Entisajan kädenjälkiä - kulttuuriperintökohteiden kaiverruksista

Kulttuuriperinöinventoinneissa tutkittavista rakennuksista ja muista kohteista tavataan silloin tällöin kaiverruksia tai muita kirjoituksia. Nämä tarjoavat ainutlaatuisen, käsinkosketeltavan yhteyden menneisyyden ihmisiin. Usein kaiverrukset ovat esimerkiksi nimikirjaimia, vuosilukuja tai päiväyksiä, jotka tarkentavat tietoja kyseisestä paikasta hyvinkin paljon. Suuri osa kiinteistä kulttuuriperintökohteista on elinkaarensa päässä ja maatumassa takaisin osaksi luontoa. Tämän takia käsillä ovat viimeiset hetket näiden menneisyyden jälkien tallentamiselle.

Ylivoimaisesti eniten kaiverruksia on myllyissä. Tämä johtuu paljolti siitä, että myllyt olivat usein monen talon tai koko kylän yhteisiä rakennuksia ja eräänlaista julkista tilaa. Myllyt toimivat esimerkiksi nuorison kohtaamispaikkoina ja niihin liittyykin runsaasti erilaista tarinaperintöä.

 

 Liesjoen myllyn ovi Seitsemisen kansallispuistossa. Alunperin mylly on sjainnut Ruoveden Koverokoskella. Ovessa on runsaasti erilaisia merkkejä, kuten puumerkkejä, nimikirjaimia, vuosilukuja ja tähtiä.

Vastaavia kuvioita löytyy myös Kurussa sijaitsevan Puntasen myllyn hirsistä.

 

 Puolangan Myllykankaan myllyn katon rajassa on puumerkkejä.

 

Puolangan Hiltusen myllyn lahonneessa hirressä näkyy vielä kaiverrus "W 1911".

 Puolangan Myllykorven myllyn jäänteen lahonneessa hirressä on mm. kaiverrus "1922".

Vanhoilla suo- ja puroniityillä on sijainnut paljon latoja, joiden jäänteitä on vielä helposti havaittavissa. Ladoissa yleisimpiä tekstejä ovat vuosiluvut, mutta joskus tavataan myös nimikirjaimia tai muita kirjoituksia.

 Kiekerön niittyladossa Oulangan kansallispuistossa on kaiverrus "I M 1915".

Koivujoen niittylatoon Puolangalla on kaiverrettu vuosi 1947.

Myös niittysaunoissa, savottakämpissä ja muissa erämaiden väliaikaisasumuksissa on usein kaiverruksia. Asukkaat ovat jättäneet nimensä ja/tai majoittumisajan seinähirsiin.

 Ison Reikäsuon niittysaunan hirressä on nimikirjaimet P. T.

 Koukkariahon niittysaunan lahonneessa hirressä näyttäisi lukevan "M R 1939".

 Lehmivaaran kämpän hirteen on kirjoitettu kynällä "1961" sekä muita jo lähes hävinneitä tekstejä.

Uunivaaran savottakämpän romahtaneessa kellarissa on käynyt ilmeisesti Paul Pilton 23.1. -55.

Vanhoista puista tavataan silloin tällöin kaiverruksia, etenkin itäisen Suomen metsäalueilta. Kaiverrukset saattavat merkitä esimerkiksi kaskialueiden rajoja, kulkuväyliä tai muita merkityksellisiä pisteitä.

 

Nurmeksen Uuronvaaralla sijaitsevassa vanhassa petäjässä on kaiverrus 1883.

Puuhun terällä leikatut kaiverrukset ovat yleisimpiä tekstejä kulttuuriperintökohteissa, mutta silloin tällöin tavataan myös esimerkiksi kiveen hakattuja kaiverruksia. Rajamerkkejä ja niihin tehtyjä numerointeja tavataan hyvin yleisesti, mutta välillä havaitaan muitakin kaiverruksia.

 Jääkolun rajapyykissä ikivanhalla rajapaikalla Kinnulan, Reisjärven ja Pihtiputaan rajalla on runsaasti erilaisia kaiverruksia. Esimerkkinä tämä valtakunnan (Ruotsin) kruunu.

Pihtiputaan Kolkunmäellä on vanhan tien varressa kalliopaljastumassa kaiverrus 1822.

Juuan Mättäikköpurolla sijaitsevan siirtolohkareen päällä on useita vuosilukuja, mm. 1838.

-Ville, Tikkurila

Näetkö puita metsältä?

Kuvakelo, mahdollinen seitapuu

Niesalompolossa suoalueiden keskellä on hiekkapohjainen mäntykangas. Kankaan reunassa on kumollaan kelopuu, jonka molempiin kylkiin on lyöty suuret pilkat. Puun mukana ovat kaatuneet pilkkoihin kaiverretut veikeäilmeiset ihmishahmot, joista toinen vaikuttaa esittävän miestä, toinen naista. Puu on kasvattanut kuortaan osittain kaiverrusten päälle. Lähistöllä on elävä mänty, jonka kylkeen noin 1.5 metrin korkeuteen on lyöty kaksi pientä puutappia. Tällaisiin konttipuihin on nostettu eväät suojaan eläimiltä ja päivänpaisteelta. Myös porojen lypsykaarteiden lähelle vastaavia on tehty maidon säilytystä varten.

Siepin Pekan taikamänty

Kolarin Venejärven itäpuolella tienposkessa on katkennut kelopuu. Seitsenhaarainen katkennut latvaosa makaa tyven takana. Puu tunnetaan Siepin Pekan taikamäntynä. Paikallisen parantajan kerrotaan hakeneen puulta vastauksia ja tehneen taikojaan kookkaan männyn luona. Puun kerrotaan katkenneen kovassa myrskyssä vuonna 1977, päivälleen 50 vuotta Siepin Pekan kuoleman jälkeen.

Rauhoitettu mänty

Joitakin satoja metrejä Siepin Pekan taikamännystä etelään on rauhoitettu mänty, jonka sanotaan olevan Länsi-Lapin hoitoalueen suurin puu kuutiomäärältään mitattuna. Jyhkeää puuta katsoessa ei tule mielenkään epäillä asiaa. Metsäkaartilaiset ovat sota-aikaan käyttäneet puuta ”postilaatikkonaan”, jättäen puun koloihin viestejä toisilleen. Puun kokoa ihmettelemässä informantti Veli Vaattovaara ja arkeologian opiskelija Jussi Kivioja. 

Heinäntekijöiden merkkipuu

Kolarin eteläosassa on soiden reunustama huomattavan jyrkkärinteinen kivikumpare, jonka lakialue on kivikkoisista rinteistä huolimatta varsin tasainen. Kumpareen päältä aukeaa komeat maisemat ympäristöön ja viereiselle suolle, josta voi löytää heinäsuovien pohjia  ja niittylato ajalta, jolloin suota käytettiin heinäniittynä. Heinäntekijät ovat kavunneet myös kumpareen laelle ja kaivertaneet aitiopaikalla sijaitsevaan mäntyyn vuosiluvun 1937 alle nimikirjaimensa.

- Team Kolari 

Luuletko olevasi elävämpi kuin me olimme kerran?

  

  

 

 

 

Kuvien kaiverrukset ovat kolarilaisen pleunakämpäksi kutsutun niittykämpän seinistä. Nimikirjaimien ja vuosilukujen lisäksi seiniltä löytyy kirjoituksia, joista selvimmät ovat vuodelta 1878:  "Minä olen täälä kuin orpo piru helvetissä" ja viereisellä seinällä vuodelta 1872: "Woi kuinka sataa ja meilä on luokoa 10 sauran alaa".

Inga ja Jussi Kolarin perukoilta

Kyly, banja, suovdnji, saun ja bastu - saunakulttuuria metsistä

 "Saunarauha on kotirauhaa ja joulurauhaa kalliimpi, sen me maailman ensimmäisenä kylpykansana hyvin tiedämme."

- Sakari Pälsi - 

Sauna on aina ollut osa suomalaisten elämää. Siellä on synnytty, kuoltu ja peseydytty puhtaaksi niin pahoista hengistä kuin savottatyöstä. Tämän hienon perinteen kunniaksi kokosimme yhteen metsätalousmailta löytynyttä saunakulttuuria Rautavaarasta Posiolle.

Niittysauna, Taivalkoski

Tämä alun perin tuohikattoinen sauna löytyi Taivalkoskelta joen rannasta kahden suon väliseltä metsäsaarekkeelta. Viereisellä suolla on kaksi niittyladon jäännettä. Saunan luonnonkivistä tehty kiuas on sijainnut oviaukon vieressä. Kahdella seinällä on kivillä tuetut neliskulmaiset tuuletusaukot ja rakennuksen hirret on veistetty sisä- ja ulkopuolelta tasaisiksi. Yhteen oviaukon yläpuolella olleista hirsistä on veistetty kirjaimia ja kuva. Saunaa on luultavasti käytetty 1940-50 -luvuille saakka. Puusto metsäsaarekkeella on yli 100 vuotta vanhaa.

Niittysauna

Kirjaimia ja kaiverruksia yhdessä saunan hirsistä.

Kivellä tuettu tuuletusaukko.

Tervapirtti/sauna, Taivalkoski

Tervahautojen vierestä löytyy toisinaan pieniä hirsistä rakennettujen pirttien jäännöksiä. Joskus näistä pirteistä on jäljellä enää sammaleen ja varpujen peittämä kivikasa, mutta tämä tervapirtti oli verrattain hyvin säilynyt. Kiuas on tehty luonnonkivistä ja kahdella seinällä on pienet tuuletusaukot. Hirret ovat savun seurauksena sisäpuolelta mustuneet. Rakennus on kooltaan 4 x 4 m ja kiukaan halkaisija noin 2 m. Pirtti sijaitsee noin 20 m päässä tervahaudasta.

Tervapirtti

Tuuletusaukko

Mustunutta seinää

Kruununmetsätorpan sauna, Rautavaara

Repolan kruununmetsätorpan alueella on useita rakennusten ja kellareiden jäännöksiä. Yksi rakennuksista on sauna, jossa on luonnonkivistä tehty kiuas. Päärakennus on rakennettu vuonna 1902, mutta saunan tarkasta rakennusvuodesta ei ole tietoa. Kruununmetsätorppaan liittyy mielenkiintoinen kuriositeetti, sillä torpan lähellä on kuoppa-asumuksen jäänne. Kuopassa tiedetään asuneen vanhemman naishenkilön vielä 1950-luvun paikkeilla.

Repolan tilan sisältä mustunut sauna.

Asuinkuopan jäännös

Autiotilan sauna, Rautavaara

Tämä autiotilan saunarakennus on ollut kaksiosainen: siinä on ollut hirsirakenteinen sauna ja lautarakenteinen eteinen. Kiuas on tehty luonnonkivistä.

Pihlaja on vallannut saunan jäänteet

Nurkkasalvosta

Porokämpän sauna, Kittilä

Tämä puoliksi palanut porokämpän sauna oli saanut uuden katon. Sisältä löytyi kunnon lauteet ja puulämmitteinen kiuas. Seinäkirjoitukset ja hiirten jätökset nurkassa kertoivat, ettei saunaa oltu käytetty ihan viime vuosina. Saunan alla oli lisäksi havaittavissa vanhemman rakennuksen perusta.

Puoliksi palaneen saunan takapuoli

Lauteet

Mystinen sauna, Kittilä

Tuli koitui usein saunojen kohtaloksi. Kittilän takamailta löytyi tämä kevyesti palanut sauna, jossa oli kattoakin jäljellä. Sisältä löytyivät sekä lauteet että tynnyrimallinen kiuas.

Sauna Kittilän takamailla

Lauteita, kiuas ja palanutta kattoa

Kierrätyssauna, Posio

Rakennuksia on voitu kierrättää ja yksi esimerkki tästä on tämä Posiolla sijaitseva neulaskoppi, josta oli tehty sauna. Neulaskopissa säilytettiin alun pitäen uittopadon neulaisia eli puita, joilla säännösteltiin veden virtauksen määrää. Kiuas tässä entisessä neulaskopissa, nykyisessä saunassa, on moderni.

Neulaskopista tehty sauna

Sauna sisältä

Saunakulttuurin liittyvät jäänteet

Saunarakennusten lisäksi inventoinnissa on tullut vastaan monia saunakulttuuriin kuuluvia esineitä. Tässä niistä muutama:

Saniaisten valtaama pönttöuuni

Arabian valmistama pesuvati

Porin Mainio -merkkinen saunan vesipata

Pönttöuuni kattilahatulla

Lopuksi muutama kuva saunarannoista, jotka kuuluvat kiinteästi yhteen saunarakennusten kanssa.

Metsänvartijan tilan saunaranta

Autioituneen maatilan saunaranta

Joutsenpariskunta saunarannassa

 Oikein rauhallista ja saunan täyteistä joulua kaikille!