Kevätretki Porvooseen

Kulttuuriperinnön etsijät hajaantuvat kohta kuka minnekin päin Suomea, mutta sitä ennen tehtiin yhteinen maastoretki Itä-Uudellemaalle. Retkellä testattiin maastolaitteita ja tutustuttiin kulttuuriperintöön.

Ensimmäinen kohde oli Porvoon keskiaikainen linnan paikka. Kuvan männyn ja taustalla näkyvän Porvoon kirkon ikuisti aikanaan myös Albert Gustaf Aristider Edelfelt. 

Linnamäki varustettiin keskiajalla vallein ja kuivahaudoin. Linnamäen varustukset ovat luultavasti 1300-luvun lopulta, jolloin Albrekt Mecklenburgilainen hallitsi ja rakennutti uutterasti uusia linnoja ja linnoituksia. 

Linnamäen vieressä on Pikkulinnanmäki ja sen ylimmällä kohdalla sijaitsee vanhemman roomalaisen rautakauden kalmisto, jonka runsas esineistö ajoittuu 0 – 400 jälkeen ajanlaskun. Kohde sai arkeologikunnan riehaantumaan.

Porvoon linnamäen ja kirkon välissä on historiallisella ajalla käytetty Maarinlahden luonnonsatama. 

Seuraava kohde oli Husholmen, joka on niin ikään 1300-luvun lopun linnan paikka. Husholmen oli todennäköisesti linnanherran asuinpaikka, mutta sitä saattoivat käyttää myös Itämerellä vaikuttaneet vitaliaaniveljekset, joiden toiminta keskittyi lähinnä merirosvoukseen.

Husholmenin linnan kallioilla kasvaa runsaasti kulttuurikasveja, jotka ovat levinneet ihmisen mukana.

Pernajassa vierailtiin Sigfridsin tilalla, jossa Mikael Agricola on syntynyt.  Muistokiven viereinen kyltti kertoo: "Tässä pihassa Torsbyn kylässä syntyi Suomen kirjakielen isä, raamatunsuomentaja ja uskonpuhdistaja Mikael Olavinpoika (myöh.) Agricola noin vuonna 1510. Kotitilalla viljeltiin maata ja hoidettiin 5 lehmää, 3 hiehoa, 2 hevosta ja 4 lammasta. Lisäksi kalastettiin. Vuonna 1592 tila periytyi Mikaelin sisarenpojalle Sigfrid Månsinpojalle, josta nimi Sigfrids."

Pernajan keskiaikainen kirkko Agricolan lapsuusmaisemissa. 

”Kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen”, totesi Agricola. Herran nuhteeseen taipuivat myös muuten niin riehakkaat tutkijamme Agricolan rintakuvan alla. 

-Taisto

Pieniä tarinoita talousmetsistä

Pääsiäinen on trullien, taikojen ja tarinoiden aikaa. Inventoinneissa emme ole trulleihin törmänneet, mutta monia tarinapaikkoja olemme kartoittaneet. Usein tarinat liittyvät poikkeuksellisiin luonnonmuodostelmiin ja tarinoita on niin pakanallisia, kristillisiä kuin ihan vain arkisiakin. Tarinoista tuoreimmat ovat 1950-60 -luvuilta, mutta on joukossa myös muinaismuistolain piiriin kuuluvia kohteita. Seuraavassa niistä muutamia.

Töllin kirkko

Toivakassa on erään mäen rinteessä suuria siirtolohkareita, joiden keskelle muodostuu tasainen kivipöytä. Paikasta kertovien tarinoiden mukaan kivenlohkareiden luona olisi pidetty jumalanpalveluksia ja "kivialttarilla" olisi tarjottu ehtoollista.

Töllin kirkko ja kirkon "alttari".

Riikosmäen käräjäkivet

 

Äänekoskella kerrotaan Riikosmäen rinteessä olleen käräjäpaikan, josta olisi vielä jäljellä käräjäkiviä. Paikalta dokumentoitiin inventoinnissa kivirinkejä, mutta ihmisen osuutta niiden muodostumisessa ei havaittu. 

Riikosmäen kivistä rinnettä, jossa on sammaleen peittämiä kiviä ja niistä muodostuvia kehiä.

Kuldakaiwo

Legendaarinen Kuldakaiwo, joka mainitaan jo Mythologia Fennica -kirjassa vuodelta 1789, sijaitsee Kuhmossa Venäjän rajan tuntumassa. Tarinan mukaan tästä aina sulasta lähteestä virtaavat vedet sekä Pohjanlahteen että Vienanmerelle. Lähteellä on käynyt muun muassa Elias Lönnrot palatessaan neljänneltä runonkeruumatkaltaan Vienan Karjalasta syksyllä 1833. Lönnrot kuvailee lähdettä, jota hän nimitti Kultakallioksi, seuraavasti: "Tämä lähde oli nyt miltei kokonaan sammalen peitossa, eikä siinä näyttänyt olevan muuta merkillistä kuin nimi, jota Ganander taisi pitää vielä merkillisempänä, kun on ottanut teokseensa "Mythol. Fennica"."

Lähde sijaitsee Kuhmon Rimmin kylästä Vienan Karjalaan Akonlahden kylään kulkeneen polun varressa. Rimmin kylän perimätiedon mukaan se, joka syö lähteestä sammakon, saa sieltä kulta-aarteen.

Kuldakaiwo pulputtaa. Sammakon syömällä aarre voi olla sinun!

Hangasvaaran kirkko

Kansatieteellisen arkiston tietojen mukaan Savukosken Hangasvaaralla on ollut "kirkko, jossa lappalaiset ovat palvelleet jumaliaan". Kirkko on tietojen mukaan ollut jyrkkäreunainen ja röykkiömäinen kivimuodostelma. Kuvausta lähimmäksi osuu vaaran pohjoisosassa oleva korkea huippu.

Hangasvaaran pohjoispuolella oleva Hangasvaarankirkko erottuu maisemassa.

Hangasvaarankirkon huipulta avautuu hienot näkymät.

Postikivi

Taivalkoskella Taivalkoski-Posio -maantien varressa on suuri siirtolohkare, jota sanotaan Postikiveksi. Tarinan mukaan postimies oli kovalla sateella postia kuljettaessaan erehtynyt luulemaan siirtolohkaretta taloksi ja oli kierrellyt sitä etsien ovea, jotta pääsisi sisälle pois sateesta. Tapaus on tarinan mukaan sattunut joskus 1940- tai 1950-luvulla. Kiveen on sinisellä maalilla kirjoitettu nimikirjaimia ja päivämäärä K. Y. , M.P. 1986.12.5 ja myös kirjaimet S, V, H ja T.

Tätä kiveä oli postimies luullut taloksi.

Vaikka alussa mainitsinkin, että trulleihin emme ole metsissä törmänneet, niin kyllä niitä selvästi on alla olevan esinelöydön perusteella siellä asustellut! Ja siltä varalta, että pääsiäispyhinä tapahtuu kummia, niin tällä laihialaisella neuvolla vuodelta 1887 voi yrittää selvittää trullin henkilöllisyyttä:

"Kuka on trulli, saadaan tietää, kun pääsiäislauantaina nimitetään kivi kullekin, jota epäillään - kivet otetaan saunan kiukaalta ja pannaan erikseen - aamulla valellaan näitä kylmiä kiviä vedellä, jonka kivi kihajaa, se on trulli."

Hyvää pääsiäistä!