Jäähyväiset kulttuuriperinnölle

On tullut jäähyväisten aika. Valtion monikäyttömetsien kulttuuriperintö on nyt kertaalleen kartoitettu. Olemme etsineet kadonnutta kulttuuriperintöä niin satumaisen kauniista metsistä, ryteiköistä, hakkuuaukeilta kuin soiltakin. Seuranamme ovat olleet sympaattiset ja hurjan tietomäärän omaavat metsurit, taitavat harjoittelijat ja miljoonat hyttyset, paarmat ja hirvikärpäset. On hytisty lumisateessa, poltettu iho auringonpaisteessa ja kastuttu läpimäriksi myrskyissä. On eksytty ja podettu koti-ikävää, mutta ennen kaikkea on löydetty, riemuittu ja nautittu luonnosta, kulttuuriperinnöstä ja arkeologin työstä.

Näkymä Hangasvaaralta Savukoskella.

Tee-se-itse -sadesuojan alla hymyilee harjoittelija Jaana Barsk-Juopperi ja lohkareen valloitti metsuri Matti Välimaa.

Pelkkään makkaranpaistoon tai hyttysten huitomiseen ei hankkeen arkeologien aika ole kuitenkaan mennyt. Kohteita koko maasta dokumentoitiin kuuden vuoden aikana reilut 10 000, joista lähes 4 000 on muinaisjäännöksiä. Uusia muinaisjäännöksiä löydettiin noin 2 700. Yli 1 000 % kasvuun muinaisjäännösten osalta päästiin Länsi-Suomessa (1 477 %) ja Nurmeksessa (1 114 %).

Kulttuuriperintöinventointihankkeessa dokumentoitujen kohteiden määrä alueittain. Vihreällä valtion metsätalousalueet. Kartta: Riku Mönkkönen.

Kohteiden joukossa on useampikin Suomen vanhimpaan asutushistorian aikaan ajoittuva asuinpaikka. Luulöydöt näiltä paikoilta kertovat silloisten ihmisten arkipäivästä. Esimerkiksi Ilomantsissa sijainneen Muinais-Koitereen rannoilla  herkuteltiin hauella 10 000 vuotta sitten, kun taas hankkeessa löydettyjen Pohjois-Pohjanmaan vanhimpien asuinpaikkojen asukkaille maistui myös hirvi ja majava.

Harjoittelija Olli Eranti seisoo asuinpaikalla, joka on ollut käytössä noin 9 600 vuotta sitten. Asuinpaikka on tuolloin sijainnut Muinais-Koitereen rannalla. Nykyään rannalle on matkaa 2 kilometriä.

Pohjois-Pohjanmaan tällä hetkellä toiseksi vanhin asuinpaikka löytyi vuonna 2010 Taivalkosken Paloharjusta. Paikalla on asuttu noin 9 400 vuotta sitten. Pohjois-Pohjanmaan vanhin asuinpaikka löydettiin seuraavana vuonna myös Taivalkoskelta ja paikasta nimeltä Harjunnokka. Asuinpaikkaa oli käytetty noin 150 vuotta Paloharjua aiemmin eli 9 550 vuotta sitten.

Kivikautisten kohteiden lisäksi erittäin keskeiseksi kohderyhmäksi muodostui toisen maailmansodan aikaiset sotakohteet, joita ei ole hyväksytty muinaisjäännöksiksi eikä niillä sen vuoksi ole lain suojaa. Nämä kohteet ovat katoamaisillaan, joten inventointi tehtiin kreivin aikaan. Hankkeessa kartoitettiin noin 2 000 sotakohdetta, jotka Metsähallitus on omalla päätöksellään suojellut.  Metsät kätkevät vielä hetken aikaa sisäänsä historian synkimpiä hetkiä: vankileirejä, partisaanien tukikohtia, puolustusvarustuksia, hautoja, lukemattomia korsuja ja Suomen suurimman kulttuuriperintökohteen - kenttäradan.

Enontekiön inventoinnissa löydettiin tänä kesänä saksalaisten vuonna 1944 käyttämä viivytysasema, josta löytyi muun muassa tämä tähystyspuu.

Kuorma-auton raato saksalaisten huoltotukikohdan alueella Inarissa.

Metsien kätköistä löytyneestä kulttuuriperinnöstä voisi kirjoittaa muutaman kirjan, mutta meillä ei valitettavasti ole siihen mahdollisuutta. Toivommekin hartaasti, että tutkijat ja graduntekijät ottaisivat aineiston omakseen. Aineistoa voi pyytää digitaalisessa muodossa Metsähallituksesta ja siihen pääsee käsiksi myös Kantapuun kautta. Luston kokoelmiin on talletettu kohteiden kuvat kuvailutietoineen. Kuvien nettiversiot ovat vapaasti käytettävissä ei-kaupallisiin tarkoituksiin ja niihin tullaan kevään aikana linkittämään e-raporttien tiedot, jolloin aineiston hyödyntäminen on helpompaa.

Kuten arvannettekin, tämä on ollut mielettömän hieno hanke, joka on ollut mukava jakaa kanssanne. Blogimme jää vielä Metsiin kadonneet -näyttelyn ajaksi nettiin ja sulkeutuu 16.4.2016. Tässä viimeisessä postauksessa haluammekin tuhannesti kiittää kaikkia lukijoita! On ollut ilo kirjoittaa kulttuuriperinnöstä. Ehkäpä joku päivä näette hieman omituisesti käyttäytyvän, mättäitä kaivelevan ja rantahietikkoa tuijottelevan tyypin metsässä tai järven rannalla. Menkää moikkaamaan, se voi olla yksi meistä.

-------

EDIT: Metsiin kadonneet -posterinäyttely jatkaa kiertuettaan ja siten myös blogi olemassaoloaan Suomen juhlavuonna 2017.

Kihniön Germund

Kihniön inventoinnissa eräs viimeisistä maastotöistä oli Kankarijärvessä sijaitsevan Iso-Liettisen inventointi. Kartan perusteella saarella oli muutamia rakennuksia, mutta näistä ei ollut sen tarkempaa tietoa. Järven muilla rannoilla sijaitsee myös ennalta tunnettuja kivikautisia kohteita, joten saaren tarkastaminen vaikutti hyvin mielenkiintoiselta. 

Metsähallituksella ei ole veneitä Kankarijärvellä, joten ensimmäinen työ oli hankkia kulkupeli saarelle. Onneksi oppaana toimivalla metsurilla oli oma vene, joka tuotiin trailerilla paikalle. Pienen etsiskelyn jälkeen veneenlaskupaikka löytyi ja matka kohti saarta pääsi alkamaan.

Iso-Liettinen kuuluu samaan hiekka/moreenimuodostumaan kuin kuvassa vasemmalla näkyvä Pyhäniemi, joka on tunnettu esihistoriallinen kohde.  Kihniön ympäristössä on muutenkin yleisesti etelä-pohjoissuuntaisia hiekkamuodostumia, joille muinaisjäännökset alueella usein keskittyvät.

Parin kilometrin venematkan jälkeen rantauduimme onnistuneesti saarelle. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että ainakaan saaren tässä osassa ei olisi paljon nähtävää, sillä se oli oikeastaan vain yksi iso hiekkakuoppa. Lisäksi huomattiin, että järven pintaa on jossain vaiheessa laskettu. Alkuperäinen rantavalli sijaitsee noin metrin korkeudella nykyisestä vedenpinnalta. Metsittyneen hiekkakuopan halki kuljettaessa edessä alkoi kuitenkin siintää jonkinlainen isompi rakennus.

Hiekkakuopasta ylös kiivettyämme huomasimme, että karttaan merkityt rakennukset eivät olleet latoja tai laavuja, vaan paikalla oli suuri hirsihuvila ulkorakennuksineen.

 Huvila on yhä pystyssä, mutta katto on alkanut sortumaan eikä kestä enää montaa talvea.

  

Huvila oli tyhjennetty ja paikalle oli jäänyt vain hieman irtaimistoa, jota ei oltu kuljetettu muualle. Vaikka rakennus on seisonut tyhjillään pitkään, ei ilkivaltaa oltu juurikaan tehty, sillä syrjäisellä saarella ei liiku juuri muita kuin kalastajia.

 

Paikalta löytyneiden lehtien perusteella huvila on hylätty 1980-luvun alussa.

Tämän jälkeen pieni puhelintiedustelu kohteesta oli paikallaan. Kuten yleensä, vaikka itse ei kaikkea ennalta tiedäkään, paikalliset asukkaat kyllä tuntevat oman paikkakuntansta. Paikallisen Metsähallituksen toimiston vanhempi väki muisti, että kyseessä oli taiteilija Germund Paaerin huvila 1900-luvun alkupuolelta. Näin hyvin erikoiselle kohteelle saatiin selitys ja saaren inventointi voitiin suorittaa loppuun.

Huvilan pihalla on myös ladon ja huussin jäänteet. Ovirakenteiden yksityiskohdat voisivat olla taiteilijan itse tekemiä.

  

Rannassa oli hirsirakenteinen sauna, jonka edessä oli rajakivimäinen pystykivi. Kivi on selvästi kuljetettu kivettömälle hiekkasaarelle muualta ja pystytetty saunan nurkalle.

1960-luvun kartassa huvilan vieressä on myös kellari. Paikalla on nyt vain maakuoppa, josta kasvaa nuori koivu.

Iso-Liettinen jää taakse.

Maastotöiden jälkeen oli paikallaan hankkia vielä lisätietoja Germund Paaerista ja Iso-Liettisen rakennuksista. Kihniön keskustassa sijaitsee Puumilan talo, jossa on lounaan lisäksi tarjolla näyttely Germund Paaerista.

Eräs näyttelyn Puumilan talon tauluista. Germund Paaer oli pitkään Ateneumissa opettajana ja oli myös muun muassa Kalevala-Korun ensimmäinen suunnittelija.

Näyttelystä löydettiin lopulta se, mitä etsittiin. Vanha kuva huvilasta.

Näyttelyssä selvisi myös, että Paaer itse kutsui Iso-Liettistä Pyhäsaareksi ja että saari oli perheen ainoa pysyvä koti. Helsingin asunnot olivat tilapäisempiä ja perhe asui vähintään kesät saaressa Germundin vieraillessa Helsingissä aina tarvittaessa.

-Ville, Parkano 

Esihistoriallisista jääkaapeista lentokoneen putoamispaikkaan - retkikohteita Suomen luonnossa

Suomen luontoa juhlitaan viikonloppuna ja olemme sen kunniaksi koonneet tähän postaukseen retkikohteiksi sopivia kulttuuriperintökohteita. Kunkin retkikohteen kohdalta löytyy hieman tietoa itse kohteesta sekä reittiohjeet ja linkki Kansalaisen karttapaikkaan, josta saa tarkat koordinaattitiedot. Retkikohteet on jaettu kolmeen ryhmään sen mukaan, miten kohteelle pääsee - polkua pitkin, metsän halki tai autolla perille.

Mukavaa Suomen luonnon päivää ja antoisaa retkeilyä!

Polkua pitkin

1. Kuttura-Purnumukka postipolku, Inari

Kutturan kylän kaakkoispuolelta on vuoden 2012 inventoinnissa dokumentoitu noin 4,5 kilometriä pilkkapuiden reunustamaa Kutturasta Purnumukkaan johtanutta postipolkua. Polun varrella on reittiä osoittavien pilkkapuiden lisäksi muutamia puisia kylttejä sekä Kalaojan kohdalla sillan jäänteet. 

Ohjeet kohteelle: Postipolulle pääsee autolla kahdestakin kohtaa, sillä se risteää sekä Kivijoelle menevän että Anninlammen länsipuolella olevan metsäautotien kanssa. Kivijoen ja postipolun risteys kartalla. Anninlammen länsipuolella olevan metsäautotien ja polun yhtymäkohta kartalla.

2. Schutzwall, saksalaisten puolustusrakennelmia, Tankavaara

Saksalaiset rakensivat Lapin sodan aikaan Ivaloon pääpuolustusaseman nimeltä Schutzwall. Siihen kuuluvia laajoja kokonaisuuksia on kartoitettu Tankavaarasta Ivaloon johtavan tien varrelta useita. Kaksi niistä sijaitsee Iso Tankavaaran pohjoislaidalla Koijakkokurun ja Ivaloon johtavan tien välissä, Purnumukan risteyksen etelä- ja kaakkoispuolilla. Alueelta on kartoitettu yli 110 erilaista rakennetta: muun muassa taisteluhautoja, teltan pohjia, poteroita, tuliasemia ja korsuja. Kohteet ovat hyvin eritasoisesti säilyneitä ja osa niistä on jo ehtinyt osittain tuhoutua.

Ohjeet kohteelle: Puolustusrakennelmat sijaitsevat kahdessa keskittymässä Purnumukan risteyksen etelä- ja kaakkoispuolilla. Risteyksen kohdalta lähtee polku kohti Loijakkokurua ja ensimmäiset kohteet sijaitsevat polun molemmin puolin noin 100-150 metrin päässä tiestä. Tämän puolustusaseman keskipiste kartalla. Toinen keskittymä sijaitsee tästä noin 700 m päässä itään hiekanottoalueen tuntumassa. Kohteen keskipiste kartalla.

3. Lentokonejänkä lentokoneen putoamispaikka, Rovaniemi

Lentokonejängälle on Lapin sodan aikaan 15.10.1944 tippunut Junkers JK-263 -kone. Se on kuulunut lentorykmentti  4:n pommituslaivue 44:ään ja sen tehtävänä on ollut tiedustella Rovaniemen lentokenttää ja kauppalaa. Lennolla olivat mukana sähköttäjä, kersantti Onni Luumi, tähystäjä, kornetti Rainer Leheskivi,  lentomestari Osmo Metsola ja vänrikki Untamo Siivonen. Lento lähti Rissalan tukikohdasta tuhoutumispäivän aamuna ja saksalaisten ilmatorjunta osui siihen Rovaniemen lentokentän yllä. Kone joutui tekemään pakkolaskun jängälle ja miehistöstä Luumi ja Leheskivi pelastautuivat laskuvarjolla, kun taas Metsola ja Siivonen onnistuivat tuomaan koneen alas. Laskuvarjolla hypänneet eivät selviytyneet, vaan Leheskiven ruumis löydettiin 1946 Vennivaaran rinteestä ja Luumi katosi ja julistettiin kadonneena kuolleeksi vuonna 1947. Pakkolaskun tehneet Metsola ja Siivonen selvisivät. Koneen pakkolaskupaikalle on vuonna 2003 pystytetty muistomerkki, jolla kunnioitetaan sodassa kaatuneita, haavoittuneita ja luokkaantuneita lentäjäveteraaneja.

Inventoinnissa saadun paikallisen tiedon mukaan lentokoneen osia on viety sodan jälkeen valvontakomission toimesta Neuvostoliittoon. Niitä on kuitenkin edelleen pakkolaskupaikalla osittain suoturpeeseen painuneena. Kerrotaan myös, että paikalliset asukkaat ehtivät tyhjentää lentokoneen tankit ja pyörittää bensalla puimakonetta useiden vuosien ajan.

Ohjeet kohteelle: Metsäautotieltä on kyltti Lentokonejängälle ja kohteelle kulkee polku, joka on loppupäästään vetinen. Kävelyä kohteelle tulee noin 700 m. Lentäkonejängälle johtavan polun pää kartalla.

4. Jättiläissaari jätinkirkko, Muhos 

Pohjanmaan ja Perämeren rannoille rakennettiin kivestä noin 4 000 - 5 000 vuotta sitten suuria, pääosin suorakaiteenmuotoisia, kivivalleja eli jätinkirkkoja, joiden käyttötarkoitusta ei edelleenkään tiedetä varmasti. Yksi näistä sijaitsee Muhoksella Jättiläissaaressa. 

Jättiläissaaren jätinkirkko on noin 17 x 12 m kokoinen ja sen 3 m paksuiset vallit ovat 0,5 - 0,8 m korkeat. Kivirakenne on rakentamisaikaan sijainnut meren rannalla, johon nykyään on matkaa noin 34 kilometriä. 

Ohjeet kohteelle: Jättiläissaarelle johtaa läheisen Pirttijärven itäpuolelta Tuppelan kohdalta pitkospuupolku. Kävelyä kohteelle tulee noin 1,2 kilometriä. Kohde kartalla.

5. Mustaperä kivikautinen talo, Kylmäluoman retkeilyalue, Taivalkoski

Mustaperän etelärannalta Kylmäluoman retkeilyalueelta löydettiin vuoden 2010 inventoinnissa kivikautinen talon jäännös. Se erottuu maastosta suorakaiteenmuotoisena noin 14 x 6,2 m kokoisena lounais-koillissuuntainen painaumana, jonka syvyys on noin 50 - 70 cm. Painauman koillispuolella on kaatunut kelohonka, jonka alta löytyi palaneita kiviä, kvartsi-iskoksia sekä palanutta luuta. Palaneesta luusta tehdyn radiohiiliajoituksen mukaan paikalla on asuttu noin 5 300 vuotta sitten.

Ohjeet kohteelle: Kohde sijaitsee Kylmäluoman retkeilyalueella ja sen ohi kulkee retkeilyalueen polku. Kylmäluoman retkeilykeskukselta matkaa kohteelle tulee noin 3,5 kilometriä. Kohde kartalla.

6. Mustalamminkangas pyyntikuoppajärjestelmä, Suomussalmi

Pirttiperän pohjoispäässä kulkevalla harjulla on 17 pyyntikuopan muodostama pyyntikuoppajärjestelmä. Kuoppien halkaisija vaihtelee 1-3 m välillä ja syvyydeltään ne ovat 0,4 - 1 m. Harjun leveämmässä länsipäässä kuoppia on 2-4 kuopan ryhmissä. Pyyntikuoppia on myös harjun etelärinteen alla olevalla tasanteella. Pirttiperän rannalta löytyy kuoppien lisäksi kivikautinen asuinpaikka, rakennuksen jäännöksiä sekä useita tervahautoja.

Ohjeet kohteelle: Akonkankaan kohdalta lähtee polku/metsäautotie Pirttiperän rantaan, josta harjulle on noin 200 m kävelymatka polkua pitkin. Harjun päällä kulkee polku. Kohde kartalla.

7. Pyhänkankaan karsikko, Saarijärvi

Vainajia on kuljetettu Saarijärven kirkkomaahan Pyhänkankaan halki kulkevaa tietä myöten. Pyhänkankaan kohdalla on perimätiedon mukaan pysähdytty lepuuttamaan hevosia, tehty karsikkopuu ja otettu ryyppy vainajan muistolle. Karsikkopuita kerrotaan olleen tien varressa toista sataa, mutta suurin osa niistä on jo kaatunut myrskyssä. Nykyään puita on jäljellä 28 kappaletta. Näihin vainajien muistoksi tehtyihin puihin on voitu kaivertaa puun kylkeen tehtyyn pilkkaan esimerkiksi vainajan nimi, syntymä- ja/tai kuolinvuosi, risti tai puumerkki. Lisäksi puusta voitiin karsia oksia.

Pyhänkankaan karsikkopuissa vanhin kaiverrus on vuodelta 1833 ja nuorin vuodelta 1897.  Puu, jossa on teksti "1860 HP", on yhdistetty Heikki Niilonpoika Paatelaiseen, joka on kirkonkirjojen mukaan kuollut kyseisenä vuonna halvaukseen 67-vuotiaana. Lisäksi teksti "1846 AK" saattaa liittyä Antti Juhananpoika Kauppiseen. Karsikko on rauhoitettu vuonna 1904 metsänhoitaja Karl Branderin aloitteesta.

Ohjeet kohteelle: Pyhänkankaan karsikko sijaitsee Pyyrinlahdesta Kurelahteen johtavan vanhan tien varrella kohdassa, jossa on jyrkkä nousu. Kohde on merkitty peruskarttaan ja sinne johtaa tieltä polku. Kohteelle on kävelyä noin 200 m. Kohde kartalla.

8. Puosinkallio pronssikautisia hautaröykkiöitä, Salo

Puosinkalliolla Salossa on kolme pronssikautista hautaröykkiötä, joita on arkistolähteiden mukaan kaivanut kapteeni Forsström vuonna 1879. Kaivauksissa olisi löydetty luunsirpaleita, tuhkaa, hiiltä ja pronssisoljen puolikas ja pronssimiekka tai -tikari, jotka ovat joutuneet hukkaan. Lisäksi erään tiedon mukaan Särkisalon kunta olisi ottanut röykkiöistä runsaasti kiviä 1900-luvun alussa kirkkolaiturin tekoa varten. Nykyään hautaröykkiöistä suurimman halkaisija on 15-18 m ja pienimmän noin 5 m.

Ohjeet kohteelle: Kohde sijaitsee meren rannan tuntumassa olevalla kalliolla, josta on komea näkymä merelle. Kohde on merkitty peruskarttaan ja sinne johtaa polku. Kohde kartalla.

9. Savijärven tervatehdas, Evon retkeilyalue, Hämeenlinna

Savijärven tervatehdas kuuluu ensimmäisiin Suomessa rakennettuihin moderneihin tervatehtaisiin. Se on lisäksi varhaisin tunnettu esimerkki kemiallisesta tuotantolaitoksesta, jossa perinteistä teollisuutta uudistettiin tieteellisen tutkimuksen keinoin. Tehdas perustettiin 1864 ja toiminnan lakkaamisajankohtaa ei tiedetä tarkasti, mutta laitetyypit ovat vanhentuneet 1890-luvulla.

Tervatehtaan rakennukset ovat vielä 1900-luvulla olleet ainakin päällisin puolin melko hyvässä kunnossa. Nykyään paikalla on nähtävissä lohkotuista kivistä kylmämuurattu kaksiosainen retorttiuuni, jonka koko on noin 3,1 x 5,5 metriä ja korkeus noin 1,6 metriä. Lisäksi retorttiuunin länsipuolella, vajaa kymmenen metriä ylärinteeseen päin, on tasattu alue, joka vaikuttaa rakennuksen perustukselta. Retorttiuunin pohjoispuolella on tiilistä muuratun pyöreän tervauunin pohja, jonka halkaisija on noin 6 metriä. Puron itärannalla on myös puisen uittorännin maatuneita jäännöksiä ja tervatehtaan pohjoispuolelta löytyy moderni betoninen pato.

Ohjeet kohteelle: Tervatehtaan paikka sijaitsee Savijärvestä Rahtijärveen laskevan puron länsirannalla ja se on merkitty peruskarttaan. Tehtaan paikan ohitse kulkee joen molemmin puolin polku/tie. Kohde kartalla.

Metsän halki:

1. Iso Matkavaara kivilatomuksia, Pudasjärvi

Ison Matkavaaran laella olevassa rakkakivikossa ja välittömästi sen alapuolella olevassa rinteessä on 19 torni- tai kekomaista kivilatomusta, joiden korkeus vaihtelee 40 - 90 cm välillä. Halkaisijaltaan latomukset ovat noin 60 - 100 cm. Latomuksien on erään teorian mukaan oletettu olleen väliaikaisia uuninkivivarastoja, mutta siihen tarkoitukseen kivet ovat väärää lajia ja  kasat sijaitsevat liian kaukana asutuksesta. Todennäköisemmin ne ovatkin jonkinlaisia merkkirakennelmia.

Ohjeet kohteelle: Kohde sijaitsee vaaran päällä ja lähin metsäautotie kulkee noin 200 m päästä. Kohde kartalla.  

2. Latvavaara rakkakuoppia, Yli-Ii

Yli-Iin Latvavaaran laella olevasta rakkakivikosta löydettiin vuonna 2012 yhteensä 14 kuoppaa. Näitä ns. rakkakuoppia on tehty esihistorialliselta ajalta historialliselle ajalle saakka ja niitä on  todennäköisesti käytetty lihansäilytysvarastoina. Kuoppien alla kulkee usein puroja, joiden vesi on pitänyt kivet ja niissä säilytetyn ruuan kylminä, joten kuoppien voisi sanoa olevan ensimmäisiä jääkaappeja. Latvavaaran kuoppien koko vaihtelee 1,1 - 3 m välillä ja syvyydeltään ne ovat 0,4 - 0,7 m. 

Ohjeet kohteelle: Latvavaaran länsipuolelle johtaa metsäautotie. Kohde on tieltä noin 200 m päässä vaaran laella. Kohde kartalla.

3. Kelkkavaara rajakivi, Kuusamo

Kelkkavaaran laen kaakkoispäässä on aukealla paikalla pyöreä kivilatomus, jossa on pystykiven ympärille ladottu kehämäisesti kiviä. Jäkälän peittämän kivirakenteen läpimitta on 1,5 m ja korkeus 1,2 m. Rajakivi saattaa olla yksi Kitkan ja Maanselän lapinkylien välisen rajan merkeistä.

Ohjeet kohteelle: Kohteen lähelle johtaa Heinäjärven itäpuolelta metsäautotie. Kohde sijaitsee noin 75 m päässä tieltä. Kohde kartalla.

4. Palmikkijoki uittoränni ja -laitteita, Valtimo

Valtimossa Palmikkijoen varteen on uittoa varten rakennettu puinen noin 120 m pitkä uittoränni eli uittoruuhi. Ränni on leveimmillään noin 1,5 m leveä ja korkeutta sillä on noin 1 m. Sen länsipäädyssä on lisäksi hirsistä salvottu uittopato ja  joen reunoille on rakennettu noin 35 metrin matkalle hirsisiä suisteita eli ohjeseiniä. Uittoränni on ollut käytössä ainakin 1920-luvun lopulta lähtien.

Ohjeet kohteelle: Kohteelle ei kulje polkua. Autolla pääsee hiekkatietä pitkin noin 200 m päähän kohteesta. Kohteelle täytyy kulkea ojitetun suon halki. Kohde kartalla.

5. Laukansaari Punkaharju, Savonlinna

Punkaharjun Laukansaarelta on tänä kesänä inventoitu monta eri ikäistä kohdetta. Saarelta löytyy useita torppien ja maatilojen jäännöksiä, joista parhaiten säilynyt kokonaisuus on alueen keskivaiheilla oleva Samulilan tila. Tila on ollut suuri ja siinä on ollut iso päärakennus, jonka perustukset näkyvät maastossa edelleen, joskin puskien ja heinän peittämänä. Tilaan on kuulunut myös navetta, sauna, riihi, kaivo sekä erilaisia kellareita.

Saaren itärannalta löytyy puolestaan useita sotakohteita, joista Karjalankalliolla sijaitseva kivirakenne on voinut karttalähteiden perusteella olla osa venäläisten asemia, joita alueella oli Ruotsin ja Venäjän välisessä sodassa 1788-1790. Kalliolla on myös Salpalinjaan kuuluva kallioon louhittu ja nykyisin kaiteilla ympäröity kaapelikaivannon perustus. Kaapeli oli ollut tarkoitus vetää Laukansaaren ja sitä vastapäätä olevan Vasattaren väliin. Muita Salpalinjaan  kuuluvia puolustusvarustuksia on saarella Muuraissalmen kohdalla, Leviäniemen kaakkoiskärjessä sekä Murtoniemessä. Kaikissa näissä on nähtävissä taisteluhautoja ja osassa on myös romahtaneita miehistökorsuja.

Laukansaaren kaakkoisosasta löytyy lisäksi kuppikivi, jonka ”aitoudesta” on tosin esitetty epäilyjä. Alue, jossa kuppikivi on, on nykyisin nuorta koivikkoa, mutta aiemmin se on ollut Laukansaaren yhteislaidunta. Kertomusten mukaan paikalliset lapset ovat tehneet kupit odotellessaan äitejään, jotka ovat olleet laitumella lypsämässä lehmiä.

Ohjeet kohteelle:  Kohteet sijaitsevat ympäri Laukansaarta ja kaikille kohteille ei johda tietä/polkua. 

Autolla perille:

1. Paljakainen kestikievari, Inari

Paljakainen oli kruunun omistama kestikievari ja se perustettiin ilmeisesti vuonna 1920. Kievaria isännöivät Eevert Siivikko (1920-1925), Aukusti Tomperi (1926-1928), Albert Rajala (1929-1934) ja Hannes Tanhua (1935-1940).

Paljakaisessa oli navetta ja kaksi lehmää, ja kuuden hevosen tallissa oli talon puolesta yksi hevonen. Navetan ja tallin lisäksi pihapiirissä oli aitta, heinälato ja sauna Paljakaisojan rannalla. Kaikki rakennukset poltettiin maan tasalle Lapin sodassa.

Ohjeet kohteelle: Kohteelle pääsee autolla, sillä kestikievari sijaitsee vanhan maantien ja uuden E4-tien välissä. Etelässä kohde rajautuu Paljakaisojaan. Kievarin rakennusten jäännösten ympärillä on laaja ja tasainen, avoin kenttä. Kohde kartalla.

2. Kuohungin savottakämppä, Rovaniemi

Kuohunkijoen varrella on sijainnut Kuohungin pääkämppä, joka toimi 1900-luvun savotoiden aikaan muiden savottakämppien keskuskämppänä. Kuohungissa asuivat metsätyöherrat ja osa työmiehistä. Kämpän suuruudesta kertoo se, että siellä sijaitsi myös kauppa. Alueella on vielä nähtävissä pääkämpän ja kaupparakennuksen lisäksi kellari, liitereitä, keskuslämmistyshuone ja halkovaja.

Ohjeet kohteelle: Kohde on merkitty peruskarttaan ja kämpän pihaan pääsee autolla. Kohde kartalla.

3. Karhuaro talvisodan aikainen tukikohta, Suomussalmi 

Karhuaron hyvin säilynyt talvisodan aikainen tukikohta kartoitettiin Suomussalmen vuoden 2014 inventoinnissa. Tukikohta on ollut käytössä sodan viimeisinä kuukausina 5.2.-13.3.1940 ja se on toiminut polkupyöräpataljoona 6:n komentokeskuksena.

Polkupyöräpataljoona 6 eli PPP 6 toimi suoraan päämajan alaisuudessa ja sitä johti Majuri Järvinen. Linnoitustyön Karhuaron alueella tekivät pataljoonan esikuntakomppania ja pioneerijoukot kersantti Olavi Saarion johdolla. Tukikohta sijaitsi ensin noin 1,5 km päässä kaakkoon Akonjärven rannalla Ruottulan talossa, mutta neuvostojoukkojen ryhtyessä harjoittamaan tarkkuusammuntaa Ruottulan taloon, päätettiin se siirtää kauemmas korpeen Karhuahon alueelle. Veteraanit itse ovat käyttäneet tukikohdasta nimeä Nuolikangas.

Tukikohta on Suomussalmen sotakohteiden joukossa poikkeuksellinen useammastakin syystä. Ensinnäkin se on Suomussalmen ainoa talvisodan aikainen autenttisena säilynyt pataljoonan komentopaikkakokonaisuus ja toiseksi tukikohdan linnoitteita on tehty louhimalla ja räjäyttämällä. Tällaista tapaa ei tunneta Suomussalmen alueelta muualta, vaan näin pysyviä linnoitteita on tehty lähinnä Karjalan kannaksen suunnalla.

Ohjeet kohteelle: Tukikohdan halki kulkee metsäautotie ja jäänteitä löytyy tien molemmilta puolilta. Kohde kartalla.

Ps. Jos yllä olevista kohteista ei löytynyt vielä sopivaa, niin lisää retkikohteita löydät Luston metsäkulttuurikartalta! 

Kulttuuriperintökisa - osallistu ja voita!

Viimeisen kenttäkauden ja viime kesän huimien löytöjen siivittäminä päätimme järjestää blogissa kisan, jossa arvomme kaikkien oikein vastanneiden kesken kulttuuriperintötuotepaketin. Paketti sisältää Oiva Turpeisen mainion tervanpolton historiasta kertovan Musta kullan maa -kirjan, Arabian kuusimetsämukin, Luston vanhoilla metsätyöaiheisilla kuvilla varustetun muistipelin ja Metsähallituksen tuubihuivin. 

Kisakysymys liittyy viime vuonna Suomussalmelta Salonsaaren etelärannalta rantakivikosta löytyneeseen puusta tehtyyn esineeseen, joka muistuttaa puikkaria. Esine on nyt ajoitettu ja kysymys kuuluu:  

Millä vuosisadalla tätä esinettä on käytetty?

A) 1400
B) 1700
C) 1900

Voit osallistua kisaan vastaamalla kysymykseen blogin kommenttikentässä. Laita mukaan myös nimesi/nimimerkkisi sekä sähköpostiosoitteesi, jotta palkinto saadaan perille.  

Vastausaikaa on sunnuntaihin 21.6.2015 saakka ja oikea vastaus sekä onnellinen voittaja ilmoitetaan blogissa viikolla 22. 

Onnea kisaan!

Kun keisari Kainuussa kävi

Vuonna 1819 Venäjän keisari Aleksanteri I teki kiertomatkan Suomen suuriruhtinaskuntaan. Elokuun lopussa hän poikkesi myös muutamaksi tunniksi Kajaaniin. Keisarin kerrotaan hurmanneen matkallaan suomalaisia säätyläisnaisia, joista eräs oli oululainen opettaja, kirjailija ja naiskoulutuksen edelläkävijä Sara Wacklin. Annetaan hänen kertoa keisarin historiallisesta vierailusta.

"Keisari tulee! Keisari tulee! Lempeän, suuren Aleksanterin saamme nähdä täällä!" huusivat perin ihastuksissaan kaikki toisilleen Oulussa, niin vanhat kuin nuoretkin. Kun varma tieto oli saapunut keisarin tulosta maaherranvirastoon ja se ehtinyt levitä ympäri kaupunkia, niin kaikki, joissa oli elämä ja henki, joutuivat ilokseen liikkeeseen, niin eläimet kuin ihmisetkin.

Keisari lähti elokuun 28 päivänä Nissilän majatalosta Iisalmella ruhtinas Volkonskyn ja kapteeni Gripenbergin seuraamana Vuolijoen kylään, missä purjealus ja miehistö odottivat valmiina järven yli menoa varten. Kovalla tuulella tämä matka oli vaarallinen, ja nytkin sattui raivoamaan niin raju myrsky jo ennenkuin keisari astui purteen, että koko hänen seurueensa koetti neuvoa häntä olemaan antautumatta alttiiksi uhkaavalle vaaralle. Mutta Aleksanteri ei luopunut päätöksestään. Hän meni pelkäämättä alukseen ja muut seurasivat mukana. Kahdeksan rivakkaa suomalaista merimiestä tarttui airoihin ja tarmokas kapteeni itse peräsimeen. Viiden peninkulman merimatka suoritettiin kolmessa ja puolessa tunnissa.

Keisari saapui Kainuuseen Vieremän Nissilän kestikievarista. Seurue kulki Haapalankankaan kautta Oulujärvelle ja sieltä veneellä Kajaaniin. Paluumatka tehtiin maitse Lehtovaaran, Vuottolahden ja Saaresmäen kautta takaisin Nissilään ja sieltä Ouluun.

Kun hänen keisarillinen majesteettinsa oli astunut maihin klo 12 päivällä ja armollisesti vastannut kaikkiin maistraatin, papiston ja sinne maihinnousupaikalle ihmetyksissään ja riemuissaan kokoontuneen kansanjoukon kunnianosoituksiin, katseli hän Ämmäkoskea ja putousta sekä Kajaanin linnan raunioita, joita nyt päivän aikana parhaalla tahdollakaan ei voitu koristaa minkäänlaisella kuultokuvalla, vaikka maaherran ensimmäisen käynnin juhlimiseksi täällä sellainen oli laitettu ja koristeltu maaherran suurikokoisilla nimikirjaimilla ja lääninsihteerin niiden alla pienemmillä, kuten hyväätarkoittavat kajaanilaisemme olivat tottuneet ne näkemään lääninhallituksen kuulutusten alla.

Kajaanin rauniolinna.

Linnan raunioilta keisari kiiruhti kaupungin kirkkoon, jossa hän hiljaa ja syvässä ja kaikkia läsnäolevia liikuttavassa hartaudessa rukoili, jonka jälkeen hän kävi raatihuoneella ja sitten majoittui hänelle varattuihin huoneisiin kappalaisentalossa pastori Appelgrenin luona, mikä hauskan rouvansa ja tämän herttaisen, nuoren sisaren neiti Ulla Holmbergin kanssa esitettiin keisarille. Tämä neitonen auttoi sisartaan emännän toimessa keisarille teetä tarjoillen, jossa Aleksanteri iloisena ja leikillisenä oli hänelle apuna, niin että arka impi sai enemmän rohkeutta ja keisari oli sydämestään huvitettu sievän tytön hämmennyksestä ja lapsellisesta ajatustavasta. 

Kun keisari oli jakanut useita armonosoituksia uskollisille alamaisilleen, jotka perin kiitollisina siunasivat häntä kyynelsilmin, lähti hän paluumatkalle seurueensa kanssa. Ensi aluksi hän kulki ratsastamalla, jolloin hän sai käytettäväkseen kaupungissa löytyvän ainoan satulan. Harvoissa paikoissa keisari kuitenkin voi käyttää hevosta raivaamattomien teiden vuoksi. Mutta talojen, joita kuitenkin löytyi harvassa, läheisyydessä kaatuivat puut tehden tilaa rakastetulle hallitsijalle. 

Ensimmäisenä päivänä keisari kulki kaksi peninkulmaa enimmäkseen jalkaisin ja seuraavana päivänä viisi peninkulmaa levähdettyään kolme neljä tuntia talonpojan talossa Lehtovaaran kylässä. Hän saapui myöhään Säräisniemen kylään Paltamon pitäjässä, mutta sieltä hän jatkoi matkaansa vielä samana iltana, ensin neljännespeninkulmaa maalaisrattailla ja sitten viisi neljännestä Nissilän majataloon kuriirirattailla, mitkä eräs vastaantuleva matkustaja tarjosi käytettäväksi. 

Saaresmäen kylän läpi mutkittelevaa tietä, jota pitkin Aleksanteri I matkallaan kulki. Perimätiedon mukaan keisarin matka oli ollut kyläläisille yllätys, josta ratsulähetti oli tuonut tiedon. Lähetin antamien ohjeiden mukaan kylän koiria ei saanut päästää tien vierelle haukkumaan ja kyläläisten tuli pukeutua pyhävaatteisiin tullessaan seuraamaan keisarin kulkuetta. Nykyään tie on nimetty Keisarintieksi.

Koko tuon vaivalloisen vaellusretken kestäessä oli keisari paljon jakanut avustusta köyhille ja sairaille, kohdellut kaikkia tien varrella ja harvassa olevissa taloissa tapaamiaan ihmisiä lempeästi ja ystävällisesti sekä tervehtinyt heitä suomenkielellä. Muutamana päivänä aterioi keisari varattoman talonpoikaistalon siistissä tallissa, kun ei ollut mukavampaa ruokasalia. Elokuun 30 p:nä klo 8 aamulla, hän jatkoi kulkuaan iloisena ja reippaalla mielellä kerääntyneen väkijoukon hänelle yhtenään toivottaessa edelleen onnea ja siunausta.

Monella tapaa historiallinen talli. Kyltti kertoo, että "Tässä tallissa, joka alkuansa oli rakennettuna Haapalankankaan uudistalossa Paltamon pitäjässä Wuolijoen kylässä einehti aikansa korkein hallitsija, meidän armollisin ja hellästi rakastettu keisari Aleksanteri I 28 pnä Elok. 1819 matkustaessaan Kajaanin kaupunkiin." Talli siirrettiin Paltaniemeen kuvakirkon viereen vuonna 1826 ja se on siten myös Suomen vanhimpia, ellei peräti vanhin, kotiseutumuseo.

Keisarin tallin seinät ovat täynnä kaiverruksia. Vanhimmat niistä ovat 1800-luvun lopulta.

Kello puoli yhdeksän illalla elokuun 30 päivänä ajoi keisari Aleksanteri keveissä matkavaunuissa Limingan tullista Ouluun seurassaan ruhtinas Wolkonsky, henkilääkärinsä, maaherra von Born, kapteeni Gripenberg ynnä muita. Äkkiä kuin leimaus kaupunki hohti heti juhlavalaistuksessaan. Suuri, salaperäinen A kirjain hehkui monivärisenä keskellä kuultokuvaa kunniaportin yläpuolella. 

Keisarista saattoi sanoa samaa mitä Julius Caesar on sanonut itsestään: "Hän tuli, hän näki, hän voitti." Siten Aleksanteri valtasi kaikkien sydämet. Hän lumosi ylhäiset ja alhaiset, vanhat ja nuoret. Nekin täällä, jotka tähän asti eivät voineet rukoilla Venäjän keisarillisen perheen puolesta, siunasivat Aleksanterin nähtyänsä koko hänen sukuaan."


Vaikka keisarin matkasta on pian kulunut 200 vuotta, voi historian havinaa edelleen aistia niin mutkaisella ja vanhojen aittojen reunustamalla Keisarintiellä kuin Paltaniemen kirkon vieressä nököttävän tallin edustalla. Tutustumisen arvoisia paikkoja vaikka kesälomalla!

- Hanna

Matkakertomus lyhennettynä teoksesta: 
Wacklin, Sara: Satanen muistelmia Pohjanmaalta ynnä Saara Wacklinin kuoltua julkaistuja pohjalaisia kaskuja. Jyväskylä 1924.

Kevätretki Porvooseen

Kulttuuriperinnön etsijät hajaantuvat kohta kuka minnekin päin Suomea, mutta sitä ennen tehtiin yhteinen maastoretki Itä-Uudellemaalle. Retkellä testattiin maastolaitteita ja tutustuttiin kulttuuriperintöön.

Ensimmäinen kohde oli Porvoon keskiaikainen linnan paikka. Kuvan männyn ja taustalla näkyvän Porvoon kirkon ikuisti aikanaan myös Albert Gustaf Aristider Edelfelt. 

Linnamäki varustettiin keskiajalla vallein ja kuivahaudoin. Linnamäen varustukset ovat luultavasti 1300-luvun lopulta, jolloin Albrekt Mecklenburgilainen hallitsi ja rakennutti uutterasti uusia linnoja ja linnoituksia. 

Linnamäen vieressä on Pikkulinnanmäki ja sen ylimmällä kohdalla sijaitsee vanhemman roomalaisen rautakauden kalmisto, jonka runsas esineistö ajoittuu 0 – 400 jälkeen ajanlaskun. Kohde sai arkeologikunnan riehaantumaan.

Porvoon linnamäen ja kirkon välissä on historiallisella ajalla käytetty Maarinlahden luonnonsatama. 

Seuraava kohde oli Husholmen, joka on niin ikään 1300-luvun lopun linnan paikka. Husholmen oli todennäköisesti linnanherran asuinpaikka, mutta sitä saattoivat käyttää myös Itämerellä vaikuttaneet vitaliaaniveljekset, joiden toiminta keskittyi lähinnä merirosvoukseen.

Husholmenin linnan kallioilla kasvaa runsaasti kulttuurikasveja, jotka ovat levinneet ihmisen mukana.

Pernajassa vierailtiin Sigfridsin tilalla, jossa Mikael Agricola on syntynyt.  Muistokiven viereinen kyltti kertoo: "Tässä pihassa Torsbyn kylässä syntyi Suomen kirjakielen isä, raamatunsuomentaja ja uskonpuhdistaja Mikael Olavinpoika (myöh.) Agricola noin vuonna 1510. Kotitilalla viljeltiin maata ja hoidettiin 5 lehmää, 3 hiehoa, 2 hevosta ja 4 lammasta. Lisäksi kalastettiin. Vuonna 1592 tila periytyi Mikaelin sisarenpojalle Sigfrid Månsinpojalle, josta nimi Sigfrids."

Pernajan keskiaikainen kirkko Agricolan lapsuusmaisemissa. 

”Kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen”, totesi Agricola. Herran nuhteeseen taipuivat myös muuten niin riehakkaat tutkijamme Agricolan rintakuvan alla. 

-Taisto