Jäähyväiset kulttuuriperinnölle

On tullut jäähyväisten aika. Valtion monikäyttömetsien kulttuuriperintö on nyt kertaalleen kartoitettu. Olemme etsineet kadonnutta kulttuuriperintöä niin satumaisen kauniista metsistä, ryteiköistä, hakkuuaukeilta kuin soiltakin. Seuranamme ovat olleet sympaattiset ja hurjan tietomäärän omaavat metsurit, taitavat harjoittelijat ja miljoonat hyttyset, paarmat ja hirvikärpäset. On hytisty lumisateessa, poltettu iho auringonpaisteessa ja kastuttu läpimäriksi myrskyissä. On eksytty ja podettu koti-ikävää, mutta ennen kaikkea on löydetty, riemuittu ja nautittu luonnosta, kulttuuriperinnöstä ja arkeologin työstä.

Näkymä Hangasvaaralta Savukoskella.

Tee-se-itse -sadesuojan alla hymyilee harjoittelija Jaana Barsk-Juopperi ja lohkareen valloitti metsuri Matti Välimaa.

Pelkkään makkaranpaistoon tai hyttysten huitomiseen ei hankkeen arkeologien aika ole kuitenkaan mennyt. Kohteita koko maasta dokumentoitiin kuuden vuoden aikana reilut 10 000, joista lähes 4 000 on muinaisjäännöksiä. Uusia muinaisjäännöksiä löydettiin noin 2 700. Yli 1 000 % kasvuun muinaisjäännösten osalta päästiin Länsi-Suomessa (1 477 %) ja Nurmeksessa (1 114 %).

Kulttuuriperintöinventointihankkeessa dokumentoitujen kohteiden määrä alueittain. Vihreällä valtion metsätalousalueet. Kartta: Riku Mönkkönen.

Kohteiden joukossa on useampikin Suomen vanhimpaan asutushistorian aikaan ajoittuva asuinpaikka. Luulöydöt näiltä paikoilta kertovat silloisten ihmisten arkipäivästä. Esimerkiksi Ilomantsissa sijainneen Muinais-Koitereen rannoilla  herkuteltiin hauella 10 000 vuotta sitten, kun taas hankkeessa löydettyjen Pohjois-Pohjanmaan vanhimpien asuinpaikkojen asukkaille maistui myös hirvi ja majava.

Harjoittelija Olli Eranti seisoo asuinpaikalla, joka on ollut käytössä noin 9 600 vuotta sitten. Asuinpaikka on tuolloin sijainnut Muinais-Koitereen rannalla. Nykyään rannalle on matkaa 2 kilometriä.

Pohjois-Pohjanmaan tällä hetkellä toiseksi vanhin asuinpaikka löytyi vuonna 2010 Taivalkosken Paloharjusta. Paikalla on asuttu noin 9 400 vuotta sitten. Pohjois-Pohjanmaan vanhin asuinpaikka löydettiin seuraavana vuonna myös Taivalkoskelta ja paikasta nimeltä Harjunnokka. Asuinpaikkaa oli käytetty noin 150 vuotta Paloharjua aiemmin eli 9 550 vuotta sitten.

Kivikautisten kohteiden lisäksi erittäin keskeiseksi kohderyhmäksi muodostui toisen maailmansodan aikaiset sotakohteet, joita ei ole hyväksytty muinaisjäännöksiksi eikä niillä sen vuoksi ole lain suojaa. Nämä kohteet ovat katoamaisillaan, joten inventointi tehtiin kreivin aikaan. Hankkeessa kartoitettiin noin 2 000 sotakohdetta, jotka Metsähallitus on omalla päätöksellään suojellut.  Metsät kätkevät vielä hetken aikaa sisäänsä historian synkimpiä hetkiä: vankileirejä, partisaanien tukikohtia, puolustusvarustuksia, hautoja, lukemattomia korsuja ja Suomen suurimman kulttuuriperintökohteen - kenttäradan.

Enontekiön inventoinnissa löydettiin tänä kesänä saksalaisten vuonna 1944 käyttämä viivytysasema, josta löytyi muun muassa tämä tähystyspuu.

Kuorma-auton raato saksalaisten huoltotukikohdan alueella Inarissa.

Metsien kätköistä löytyneestä kulttuuriperinnöstä voisi kirjoittaa muutaman kirjan, mutta meillä ei valitettavasti ole siihen mahdollisuutta. Toivommekin hartaasti, että tutkijat ja graduntekijät ottaisivat aineiston omakseen. Aineistoa voi pyytää digitaalisessa muodossa Metsähallituksesta ja siihen pääsee käsiksi myös Kantapuun kautta. Luston kokoelmiin on talletettu kohteiden kuvat kuvailutietoineen. Kuvien nettiversiot ovat vapaasti käytettävissä ei-kaupallisiin tarkoituksiin ja niihin tullaan kevään aikana linkittämään e-raporttien tiedot, jolloin aineiston hyödyntäminen on helpompaa.

Kuten arvannettekin, tämä on ollut mielettömän hieno hanke, joka on ollut mukava jakaa kanssanne. Blogimme jää vielä Metsiin kadonneet -näyttelyn ajaksi nettiin ja sulkeutuu 16.4.2016. Tässä viimeisessä postauksessa haluammekin tuhannesti kiittää kaikkia lukijoita! On ollut ilo kirjoittaa kulttuuriperinnöstä. Ehkäpä joku päivä näette hieman omituisesti käyttäytyvän, mättäitä kaivelevan ja rantahietikkoa tuijottelevan tyypin metsässä tai järven rannalla. Menkää moikkaamaan, se voi olla yksi meistä.

-------

EDIT: Metsiin kadonneet -posterinäyttely jatkaa kiertuettaan ja siten myös blogi olemassaoloaan Suomen juhlavuonna 2017.

Kevätretki Porvooseen

Kulttuuriperinnön etsijät hajaantuvat kohta kuka minnekin päin Suomea, mutta sitä ennen tehtiin yhteinen maastoretki Itä-Uudellemaalle. Retkellä testattiin maastolaitteita ja tutustuttiin kulttuuriperintöön.

Ensimmäinen kohde oli Porvoon keskiaikainen linnan paikka. Kuvan männyn ja taustalla näkyvän Porvoon kirkon ikuisti aikanaan myös Albert Gustaf Aristider Edelfelt. 

Linnamäki varustettiin keskiajalla vallein ja kuivahaudoin. Linnamäen varustukset ovat luultavasti 1300-luvun lopulta, jolloin Albrekt Mecklenburgilainen hallitsi ja rakennutti uutterasti uusia linnoja ja linnoituksia. 

Linnamäen vieressä on Pikkulinnanmäki ja sen ylimmällä kohdalla sijaitsee vanhemman roomalaisen rautakauden kalmisto, jonka runsas esineistö ajoittuu 0 – 400 jälkeen ajanlaskun. Kohde sai arkeologikunnan riehaantumaan.

Porvoon linnamäen ja kirkon välissä on historiallisella ajalla käytetty Maarinlahden luonnonsatama. 

Seuraava kohde oli Husholmen, joka on niin ikään 1300-luvun lopun linnan paikka. Husholmen oli todennäköisesti linnanherran asuinpaikka, mutta sitä saattoivat käyttää myös Itämerellä vaikuttaneet vitaliaaniveljekset, joiden toiminta keskittyi lähinnä merirosvoukseen.

Husholmenin linnan kallioilla kasvaa runsaasti kulttuurikasveja, jotka ovat levinneet ihmisen mukana.

Pernajassa vierailtiin Sigfridsin tilalla, jossa Mikael Agricola on syntynyt.  Muistokiven viereinen kyltti kertoo: "Tässä pihassa Torsbyn kylässä syntyi Suomen kirjakielen isä, raamatunsuomentaja ja uskonpuhdistaja Mikael Olavinpoika (myöh.) Agricola noin vuonna 1510. Kotitilalla viljeltiin maata ja hoidettiin 5 lehmää, 3 hiehoa, 2 hevosta ja 4 lammasta. Lisäksi kalastettiin. Vuonna 1592 tila periytyi Mikaelin sisarenpojalle Sigfrid Månsinpojalle, josta nimi Sigfrids."

Pernajan keskiaikainen kirkko Agricolan lapsuusmaisemissa. 

”Kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen”, totesi Agricola. Herran nuhteeseen taipuivat myös muuten niin riehakkaat tutkijamme Agricolan rintakuvan alla. 

-Taisto

Uunikummut

Ihminen on koko olemassaolonsa ajan kaivanut kuoppia ja kasannut kumpuja. Useimmiten kummut ovat kivistä tehtyjä röykkiöitä, joiden ikä, alkuperä ja tarkoitus arkeologin tulisi selvittää. Metsätalousmaiden inventoinnissa löytämäni kivikasat ovat lähinnä olleet uunin raunioita, joiden rakenteet ovat ajan myötä romahtaneet. Lopputuloksena syntyy kivikumpu. Mistä sitten tietää, onko kyseessä uunin rauniokumpu vai ei? No ei sitä aina tiedäkään. Useimmiten arvoitus ratkeaa kuitenkin päättelemällä. 

 Rovaniemeltä löytyneen pienen kämpän seinät ovat melkein kadonneet uunin raunion ympäriltä. Seinien olemattomat jäänteet kertovat kuitenkin heti, mistä on kyse.

Usein seinät ja uunit ovat jo painuneet turpeeseen. Huomaatko kuvassa suorakaiteen muotoisen turveneliön, joka erottuu ympäröivästä niitystä? Neliö on muodostunut lahoavien hirsiseinien muuttuessa turpeeksi. Männyn kohdalla on kivinen uunin raunio, jonka erotti vain tunnustelemalla maakumpua. Ympäröivä niitty on ollut kämpän piha ja sekin erottuu vielä selkeästi sitä ympäröivästä kuivasta mäntykankaasta. 

Kämppien uunien perustaksi on toisinaan tehty hiekasta maapenkki, jonka reunalla on ollut hirsisalvosrakenne. Tämän kivikasan ympärillä näkyy suorakaiteen muotoinen korotettu maa-alue, jonka reunassa on jäänteitä puurakenteesta. 

Edellisen kuvan uunissa on ollut samanlainen puusalvosrakenne kuin tässä kämpän takassa. 

Tunnistamisessa maaston peitteisyys hankaloittaa havainnointia. Tämä Posiolta löytynyt kivikasa paljastui uuniksi sekä ympäriltä löytyneen luonnonkivistä tehdyn kivijalan että historiallisten lähteiden avulla.

Joskus läheiset rakenteet paljastavat merkityksen. Tämän suorakaiteen muotoisen uunin lähellä on tervahauta. Uuni on peräisin haudanpolttajien tervapirtistä.

Uuniksi rakenne paljastuu usein pitkänomaisesta arinakivestä, jonka alapuolella tulipesä on sijainnut. Arinan päällä olevat kivet voi edelleen havaita kovassa kuumuudessa palaneiksi ja hauraiksi.

Savusaunan uuneissa on matala arina, jonka päällä on pieniä kiviä ja hormia ei ole havaittavissa.  Kuvan maasto laskee läheiseen ojaan, josta saunan vesi on kannettu.

 Kalkinpolttouunissa on holvirakenne.

Toisinaan uunien hormi on säilynyt. Tätä luonnonkivistä tehtyä rakennetta, jossa ei ole käytetty sidosmateriaaleja, kutsutaan kylmämuuraukseksi.

Tätä uunia ei luultavasti ole tehty rakennuksen sisään, koska rakennelma sijaitsee epätasaisessa louhikossa. Uunin ikä ja merkitys jäivät arvoitukseksi.

 -Taisto