torstai 31. lokakuuta 2013

Hyytäviä tarinoita talousmetsistä

Kuoleman laki

Kittilän Kuolemanlaen kämpälle tuli töihin uusi työmies. Työ oli fyysisesti raskasta ja miehet söivät joka päivä eväitään kämpällä. Tämä uusi työmies oli hyvin köyhä eikä hänellä ollut varaa eväisiin. Hän ei kehdannut kertoa tilanteestaan muille, joten muiden syödessä hän vain oli syövinään ja rapisteli eväspapereitaan. Tilanne jatkui niin kauan, että eräänä päivänä hän kuoli nälkään kämpässä. Kämpän raunioilla voi vielä tuulen huminan keskellä kuulla hiljaista rapinaa...


Kuoleman laki. Kämpän jäännös. Hei, mikä tuolla rapisi?!


Ristikuusi

Metsätyömies oli talvella v. 1927 Sallassa hiihtämässä savotan kämpille. Matkalla alkoi kovasti pyryttää ja pimeässä mies eksyi reitiltään. Myöhemmin metsästäjät, jotka luulivat ensin jäljittävänsä karhua, löysivät miehen kuoliaaksi paleltuneena puron varrelta, ilman suksia ja eväslaukkua, korpikuusen juureen tuupertuneena.


Tähän päättyi metsätyömiehen matka vuonna 1927.


Lapinkaivo

Kauhanevan maastossa lähellä Nummijärveä on pyöreä lampi, jota kutsutaan Lapinkaivoksi. Siihen liittyy ikivanhoja jo 1600-luvulta alkaen muistiin merkittyjä tarinoita. Kerrotaan, että lampeen olisi ammoin hukutettu lappalainen ja että siinä asuu kaivonhaltija, joka kysyttäessä kertoo kaivon syvyydeksi 30 kilometriä. Kerrotaan myös, että siihen on Suomen sodan aikaan upotettu venäläisen kenraalin kultaiset vaunut.


Lapinkaivo. Mikäs tuolla kimaltaa? Onko se kultaa?


Risti ja kruunu

Joskus sotien jälkeen kulki ryhmä metsätyömiehiä Ruunaalla joen rantaa noudattelevaa polkua. Oli kaunis kesäpäivä, mutta äkkiä nousi myrsky. Ryhmä kulki kohti Vastuuniemeä, jonka kärjessä odotti suojaisa kämppä. Yksi joukosta ei kuitenkaan koskaan päässyt perille, sillä salama iski jokivarren mäntyyn, jolloin sen alla kulkeneesta joukosta kuoli yksi tukkijätkä. Mäntyyn iskettiin tapahtuman muistoksi kirveellä risti ja sen alle leimakirveellä kruunu.


Risti ja kruunu. Tämän puun alle ei pidä mennä pitämään sadetta.


Kultahampaat

Sallan Karhutunturilla on ollut välirauhan ja jatkosodan aikana kenttävartioasema, jonka rakentamiseen käytettiin venäläisiä sotavankeja. Sodan jälkeen paikallinen mies oli Naruskajoella soutamassa. Mies haistoi kenttävartion kohdalla mätänevän lihan hajun ja meni rantaan. Hän löysi paikalta sotavankien ruumiita. Vainajilla oli kultahampaita, jotka mies irrotti ja pisti taskuunsa. Kotona hän laittoi ne tuvan pöydälle. Seuraavana yönä mies kuuli tuvasta kovaäänistä puhetta ja möykkää. Kun ovi avattiin, huone osoittautui tyhjäksi. Sama toistui useampana yönä. Viimein mies palautti kultahampaat vainajille ja yöllinen metelöinti loppui.


Korsu Karhutunturin kenttävartiolla Sallassa


Lopuksi kauhistuttava tarina söpöinä karvapalleroina pidetyistä liito-oravista. Ne ovat kuin Gremlinsejä

Vapauslehti vuodelta 1924 uutisoi seuraavaa:

"Siipioravat metsätyömiesten kauhuna

Kun Pielaveden Koivujärvellä t.k. 9 pnä propsien hakkaajat menivät metsään n.s. Ristolan maalle, niin tuli nuolen nopeudella suuri joukko siipioravia työskentelevien miesten kohdalle puihin. Miehet alkoivat oravajahdin kaataen useita kymmeniä kuusia alas, mutta oravat eivät sodassa antautuneetkaan aluksi, piileskelivät kunnes vihdoin alkoivat kiivaan taistelun vainoojiaan vastaan. Yhtäkovaa hyökkäsi koko suuri siipioravien parvi miehiä kohden, joten miesten oli tuossa tuokiossa hämmästyksestä neuvottomina peräännyttävä. Kun oravat huomasivat vahvempansa voitetuiksi, niin ajoivat pakenevia miehiä takaa noin puoli kilometriä. Äkäisimmät siipioravat tarraantuivat miesten niskohin, partoihin y.m. Miehillä oli taysi työ taistellessaan noiden pikkusoturien kanssa. Muutamia miehiä purivat siipioravat tässä kuumassa ottelussa niin että lienee ollut asiaa lääkäriin."