tiistai 28. toukokuuta 2013

Lounasta kivikaudella

Lounastauolla Pirttijärven kivikautisissa maisemissa. Ihanaa! 


Vatsa täynnä on hyvä lähteä etsimään uusia kohteita.

- Hanna

perjantai 24. toukokuuta 2013

Sisäistä vuorikaurista (ja kulttuuriperintöä) etsimässä

Ensimmäiset päivät maastossa menevät aina eteensä tuijottaessa ja tasapainoa hakiessa. Ojien yli hypellessä tekee mieli tehdä ristinmerkki, sulkea silmät ja toivoa parasta. Kävellessä ei voi katsella ympärilleen, jollei halua löytää itseään purosta, kivenkolosta tai vaakatasosta mättäältä. Kumisaappaisiin on lisäksi aina talven aikana ilmestynyt jostakin reikä eikä mukana ole vaihtosukkia. Tätä ensimmäiset kenttätyöviikot ovat, sisäisen vuorikauriin etsintää. 
 
Tasapainon lisäksi ensimmäisellä viikolla on ehditty etsiä (ja löytää) useita kulttuuriperintökohteita. Kivikkoisesta puron varresta löytyi pienen saunan jäänteet ja pitkän hiekkatien päästä yli puolivuosisataa sitten uuteen paikkaan muutetun maatilan rakennuksia. Jälkimmäinen kohde vaati hieman salapoliisityötä, jotta vadelmapuskien, paksun heinän ja varpujen alle kätkeytyneet rakennusten jäänteet saatiin dokumentoitua.

Uskoisitko, että kuvassa keskellä on saunan jäänteet?

Varpujen alle peittynyt vanhan maatilan päärakennus. Oikealla heinän peittämä uunin jäänne.

Onneksi viikko ei ole ollut pelkkää kumisaappaiden kärkien tuijottelua, vaan aikaa on ollut pysähtyä ja katsella ympärilleen. Luonto on tällä hetkellä hienoimmillaan, kun aurinko paistaa, hyttyset ovat vielä toukkavaiheessa ja lämmintä on juuri sopivasti. Kevään ensimmäinen suolla tepasteleva kurki on bongattu ja ketunluolasto nähty.


Toukokuun auringossa kylpevä joenrantamaisema.

Luolastossa pesivät ketut.

Ihmeitä ei yhdessä yössä tapahdu, joten luvassa on vielä kompurointia ja kylmiä kylpyjä. Mutta kunhan vähän jaksaa odottaa, saa taas olla itsestään ylpeä, kun ojat, ryteiköt tai kivikot eivät enää pidättele, vaan matka taittuu vuorikauriin lailla. Ei se ulkokuori, vaan se sisäinen palo.

- Hanna, Suomussalmi

torstai 16. toukokuuta 2013

Muinaista majavaa ja viimeisiä toimistotöitä

Mitä yhteistä on kevätlaitumille pääsevillä lehmillä ja arkeologeilla? Vastaus: kummatkin hyppivät innosta piukeina päästessään pitkän talven jälkeen ulos.

Kenttäkausi on aivan nurkan takana ja toimistotöille saa kohta jättää neljän kuukauden mittaiset hyvästit. Suomen historian suurin inventointiprojekti starttaa jälleen etsimään ja kartoittamaan valtion talousmetsistä löytyvää historiaa. Kymmenen tiimiä pakkaa parhaillaan kuumeisesti tavaroita ja lähtee ajamaan kohti inventointialueitaan. Muistilista tavaroista on pitkä ja mukaan täytyy ehdottomasti muistaa ottaa ainakin hyttyskarkote, aurinkorasva ja monta kiloa pitkää pinnaa.

Tavaroiden kasaaminen ja muistilistojen teko keskeytyy, kun sähköpostiin tulee viesti ajoituslaboratoriosta. Viime kesänä löydetyistä luista tehdyt ajoitustulokset ovat saapuneet ja ne ovat hienoja! Luut kertovat Taivalkosken asuinpaikalla padassa porisseen majavan n. 9 500 vuotta sitten ja Rovaniemellä on maistunut hirvi n. 9 300 vuotta sitten. Millaistahan elämä on tuohon aikaan ollut? Mille ympäröivä luonto on näyttänyt?

Rovaniemen asuinpaikka, jolla on asuttu n. 9 300 vuotta sitten. 
Rovaniemen asuinpaikalta löydetty n. 9 300 vuotta vanha hirven etujalan luun kappale.
Taivalkosken asuinpaikalta löydettyjä n. 9 500 vuotta vanhoja majavan luita.




Ajatus karkaa kymmenen tuhannen vuoden päähän, mutta palautuu nopeasti nykyaikaan, kun vilkaisee pöydällä olevaa viime kesän inventointien raporttipinoa. Se pitää vielä ehtiä viedä arkistoon, maastolaitteet ja -välineet on pakattava sekä aineisto koottava. Ja hyttyskarkote ja aurinkorasva on muistettava ottaa mukaan! Nyt pakkaamaan, nähdään maastossa!



- Hanna