Jäähyväiset kulttuuriperinnölle

On tullut jäähyväisten aika. Valtion monikäyttömetsien kulttuuriperintö on nyt kertaalleen kartoitettu. Olemme etsineet kadonnutta kulttuuriperintöä niin satumaisen kauniista metsistä, ryteiköistä, hakkuuaukeilta kuin soiltakin. Seuranamme ovat olleet sympaattiset ja hurjan tietomäärän omaavat metsurit, taitavat harjoittelijat ja miljoonat hyttyset, paarmat ja hirvikärpäset. On hytisty lumisateessa, poltettu iho auringonpaisteessa ja kastuttu läpimäriksi myrskyissä. On eksytty ja podettu koti-ikävää, mutta ennen kaikkea on löydetty, riemuittu ja nautittu luonnosta, kulttuuriperinnöstä ja arkeologin työstä.

Näkymä Hangasvaaralta Savukoskella.

Tee-se-itse -sadesuojan alla hymyilee harjoittelija Jaana Barsk-Juopperi ja lohkareen valloitti metsuri Matti Välimaa.

Pelkkään makkaranpaistoon tai hyttysten huitomiseen ei hankkeen arkeologien aika ole kuitenkaan mennyt. Kohteita koko maasta dokumentoitiin kuuden vuoden aikana reilut 10 000, joista lähes 4 000 on muinaisjäännöksiä. Uusia muinaisjäännöksiä löydettiin noin 2 700. Yli 1 000 % kasvuun muinaisjäännösten osalta päästiin Länsi-Suomessa (1 477 %) ja Nurmeksessa (1 114 %).

Kulttuuriperintöinventointihankkeessa dokumentoitujen kohteiden määrä alueittain. Vihreällä valtion metsätalousalueet. Kartta: Riku Mönkkönen.

Kohteiden joukossa on useampikin Suomen vanhimpaan asutushistorian aikaan ajoittuva asuinpaikka. Luulöydöt näiltä paikoilta kertovat silloisten ihmisten arkipäivästä. Esimerkiksi Ilomantsissa sijainneen Muinais-Koitereen rannoilla  herkuteltiin hauella 10 000 vuotta sitten, kun taas hankkeessa löydettyjen Pohjois-Pohjanmaan vanhimpien asuinpaikkojen asukkaille maistui myös hirvi ja majava.

Harjoittelija Olli Eranti seisoo asuinpaikalla, joka on ollut käytössä noin 9 600 vuotta sitten. Asuinpaikka on tuolloin sijainnut Muinais-Koitereen rannalla. Nykyään rannalle on matkaa 2 kilometriä.

Pohjois-Pohjanmaan tällä hetkellä toiseksi vanhin asuinpaikka löytyi vuonna 2010 Taivalkosken Paloharjusta. Paikalla on asuttu noin 9 400 vuotta sitten. Pohjois-Pohjanmaan vanhin asuinpaikka löydettiin seuraavana vuonna myös Taivalkoskelta ja paikasta nimeltä Harjunnokka. Asuinpaikkaa oli käytetty noin 150 vuotta Paloharjua aiemmin eli 9 550 vuotta sitten.

Kivikautisten kohteiden lisäksi erittäin keskeiseksi kohderyhmäksi muodostui toisen maailmansodan aikaiset sotakohteet, joita ei ole hyväksytty muinaisjäännöksiksi eikä niillä sen vuoksi ole lain suojaa. Nämä kohteet ovat katoamaisillaan, joten inventointi tehtiin kreivin aikaan. Hankkeessa kartoitettiin noin 2 000 sotakohdetta, jotka Metsähallitus on omalla päätöksellään suojellut.  Metsät kätkevät vielä hetken aikaa sisäänsä historian synkimpiä hetkiä: vankileirejä, partisaanien tukikohtia, puolustusvarustuksia, hautoja, lukemattomia korsuja ja Suomen suurimman kulttuuriperintökohteen - kenttäradan.

Enontekiön inventoinnissa löydettiin tänä kesänä saksalaisten vuonna 1944 käyttämä viivytysasema, josta löytyi muun muassa tämä tähystyspuu.

Kuorma-auton raato saksalaisten huoltotukikohdan alueella Inarissa.

Metsien kätköistä löytyneestä kulttuuriperinnöstä voisi kirjoittaa muutaman kirjan, mutta meillä ei valitettavasti ole siihen mahdollisuutta. Toivommekin hartaasti, että tutkijat ja graduntekijät ottaisivat aineiston omakseen. Aineistoa voi pyytää digitaalisessa muodossa Metsähallituksesta ja siihen pääsee käsiksi myös Kantapuun kautta. Luston kokoelmiin on talletettu kohteiden kuvat kuvailutietoineen. Kuvien nettiversiot ovat vapaasti käytettävissä ei-kaupallisiin tarkoituksiin ja niihin tullaan kevään aikana linkittämään e-raporttien tiedot, jolloin aineiston hyödyntäminen on helpompaa.

Kuten arvannettekin, tämä on ollut mielettömän hieno hanke, joka on ollut mukava jakaa kanssanne. Blogimme jää vielä Metsiin kadonneet -näyttelyn ajaksi nettiin ja sulkeutuu 16.4.2016. Tässä viimeisessä postauksessa haluammekin tuhannesti kiittää kaikkia lukijoita! On ollut ilo kirjoittaa kulttuuriperinnöstä. Ehkäpä joku päivä näette hieman omituisesti käyttäytyvän, mättäitä kaivelevan ja rantahietikkoa tuijottelevan tyypin metsässä tai järven rannalla. Menkää moikkaamaan, se voi olla yksi meistä.

-------

EDIT: Metsiin kadonneet -posterinäyttely jatkaa kiertuettaan ja siten myös blogi olemassaoloaan Suomen juhlavuonna 2017.

Itämaista eksotiikkaa

Klo 5:45

Rukouskutsut alkavat soida eri puolilla kaupunkia. Tämä ei ole Lieksa, vaan Istanbul. Kaupungissa pidetään kaikkien aikojen suosituin EAA-konferenssi. EAA on arkeologinen järjestö, European Association of Archaeologists. Ilmoittautuneita on tänä vuonna enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämän vuoksi sessiot on jouduttu jakamaan useampaan eri rakennukseen. Taskisla-rakennuksessa on luentosaleja kolmessa eri kerroksessa. Rakennuksen keskellä on piha, jossa kongressivieraat loikoilevat kulkukissojen kanssa. Osa luentosaleista on ilmastoituja, osassa hiki valuu.

Ilmoittautumistiskiltä annetaan mukaan raskas kangaskassi. Sen sisällä on mm. kirja, jossa on lyhennelmät kaikista esitelmistä. Kirja painaa kuin tiiliskivi ja monilla se päätykin hotellin roskikseen.

Oma esitelmäni on vasta lauantaina, joten torstain ja perjantain ajan voin kulkea kuuntelemassa muiden esitelmiä ja hioa mielessäni vielä omaa tuotostani. Esitysten taso vaihtelee tunnetusti laidasta laitaan, joten osa esityksistä on erinomaisia, osa lähes käsittämättömiä. Joidenkin puhujien kielitaito on niin heikko, että on vaikea saada selvää mitä he sanovat.

Lounasta voi hakea pihalta tai ympäristön lukuisista ravintoloista, joiden edessä sisäänheittäjät anovat sinua astumaan juuri heidän ravintolaansa.

Konferenssirakennukset sijaitsevat lähellä poliittisten protestien näyttämöä, Taksim-aukiota. Aukio on yhteydessä Istanbulin monenkirjavaan paikallisliikenneverkostoon. Istanbulissa voi matkustaa metrolla, ratikalla, junalla, bussilla, metrobussilla, funikulaarilla, "ilmahissillä" ja lautalla.

Konferenssiin kuuluu perinteisesti iltajuhla, Annual Party. Istanbulissa se pidetään junalaiturilla. Raiteille on pysäköity kuuluisa Oriental Express. (Kuvaaja: V. Laulumaa)

Mutta elämä ei ole pelkkää juhlaa. Koittaa lauantai ja oma sessioni. Session nimi on Is there Reason to Party? Ten Years of the Working Group On Farming, Forestry and Rural Land Management. Session järjestäjät ovat Irlannista, Alankomaista ja Iso-Britanniasta. 

Työryhmä on tehnyt kymmenen vuoden ajan kulttuuriperinnön suojelutyötä maa- ja metsätalousalueilla ja juhlavuosisession tarkoituksena on selvittää, onko mitään saatu aikaan. Eri EU-maat ovat juuri valmistelleet oman Maaseudun kehittämisohjelmansa ja sessiossa toivotaan myös tietoja siitä, miten kulttuuriperintö on otettu siinä huomioon. 

Oma esitelmäni tarkastelee Suomen arkeologista tutkimusta maa- ja metsätalousalueilla. KMO-inventointiprojektimme on muuttanut tunnettujen kulttuuriperintökohteiden maantieteellistä jakaumaa Suomessa, sillä aikaisemmin Etelä-Suomi on ollut paremmin tutkittua aluetta ja valtion metsätalousalueiden keskittyessä pääosin Pohjois-Suomeen, on sieltä tunnettujen kohteiden osuus noussut roimasti. 

Arkeologiaan kuuluu myös tutkimus ja siksi olisi tärkeää, että pelkän inventoinnin lisäksi kohteita tutkittaisiin pidemmälle. Aineistosta riittää materiaalia moneen erityyppiseen tutkimukseen: esim. asutukseen, pyyntielinkeinoihin, uskomuksiin, ihmisten liikkumiseen tai moneen muuhun teemaan liittyen. Voidaan myös tutkia ihmisen suhdetta metsään. Historioitsijat ovat tätä aihetta tutkineetkin, mutta ehkä sitä voitaisiin tutkia myös arkeologisesti.

Maa- ja metsätalousministeriössä on vasta valmisteltu ehdotus Maaseudun kehittämisohjelmaksi. Arkeologien mielestä on tärkeää, että kulttuuriperintö otetaan huomioon myös maa- ja metsätalouteen liittyvissä ohjelmissa ja laeissa. Maa- ja metsätalous sekä kulttuuriperintö ovat tiiviissä vuorovaikutussuhteessa keskenään ja kulttuuriperintö voidaan nähdä myös tässä yhteydessä voimavarana. Useissa EU-maissa Maaseudun kehittämisohjelmassa on ohjattu varoja esim. muinaisjäännösten hoitoon. Sessiossa keskustellaan innokkaasta tästä aiheesta. 

Muita session aiheita ovat muinaisjäännösten tuhoamiseen liittyvät oikeusjutut, metsätalouden aiheuttamien tuhojen estäminen - arkeologian opetuskin ollaan jo laittamassa uusiksi. Koska suuri osa session yleisöstä on työryhmän jäseniä ja näin ollen toisilleen ennestään tuttuja, keskustelu on vilkasta ja vaivatonta. Keskustelu jatkuu kahvitauolla ja vielä lounaallakin. Osa toteaa session otsikkoon vastaten, että vielä ei ole syytä juhlaan, sillä niin paljon on tehtävää.

T: Riikka