalaiset ottivat sotavankeja heti jatkosodan alettua ja Suomussalmelle perustettiin Sotavankileiri 15. Vuodesta 1943 lähtien sotavangit järjestettiin III Armeijakunnan alaiseksi Sotavankileiri 32:ksi, jonka pääleiri sijaitsi Haukiperässä silloisen lossin eteläpuolella. Sotavankileirin henkilöstövahvuudesta on tietoja vuodelta 1943. Suurimmillaan se oli tammikuussa, jolloin leirillä oli 1 450 henkeä. Luku sisältää todennäköisesti myös suomalaisen vartiohenkilöstön. Sotavankileiri 32 toimi Suomussalmella jatkosodan loppuun saakka, jonka jälkeen se siirrettiin Kajaaniin ja lakkautettiin marraskuussa 1944.

Hallasenahontietä inventoitiin viime kesänä ja sen varrelta dokumentoitiin kohteita kahden työmaaleirin alueelta sekä korsun jäännös Jäkälävaarasta läheltä Hanhikiveä. Työmaaleirejä on aikanaan ollut kaksi muutakin: Lamminahon ja Rapattajan leirit, mutta nämä kohteet sijaitsevat yksityismaalla. Tien varrella on sijainnut myös vuolukivilouhimo sekä vartiopuomi Hallasenahontien länsipäässä. 


Neuvostovankeja Lamminahon leirillä. Kuva: SA-kuva.

Vangit syömässä Lamminahon leirillä syksyllä 1941. Kuva: SA-kuva.

Työmaaleirejä perustettiin ilmeisesti Hallasenahontien varteen sitä mukaa kun rakentaminen eteni ja niitä käytettiin vain lyhyen aikaa, joten kovin pysyviä rakenteita niihin ei rakennettu. Leirit koostuivat erillisistä vankien ja vartio- ja työnjohtohenkilöstön alueista. Vankien alueet olivat vartioituja ja piikkilanka-aidalla aidattuja. Kerrotaan, että vartioinnista ja aidoista huolimatta vankeja karkasi leireiltä useasti ja kiinnijääneet saivat aina rangaistuksen. Aseen käyttö oli suomalaisten ohjeiden mukaan sallittu ja sotavankeja sai surmansa pakoyrityksissä. Siviilien ja vankien kanssakäynti oli kielletty, mutta paikkakuntalaisten kerrotaan sekä antaneen vangeille ruokaa salaa että vaihtaneen vankien tekemiä koriste-esineitä ja leluja esimerkiksi leipään. Kiinnijäädessä kumpaakin osapuolta rangaistiin.


Hallasenahontie on vahvistettu karttaan punaisella viitostieltä Heinäkiveen asti. Violetit pallot kuvassa ovat kesällä inventoituja sotakohteita. Numero 1 on Hallasenahon ja numero 2 Karilan eli Kivijärven tietyömaaleiri. 

Pihlajakorven alueella sijainnut leiri tunnetaan Hallasenahon työmaaleirinä. Tien pohjoispuolella on ollut piikkilanka-aidalla aidattu vankien alue ja eteläpuolella vartio- ja työnjohtohenkilöstön alue. Vankien alueelta dokumentoitiin inventoinnissa erilaisia kuoppia ja kaivantoja sekä muutama mahdollinen teltan paikka. Lisäksi leirin aidatun alueen ulkopuolella on ollut talli, heinävaja ja paja, joista osan saattoi vielä erottaa kasvillisuuden ja maastonmuotojen perusteella, vaikka mitään konkreettista niistä ei enää ollut jäljellä. Metsiköstä löytyi myös muutama kottikärryn jäännös. 


Hallasenahon työmaaleirin vankien aluetta.

Yksi vankileirin alueelta dokumentoiduista kuopista. Arkistotietojen perusteella tällä alueella on sijainnut vankien käymälä.

Metsiköstä löytyi vanhoja kottikärryjä.

Tien eteläpuolelta vartio- ja työnjohtohenkilöstön alueelta dokumentoitiin muutamia kuoppia ja hyvin säilynyt kaivo. Sivutuotteena löydettiin myös iso kasa ruostuneita tynnyreitä, joissa Google kertoi olleen Solvay Chemicalsin valmistamaa kalsiumkloridia, jota on käytetty teiden suolauksessa.


Hyväkuntoinen kaivo tien eteläpuolella. Kaivon tuntumassa on sijainnut kellari, josta ei ollut enää jäljellä selkeitä rakenteita.

Suorakaiteenmuotoinen, suoraseinäinen ja tasapohjainen kaivanto. Voi olla peräisin joko liiteristä tai käymälästä.

Kasa Solvay Chemicalsin tynnyreitä.

Työmaaleirialueista toinen, Karilan eli Kivijärven leiri, sijaitsi vain pieneltä osin metsätalousmaalla. Leiri oli tehty kuten Hallasenahon leirikin eli vangeilla oli oma piikkilanka-aidalla aidattu alue, jossa sijaitsivat parakit, sauna, käymälät, täikaappi, keittiö ja muonavarasto. Myös tällä leirillä oli vartio- ja työnjohtohenkilöstöllä omat rakennuksensa, joita olivat muun muassa toimisto, autotalli, varasto, hevostalli ja valjashuone sekä paja. Kaikki nämä rakenteet sijaitsevat nykyisin yksityismaalla, mutta eräs aiemmissa tutkimuksissa arvoitukseksi jäänyt asia selvitettiin tänä kesänä. Aikalaislähteissä mainitaan sotavankien hautausmaa, jonka sijaintia ei ole tiedetty. Paikka löytyi Metsähallituksen järjestelmistä.

Hautausmaan alueelta kartoitettiin neljä itä-länsisuuntaista noin 20-40 cm syvää ja 2-3 metriä pitkää kuoppaa, joiden itäpuolella oli noin 1-1,5 metrin päässä  rivi matalia kumpuja. Alueen ympärillä oli vielä siellä täällä laudoista tehdyn aidan jäänteitä sekä kahteen mäntyyn oli tehty pilkka. Hautausmaa näyttäisi sijoittuvan vankileirin aidan ulkopuolelle. Jäänteiden perusteella näytti siltä, että vainajat oli kaivettu ylös ja siirretty. Tätä havaintoa tuki myöhemmin löytynyt aikalaiskertomus, jonka mukaan vainajat siirrettiin Pihlajakorven alueelle eli Hallasenahon leirin tuntumaan. Kerrotaan, että alueella olisi sijainnut kokoamishauta. Tätä hautapaikkaa etsittiin, mutta sitä ei onnistuttu löytämään.


Sotavankien hautausmaa. Taustalla näkyy puuta vasten lauta-aidan jäänteet ja maastossa erottuu heikosti hautapainanteiden rivi.

Maahan kaatunutta ja osin sinne kadonnutta lauta-aitaa.

Mäntyyn tehty pieni pilkka.

Tie edustaa hyvin sitä osaa kulttuuriperinnöstämme, joka on silmiemme edessä, mutta silti piilossa. Tien historiaa on nyt metsätalousmaiden osalta kartoitettu, mutta entä yksityismaat? Toivottavasti nekin vielä tullaan inventoimaan.

- Hanna

Lähde: Huttunen, Pertti 2010: Sodan jälkiä Suomussalmella. Sotahistoriallisten kohteiden inventointiraportti. Suomussalmen kirjaston kotiseutuarkisto.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

"Vihollinen motissa!" - taistelu neuvostopartisaaneja vastaan Savukoskella 1944

Neuvostoliiton joukot suorittivat jatkosodan aikaan tiedusteluja Värriön alueella Savukosken kunnan itäosassa. Samalla alueella kulkivat myös neuvostopartisaanit, jotka tekivät iskuja Seitajärvelle, Kuoskuun, Nousun kylään ja Lokkaan. Kaiken kaikkiaan partisaani-iskuissa Suomen alueella kuoli vuosina 1941-1944 lähes 200 siviiliä, pääasiassa naisia, lapsia ja vanhuksia. Partisaani-iskuista vaettiin pitkään, mutta viime vuosikymmeninä niistä on  ryhdytty puhumaan ja selvittämään uhrien kohtaloita. Kulttuuriperintöinventoinnissa on kartoitettu sekä partisaanitukikohtia että taistelu- ja teloituspaikkoja.

Neuvostopartisaaneilla oli Savukosken alueella Petäjä-Raatelmaselässä iso tukikohta, jonka läheisyydessä Tahkomännikön alueella käytiin suomalaisten ja partisaanien välinen taistelu huhtikuussa 1944. Tässä Sotatunturin taistelussa syntyi ns. kaksinkertainen motti, kun ensin suomalaiset motittivat neuvostoliittolaiset ja joutuivat sen jälkeen itse motitetuksi. Taistelu- ja partisaanitukikohdan alueet kartoitettiin inventoinnissa vuonna 2012. Maastokohteiden lisäksi taistelusta on jäänyt jäljelle Erillinen Osasto Sau:n esikunnan sotapäiväkirjoja, joiden merkinnöistä käy ilmi seuraavia taistelun tapahtumia torstaista 13.4. sunnuntaihin 16.4.1944 saakka.


Partion konepistoolimiehet tulittavat toisen rynnätessä kohti neuvostopartisaanien tilapäisasemia Savukoskella 2.4.1944. Kuva: SA-kuva.

Torstai 13.4.1944
Klo 11:40 Sanoma kers. Nylundilta. Ryssiä sissipiste 66:sta 1 km itään, apua heti.
Klo 11:55 Sanoma 5746 lähetetty. Apua tulee, pitäkää kosketus.
Klo 12:05 Käsky luutn. Pitkäselle. Ryssiä sotatunturissa. Valmistukaa lähtöön. Matkaan 6 vrk muona, 2 tukiannosta, puhelin Kakkiseen, lentokone lähtee heti tiedusteluun. Lähtö valmiudesta ilmoitettava. Sama käsky annettu luutn. Niemelle ja luutn. Nyberg:lle.
Klo 12:15 Käsky kers. Heikkilälle. Lähettäkää 1 j:sen B kuunteluasema Kakkiseen. 
Klo 12:15 Käsky lääk.kapt. Junnolalle. Perustakaa L.as. Kakkiseen.
Klo 12:15 Käsky vänr. K. Salmiselle. Hoidatte toistaiseksi adjutantin tehtävät.
Klo 13:00 Sanoma kers. Nylundilta. Viisi miestä kosketuksissa viholliseen.
klo 14:15 Ilmoitus luutn. Pitkäseltä lähtövalmiudesta, vahvuus 2 + 5 + 28.
Klo 14:15 Luutn. Pitkänen lähti matkaan.
Klo 15:20 Tilanne ilmoitus. Partiomme taistelukosketuksessa ryssän kanssa Sotatunturissa, kevyet joukkueet matkalla.
Klo 15:45 Ilmoitus luutn. Nyberg:ltä lähtövalmiudesta, vahvuus 2 + 4 + 38. 
Klo 15:50 Luutn. Nyberg ja luutn. Niemi lähtivät matkaan.
Klo 15:00 Ilmoitus luutn. Neulamaalle ja luutn. Oinoselle vihollisen läsnäolosta Sotatunturissa.
Klo 18:40 Lentotiedustelu on todennut että sotatunturista itään siis Sotatunturista Härkätunturiin vanha latu ja reenjälkiä.


Tahkomännikön taistelupaikalta löytynyt kivirakenne, joka saattaa olla neuvostopartisaanien ruuansäilytyspaikka. Kuva: Piritta Häkälä/Metsähallitus.


Perjantai 14.4.1944

Klo 7:00 Kalastuskomennuskunta lähti klo 7 vanhimpana stm Halonen Pyhäjärvelle.
Klo 9:55 Sanoma luutn. Niemeltä. 0913/26 Olen taistelussa Sotatunturista koilliseen. Päällikkö! Ilmoitus Pitkäselle palata takaisin. Hyökätä ladun suuntaan. Hevonen Sotatunturiin. Vihollisen vahvuus 40-80.
Klo 10:00 Sanoma 5746sta. Hevonen lähetetään Sotatunturiin.
Klo 10:05 Sanoma luutn. Niemeltä. 2 hevosta vielä Sotatunturiin.
Klo 10:20 Sanoma 5746sta. Luutn. Pitkänen on päällikkö.
Klo 12:20 Sanoma luutn. Niemeltä. 1145/10 Pitkänen on aamupimeässä mennyt ryssistä ohi. Ei ole täällä.
Klo 12:25 Sanoma 5746:sta. Partiolla yhteys Pitkäseen. Pitkänen takaisin Niemen tykö. Motittakaa ryssät.
Klo 12:45 Sanoma luutn. Pitkäseltä. Ajoimme piste (74), suuntaan 50.00. Ryssät 6 t edellä. Noin 200.
Klo 12:45 Sanoma 5746:sta luutn. Pitkäselle. Niemi taistelussa Sotatunturin koillispuolella. Palatkaa Niemen luo toimikaa yhdessä. Partio perään. Ilmoitus jos tämä on kuitattu.
Klo 13:05 Sanoma 5746sta luultn. Liedes. Sissipiste 74. Suuntaan 50. as 200 ryssää. Partiomme perässä.
Klo 13:15 Sanoma 5746sta luutn. Niemelle. Saksalainen lentokone tiedustelee. Suom. kompp. tulossa ja Pitkänen tulossa. (Sanomat ovat menneet)
Klo 13:40 Sanoma Niemeltä. Missä on 3. joukkue?
Klo 13:45 Sanoma 5746:sta. Pisteen 76 pohjoispuolella. Saaneet käskyn radiolla palata.
Klo 15:20 Tilanneilmoitus. Ryssä Sotatunturin koillispuolella, jossa 2 joukkuettamme taistelussa. 200:n ryssän jäljet sissipiste 76 kautta, suunta 50.00. Partiomme jäljessä. Eira II
Klo 16:15 Sanoma Niemeltä. 15.55/4 Olinpaikkana Sotataival. Sanomat menneet perille. 
Klo 16:20 Sanoma Pitkäseltä. Kosketus viholliseen 13.30 sissipiste 74:stä 3 km koilliseen. 
Klo 17:00 Lähetetty 5746sta. Hyökätä saa ainoastaan erittäin edullisissa tilanteissa. Säilyttäen kosketus pyrittävä vetämään vihollinen Martin suuntaan. Vahvistukset viivästyvät. KP.
Klo 21:00 Sanoma 5746 luutn. Niemelle. Sissipiste 74 pohjoispuolella 200 ryssää. Luutn. Pitkänen taistelukosketuksessa klo 13.30.


Kallioseinämä Tahkomänniköllä. Kivien välistä kerrotaan löytyneen partisaanien pääkalloja. Kuva: Piritta Häkälä/Metsähallitus.

Lauantai 15.4.1944

Klo 9:45 Sanoma luutn. Niemeltä. 0930/12 Vihollinen irroittautunut yöllä. Uusi kosketus 4 km itään. Olen taistelussa. 
Klo 9:50 Sanoma 5746:sta. Säilyttäkää kosketus. Onko Pitkänen tullut. Vahvistusten saanti on peruutettu toistaiseksi.
Klo 10:55 Sanoma Niemeltä. 1030/14 K. P. Niemen joukkue sissipiste 66sta 6 km koilliseen. Vihollisen tappiot 8, omat 1.
Klo 11:15 Sanoma luutn. Niemeltä. 1100/5 Kolmas erillinen joukkue ei ole tullut.
Klo 11:15 Sanoma 5746:sta. Ryssät pyrkivät pääosastaansa koilliseen. Järjestäkää ryssille väijytyksiä. K.P.
Klo 11:55 Sanoma Pitkäseltä. 10.50/14 3. Er.  Sotatunturiin klo 10.00 mukanaan vaikeasti haavoittunut. 2 kadonnut. Lähdemme taisteluun.
Klo 11:55 Sanoma 5746:sta Pitkäselle. Mihin taisteluun? Missä ryssät. Määrätkää olinpaikkanne.
Klo 13:20 Sanoma Niemeltä. 13.20/4. 3 Er. Kev. joukkue saapunut.
Klo 13:55 Sanoma Pitkäseltä. Sotatunturin Reutuvaarassa.
Klo 14:00 Sanoma Niemeltä. 13.59/4 Vihollinen motissa!
Klo 14.10 Sanoma 5746:sta. Missä Pitkäsen edessä olleet ryssät? Niemi komentaja.
Klo 14.15 Sanoma Niemeltä. Ryssät motissa Sotatunturin koillispuolella. Taistelu jatkuu.
Klo 15.30. Sanoma Pitkäseltä. Vihollinen pakenee Sotatunturista, ajamme takaa. Ottakaa yhteys 4. Er. Kev. joukkue 3. Er. Kev. joukkueen radisti ei mukana. Peruutettiin.
Klo 16.00 Sanoma 5746:sta. Mihin suuntaan vihollinen pakenee?
Klo 18.25 Sanoma Niemeltä. 17.30/20 Vihollinen ryhmittää apuvoimia. 1 Er. Kev. joukkue hajallaan. Olinpaikkani Sotatunturin itäpuolella. Saammeko apu voimia?
Klo 18.30 Sanoma 5746:sta. Vihollisen hyökätessä viivyttäen vetäytykää Martin suuntaan.


Huopatossun ja säilykepurkkien jäänteitä Tahkomännikön alueella. Kuva: Piritta Häkälä/Metsähallitus.

Sunnuntai 16.4.1944

Klo 0.55 Sanoma Vuha 1:stä. KV4:n ilmoitti, että siitä pohjoiseen kuuluu kiivasta laukausten vaihtoa 10 minuutin ajan. Välillä taukoa noin 5 minuuttia. Jälleen kiivasta laukausten vaihtoa 10 min. (Arvelua Vintilä ja Vuoltistunturin välillä?)
Klo 9.05 Sanoma Niemeltä N0820/31 Olinpaikkani on Sotatunturi. Vihollinen vetäytyy itään vih. vah. 200, omat tappiot 8. Omia miehiä palannut taistelusta. Tiedustelua suoritetaan. Pyydämme lentotiedustelua. Omat väsyneet. P. N.
Klo 9.10 Sanoma 5746:sta. Partioilla seurattava ryssien vetäytymistä. Loput levätkää Sotatunturissa. Lentotiedustelu järjestetään. KP.
Klo 9.15 Sanoma 5746:sta.  Luutn. Niemelle. Kakkisessa on I joukk. miehiä 6, III joukk. 4 ja IV joukk. 7 miestä. KP.
Klo 10.18 Sanoma Niemeltä 1018/6 Onko Vuori ja Meriläinen siellä?
Klo 10.30 Sanoma Oinoselle. Partio Vuoltistunturin ja Vintilätunturin välillä.
Klo 12.20 Sanoma Niemeltä 1053/6 Partio lähtenyt klo 7.
Klo 13.00 Tutkikaa Niemen taistelu paikka kaatuneista. Iltapäivällä viisi hevosta Sotatunturiin.
Klo 15.20 Tilannetiedoitus. Vihollinen taisteluiden jälkeen vetäytynyt Sotatunturista itä-koilliseen. Partiomme seuraavat. Vihollisia 200-300.
Klo 15.30 Sanoma Niemeltä. 1451/21 Lentokone tiedustelu Sotataipaleesta itään. Lähtevä vahva ladun suunt. Oma partio 15 hiihtää latua.
Klo 16.00 Lähetetty 5746:sta. Kootkaa osastonne rekitien päähän. Viisi hevosta tulossa vastaan. Eira II
Klo 17.15 Sanoma Niemeltä 1654/8 Partio vihollisen jäljessä. Palaa yöllä. Niemi.

Sotapäiväkirjojen merkinnät taistelusta päättyvät sunnuntaihin. Vihollisen liikkeitä ja vetäytymistä seuraamaan lähetetty tiedustelupartio palasi Kakkiseen yöllä 17.4. ja raportoi vihollisen vetäytyvän kohti Tulppiota. Vaikka suomalaiset ajoivat neuvostopartisaanit Sotatunturista, eivät iskut Savukosken alueella loppuneet, vaan Nousun, Seitajärven ja Lokan kyliin hyökättiin kesän 1944 aikana.

Kaikkien partisaani-iskuissa kadonneiden kohtalo ei vielä 70 vuoden jälkeenkään ole selvä. Uhreja on etsinyt Sallan Sotavainajien etsintäryhmä (nykyinen Lapin Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry), joka vuonna 2006 onnistui löytämään Seitajärven iskussa vangiksi otetun 16-vuotiaan Valtteri Ollilan jäänteet sekä Valtterin 17-vuotiaan siskon Eliisi Ollilan ja sotamies Matias Niirasen teloituspaikan. Mittavista etsinnöistä huolimatta partisaanien uhreista kadoksissa ovat edelleen ainakin Sallan Hautajärvellä ammutut isä ja tytär, Ossian ja Maire Hautajärvi.


Neuvostopartisaanit teloittivat Eliisi Ollilan ja sotamies Matias Niirasen tällä paikalla 10.7.1944. Heidät oli otettu vangiksi Seitajärvellä 7.7.1944. Eliisin veljen Valtterin jäänteet löytyivät noin 100 metrin päästä teloituspaikasta. Kuva: Siiri Tolonen/Metsähallitus.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Pelloa paketoimassa

Inventointiryhmämme työt ovat siinä vaiheessa, että kesän satoa purkitetaan. Kohteiden tiedot ja valokuvat talletetaan tietojärjestelmiin ja raportteja kirjoitetaan. Minä olen siis Taisto Karjalainen ja sain tehtäväkseni Pellon kunnan pohjoisosien inventoinnin ja avukseni metsäalan opiskelija Pirkka Kärjen. Seuraavassa esittelen muutamia välähdyksiä kauden kohteisiin. Heti alkajaisiksi on sanottava, etten pysynyt Pellon pohjoisosissa, vaan inventointi laajeni myös kunnan eteläosiin, Rovaniemelle, Yli-Tornioon, Kolariin ja Kittilään.



Pellon kenttäkausi aloitettiin toukokuun puolella ja ensimmäinen kohde oli lumiaura, jolla tuskin oli kuitenkaan aurattu menneen talven lumia.



Metsässä on asuttu aina. Nokkela pika-asumus saadaan kaatuneeseen kantoon muutamalla tukipuulla ja kattolaudoilla. Laavun edessä oli pieni tulisija ja ruostunut säilyketölkki.



Ungan Pieti oli raitolappalainen Ruotsin Karesuvannosta, joka perusti Nälännönvainion tilan Pelloon. Kuvassa Pietin asumus.  Paikalta kartoitettiin myös kaksi karjasuojaa ja lukuisia viljelyksiltä kerättyjä kiviröykkiöitä.



Haikaraniemen talvikylä Kapsajoen varrella Kittilässä. Talvikylän viereen rakennettiin Kittilän ensimmäinen kirkko 1605. Inventoinnissa löytyi pitkospuut, jotka kulkevat Haikaraniemestä Kirkkokuusikkoon, jossa kirkon tiedetään sijainneen.


Rovaniemen Hiukanniitun vankileiristä löytyi lukuisia, suuria vesipaljuja. Paikalta kartoitettiin 15 rakennetta, jotka olivat rakennuksen pohjia, piikkilanka-aitoja, kamiinoita ja kellareita.



Metsän yleisimpiä asumusjäänteitä ovat multakämpät. Kämpät on kaivettu hiekkarinteeseen, joko osittain tai kokonaan maan sisään. Kuvassa kämpän uunin hormi, joka nousee maan uumenista.


Yksi syy inventointiin on kohteiden tuhoutumisen estäminen. Kuvan pyyntikuopan yli on ajettu metsäkoneilla, koska sen sijainti oli tuntematon. 



Kittilän Liittovaara sijaitsee kunnan eteläosassa. Liitto – alkuiset paikannimet Lapissa ovat vanhoja rajapaikkoja. Kuvan rajamerkki on ladottu vaaran huipulle ja sen juurella on pääilmansuuntiin osoittavat kolmionmuotoiset kiviladelmat. Liittovaara on saamelaisten 1687 käräjillä antaman todistuksen mukaan yksi Kemin ja lapinkylien rajapaikka. Rajaa alettiin myöhemmin kutsumaan Lapin ja Lannan rajaksi.
  


Kolmionmuotoiset kiviladelmat ovat kannastansa kiinni rajamerkin keskusröykkiössä.