Olisipa minulla aito aarrekartta. Siinä olisi X merkki ison tammen juurella, josta löytyisi merirosvojen kätkemä kulta-aarre, ehkä rubiinejakin. Kartta olisi rapisevaa pergamenttia, reunoiltaan hieman kellastunut ja muutoin sateen ja suolaveden pieksämä.
Tuollaista karttaa minulla ei ole (ehkä), mutta lähes vastaavaa sain käsiini digitaalisessa muodossa kun inventoin Evon retkeilyaluetta jokunen vuosi sitten. Siellä on ollut lukuisia kruununtorppia. Suurin osa niistä itsenäistyi viime vuosisadan alkupuolella, mutta jotkut hävisivät kokonaan ja metsä valtasi niiden sijat. Tässä on pieni tarina siitä, kuinka yksi tällainen paikka löytyi vuodelta 1871 peräisin olevan metsätalouskartan perusteella.
Kuvassa on karttaote vuoden 1871 metsätalouskartasta Wappulan piiristä Evon alueelta. Alareunassa näkyy teksti Rajala ja sen oikealla puolella on merkittynä punaisella pienen pieni torpan tontti, jossa vähäiset rakennukset ovat sijainneet ja lisäksi keltaisella pienet pellot tontin kaakkois- ja luoteispuolilla. Lähistöllä ei ole järveä tai jokea, vain metsäisiä mäkiä ja suota. Kartassa näkyy myös runsaana risteilevä polkujen reitistö, joista osa on vielä nykyäänkin maastossa nähtävissä. Kartan keskivaiheilla, lähellä oikeaa reunaa on polkujen risteys, joista itä-länsi -suuntaiset polut näkyvät nykyiselläkin peruskartalla ja erottuvat maastossa.
Tällaiselta polkujen risteys näyttää maastossa. Rajalan torpalle erkaantuva polku on lähtenyt vähän matkaa tämän risteyksen jälkeen vasemmalle ja mennyt pienen suojuotin yli kovalle maalle. Se polku ei kuitenkaan enää maastossa erotu, mutta vanhaa karttaa seurailemalla voi maastosta löytää paikan, josta se on kulkenut. Suojuotin yli esimerkiksi kulkee lähes rannasta rantaan kovan maan kannas, jota pitki polku lie kulkenut. Sen jälkeen maasto kohoaa melko jyrkästi, mutta sopivalla kohdalla on mäenjyrkänteessä matalampi kohta, josta pääsee helposti ylös. Sen jälkeen ollaankin jo hävinneen Rajalan torpan vaiheilla.
Tässä jossain pitäisi torpan paikan olla. Kuusimetsä on vallannut paikan, mutta yhden kuusen juurella erottuu sammaloitunut röykkiö.
Röykkiöön tehdystä pienestä koekuopasta paljastuu palaneita kiviä, hiiltä, palanutta savea ja liuskekivinen hioin. Lisäksi röykkiön ympärillä on tarkemmin katsottuna maatunutta seinälinjaa, joka erottuu neliskanttisena kohoumana varvikon seasta. Tässä taitaa siis olla torpan päärakennuksen paikka. Tulisija on ollut rakennuksen nurkassa. Nyt täytyy tutkia hieman ympäristöä.
Muutama kymmenen metriä koilliseen, hävinneen polun varresta löytyy pieni kivetty kuoppa. Se on ilmeinen kellarikuopan jäännös.
Päärakennuksen paikasta luoteseen on kosteikko, jossa erottuu kuoppa. Se osoittautuu kaivon jäännökseksi, sillä sen reunat on tuettu neliskulmaisella rakenteella. Kaivon pohjalla on vielä vettä, mutta se ei ole kuin noin metrin syvä ja saman verran leveä.
Kaivon puinen kehä on vielä hyvin säilynyt, sillä puuosat ovat saaneet olla koko ajan vedessä.
Kaivo on rakennettu kuoppaan vieri viereen juntatuista kirveellä halotuista lankuista.
Vuoden 1871 kartan mukaan torpan pellot ovat sijainneet päärakennuksen molemmin puolin. Tässä näkymä kaakkoon, jossa vanha peltoalue erottuu melko tasaisena metsämaana. Siellä täällä on lisäksi muutamia kiviröykkiöitä, jotka ovat syntyneet peltoa raivatessa, mutta ne eivät näy tässä kuvassa.
Rajalan torpan jäännökset kertovat melko tyypillisesti mitä hävinneestä asutuksesta jää metsään jäljelle. Tämä paikka oli hyvin vaatimaton, eikä esim. kasvillisuutensa puolesta juurikaan eronnut ympäristöstään. Ainoastaan siten, että paikka oli rehevämpää kuin ympäristön suot ja moreenimäet. Siksi siihen oli joku joskus asuntonsa laittanut. Mutta paikasta ei ehkä pienuutensa vuoksi tullut pitkäaikaisempaa vaan vain lyhyt episodi korven ikuisessa kiertokulussa. Vähän isommilta asuinpaikoilta voi monesti löytää lisäksi mm. karjasuojan ja riihen jäännökset sekä laajemmalta alueelta viljelyyn tai kaskeamiseen liittyviä rakenteita.
- Jouni
