Puinen päiväkirja

Puun ja kuoren välissä on säilynyt monta metsän tapahtumaa tai muistiinpanoa, joita metsässä kulkijat ovat kirjanneet. Paperina on ollut puun kylki ja kynän virkaa ovat toimittaneet puukko ja kirves. Tällä kertaa tutustumme muutamiin metsän muistiinpanoihin, jotka on tehty joko totisessa työn teossa, merkiksi, pilkaksi, opasteeksi, muistoksi tai muuten vain ajan kuluksi.

Tämän puun kylkeen on ilmeisesti kaiverrettu jokin 1800-luvun vuosiluku, josta on enää nähtävissä numero 8. Muut numerot ovat jääneet pilkan reunoilta kasvavan puun sisään. Tätä ilmiötä kutsutaan kylettymiseksi.

Rovaniemen pohjoisosissa sijaitseva hienon pilkan tekstissä lukee: Henterikki Matias ja poika Salmijärvi 1878. Pilkka sijaitsee saraheinäsoille johtavan kulkureitin varressa ja ilmeisesti Henterikki oli poikineen heinänteossa alueella. Pilkan suojaksi on myöhemmin tehty katos ja tikka on käyttänyt kantoa ahjona.

Pilkka Rovaniemeltä, saraheinää kasvavan suon reunasta. Suolla on lukuisia niittylatoja ja heinäsuovan pohjia. Valitettavasti teksti on jo haalistunut vaikeaselkoiseksi.

Uittojen vonkamiehillä oli ilmeisesti iltaisin myös luppoaikaa kuten tämä vuosiluvuilla (19??) koristeltu puu osoittaa. Puu sijaitsee Rovaniemellä uitonpirtin pihamaalla. Itse pirtistä on enää jäljellä vain multapenkki.

Vuosiluku ja nimikirjaimet lienevät yleisin puukirjoitus. Tässä Kittilän merkinnässä päiväys on tehty roomalaisilla numeroilla ympäri koko valtavan petäjän.

Vanhemmissa päiväyksissä on ollut tapana sijoittaa päivämäärä vuosiluvun keskelle kuten tässä Eino Nampajärvi on tehnyt 8.9.1945. Usein yksi kirjoitus on innoittanut myöhempiä kulkijoita kirjoittamaan samaan puuhun omat merkkinsä.

Huolellisesti tehty pilkka, joka ei ole vahingoittanut liikaa puun nilakerrosta säilyy kauan. Tässä puumerkki Rovaniemen Naarman kairasta.

Osa merkeistä lienee kirjoitustaitoakin vanhempia. Tässä mystisessä merkissä Posiolla on sarvipäisen eläimen hahmo. Samanlainen merkki löytyi 200 km päästä Rovaniemeltä.

Mielenkiintoista olisi tietää liittyykö tämän petäjän merkintä vuoden 1917 historiallisiin tapahtumiin.

Karsikkopuulla saatettiin myös merkitä hautaa. Tämä puu ja sen vieressä painanteena erottuva hauta löytyivät syrjäiseltä paikalta Taivalkoskelta. Pilkkoja oli puussa useampiakin, mutta niissä ei ollut kirjoitusta, joten hauta ja sen ikä jäivät arvoitukseksi.

Tämä Suomussalmen Hossassa sijaitseva vanha kelo on nimetty Papin petäjäksi, sillä kertoman mukaan perukkalaisilla oli tapana odotella pappia puun juurella. Puussa erottuvat parhaiten vuosiluvut 1750, 1842 ja 1914. Tarina kertoo, että seurakunnan pappi on kastanut lapsia puun juurella. Ensimmäisen kaiverruksen aikaan lähin pappi oli Paltamossa ja Suomussalmelle pappi saatiin vasta seurakunnan perustamisen jälkeen vuonna 1786.

Karhunkaatopuu Pudasjärvellä. Pilkassa lukee "Tässä tapettiin karhu v 1914". Puu kaatui myrskyssä vuonna 2010 ja kaiverrus pelastettiin Syötteen luontokeskukseen.

Toisinaan viesti on selvä kuten tässä metsästäjän vuonna 1940 (kaiverrettu toiseen kohtaan puuta) kirjaamassa metson kaadon kunniaksi tekemässä  merkinnässä.

Sota-aikaisia kaiverruksia on inventoinnissa löytynyt useita. Saksalaisten Sodankylässä sijainneen tukikohdan mäntyyn on kaiverrettu kirjaimet L O. Männyn vieressä oli havaittavissa teltanpaikka.

Puuhun kaiverrettu sydän saksalaisten vankileirillä Inarissa. Kaiverruksen on luultavasti tehnyt saksalainen vanginvartija, sillä puu sijaitsee vankileirin aidan ulkopuolella.

Talvisodan päättymisen merkiksi tehty ristinmuotoinen pilkka, johon on kaiverrettu "H K 1940 13/3 KLO 11A RAUHA". Puu sijaitsee Puraksen lähellä Suomussalmella.

Ennen korjattavat puut merkittiin leimoin, jotka tehtiin leimakirveellä. Leimojen määrä kertoi puun laadun, esimerkiksi tukkipuuhun lyötiin kaksi leimaa. Eri yhtiöillä oli erilaiset leimat.

Tässä tapauksessa leimattu puu onkin päätynyt metsätyökämpän rakennusmateriaaliksi.

Tuoreet pilkat pihkottuvat aluksi pinnaltaan. Tämän pilkan ovat metsämiehet tehneet vuonna 1986 paikalla kuolleen ystävänsä muistoksi.

Ounasjoen rannalla sijaitsevalla leiripaikalla seissyt petäjä on saanut kylkeensä turistien muistoja, kunnes joku kaatoi sen tulipuiksi.

Puun kyljen tekstit muuttuvat maastotietokoneen biteiksi. Kuvassa harjoittelija Antti Turunen kirjaa Rovaniemen Naarman kairan menneisyyttä.

Vanhalla kirkkotiellä vaarojen maisemissa

Nyt kun kesän maastokausi on jo melko vähissä, on hauska muistella myös aiempia mieleen painuneita retkiä inventointiprojektimme alkuvaiheilta. Yksi sellainen on Lieksan Siikavaarasta Ruunaan reitin varteen kulkeneen vanhan kirkkotien kartoitus. Aivan ensimmäisenä inventointipäivänämme Lieksan suunnalla kesällä 2010 kävimme haastattelemassa Siikavaaran laella asuvia noin 80 -vuotiaita Oinosen veljeksiä. He olivat asuneet paikalla koko ikänsä ja tunsivat metsät kuin omat taskunsa. Saimme kuulla heiltä mm. partisaanien liikkeistä Särkkävaaran suunnalla sota-aikana. Siellä oli kuulemma ollut iso joukko leiriytyneenä. Veljekset muistelivat kuinka tuolloin, pikkupoikina, oli jännää kun ei koskaan tiennyt kuka onkimatkalla saattoi tulla vastaan. He kertoivat myös muinaisesta kirkkotiestä, joka oli kulkenut Siikavaaran kautta Pudasjärven rantaan Pudasluhdan tienoille, josta jatkettiin veneillä Lieksan kirkolle. Samaa reittiä kuljetettiin myös vainajat kirkkomaan multiin ja Kirkkotien varressa tehtiin puihin vainajien muistoksi kaiverruksia. Veljekset osoittivat meille kartasta kaksi paikkaa, joista kaiverruksia vielä voisi löytyä.

Suurin toivein lähdimme maastoon ja koitimme seurata karttaan merkityn kirkkotien linjaa maastossa, jossa se erottui enää paikoin jonkinlaisena umpeenkasvaneena urana. Alueen nykyinen puusto oli pääasiassa muutaman kymmenen vuoden ikäistä metsää, joten alueella ei ollut juuri muita vanhoja puita kuin keloja. Niitä tietysti tarkkailimme erityisesti, sillä niissä saattaisi olla säilyneenä kaiverruksia. Lopulta saavuimme Rekikankaalla niille paikkeille, missä karsikkopuita piti oleman. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme maahan kellahtaneen paksun kelon, jonka kyljessä oli useita kaiverruksia. Osa niistä oli kasvanut aikanaan jo puun sisään ja osaa oli lahoaminenkin alkanut hajottaa. Löysimme paikalta myös toisen kaatuneen puun, jossa oli vastaavia kaiverruksia. Niistä ei pystynyt hahmottamaan mitään selviä vuosilukuja, mutta yksittäisinä numeroina oli mm. nolla ja muutama kahdeksikko sekä numero 19 ja rasti.

Vanhan kirkkotien katoavaa linjausta ja karsikkopuu Lieksan Rekivaarassa kesällä 2010.

Heikosti erottuvia kaiverruksia kaatuneen kelon kyljessä.

Toisen karsikkopuun kaiverruksia.

Karsikkopaikka oli löytynyt. Ehkä viimeisinä hetkinään, sillä se lienee ollut enää vain Siikavaaralla asuvien veljesten tiedossa. Toiselta heidän neuvomaltaan paikalta ei enää löytynyt mitään, vaikka kävin siellä kahdesti kulkemassa ristiin rastiin kaikki vanhat puut katsellen. Seurailimme vielä kirkkopolun reittiä Pudasjärven rantaan eräänä toisena päivänä. Se kulki välillä yksityismaiden halki ja välillä valtion mailla. Silloin oli kuuma ja paarmainen päivä.

Jouni