Kihniön
inventoinnissa eräs viimeisistä maastotöistä oli Kankarijärvessä sijaitsevan
Iso-Liettisen inventointi. Kartan perusteella saarella oli muutamia rakennuksia,
mutta näistä ei ollut sen tarkempaa tietoa. Järven muilla rannoilla sijaitsee
myös ennalta tunnettuja kivikautisia kohteita, joten saaren tarkastaminen
vaikutti hyvin mielenkiintoiselta.
Metsähallituksella
ei ole veneitä Kankarijärvellä, joten ensimmäinen työ oli hankkia kulkupeli
saarelle. Onneksi oppaana toimivalla metsurilla oli oma vene, joka tuotiin
trailerilla paikalle. Pienen etsiskelyn jälkeen veneenlaskupaikka löytyi ja
matka kohti saarta pääsi alkamaan.
Iso-Liettinen kuuluu samaan hiekka/moreenimuodostumaan kuin kuvassa vasemmalla näkyvä Pyhäniemi, joka on tunnettu esihistoriallinen kohde. Kihniön ympäristössä on muutenkin yleisesti etelä-pohjoissuuntaisia hiekkamuodostumia, joille muinaisjäännökset alueella usein keskittyvät.
Parin kilometrin
venematkan jälkeen rantauduimme onnistuneesti saarelle. Hyvin nopeasti
kävi ilmi, että ainakaan saaren tässä osassa ei olisi paljon nähtävää, sillä se oli oikeastaan vain yksi iso hiekkakuoppa. Lisäksi huomattiin, että järven
pintaa on jossain vaiheessa laskettu. Alkuperäinen rantavalli sijaitsee noin
metrin korkeudella nykyisestä vedenpinnalta. Metsittyneen
hiekkakuopan halki kuljettaessa edessä alkoi kuitenkin siintää jonkinlainen
isompi rakennus.
Hiekkakuopasta
ylös kiivettyämme huomasimme, että karttaan merkityt rakennukset eivät olleet
latoja tai laavuja, vaan paikalla oli suuri hirsihuvila ulkorakennuksineen.
 |
| Huvila on yhä pystyssä, mutta katto on alkanut sortumaan eikä kestä enää montaa talvea. |
Huvila oli
tyhjennetty ja paikalle oli jäänyt vain hieman irtaimistoa, jota ei oltu kuljetettu
muualle. Vaikka rakennus on seisonut tyhjillään pitkään, ei ilkivaltaa oltu
juurikaan tehty, sillä syrjäisellä saarella ei liiku juuri muita kuin
kalastajia.
 |
Paikalta
löytyneiden lehtien perusteella huvila on hylätty 1980-luvun alussa.
|
Tämän jälkeen
pieni puhelintiedustelu kohteesta oli paikallaan. Kuten yleensä, vaikka itse ei
kaikkea ennalta tiedäkään, paikalliset asukkaat kyllä tuntevat oman paikkakuntansta. Paikallisen Metsähallituksen toimiston vanhempi väki muisti,
että kyseessä oli taiteilija Germund Paaerin huvila 1900-luvun alkupuolelta. Näin
hyvin erikoiselle kohteelle saatiin selitys ja saaren inventointi voitiin
suorittaa loppuun.
 |
| Huvilan pihalla on myös ladon ja huussin jäänteet. Ovirakenteiden yksityiskohdat voisivat olla taiteilijan itse tekemiä. |
 |
| Rannassa oli hirsirakenteinen sauna, jonka edessä oli rajakivimäinen pystykivi. Kivi on selvästi kuljetettu kivettömälle hiekkasaarelle muualta ja pystytetty saunan nurkalle. |
 |
| 1960-luvun kartassa huvilan vieressä on myös kellari. Paikalla on nyt vain maakuoppa, josta kasvaa nuori koivu. |
 |
| Iso-Liettinen jää taakse. |
Maastotöiden
jälkeen oli paikallaan hankkia vielä lisätietoja Germund Paaerista ja
Iso-Liettisen rakennuksista. Kihniön keskustassa sijaitsee Puumilan talo,
jossa on lounaan lisäksi tarjolla näyttely Germund Paaerista.
 |
| Eräs näyttelyn Puumilan talon tauluista. Germund Paaer oli pitkään Ateneumissa opettajana ja oli myös muun muassa Kalevala-Korun ensimmäinen suunnittelija. |
 |
| Näyttelystä löydettiin lopulta se, mitä etsittiin. Vanha kuva huvilasta. |
Näyttelyssä
selvisi myös, että Paaer itse kutsui Iso-Liettistä Pyhäsaareksi ja että saari oli perheen ainoa pysyvä koti. Helsingin asunnot olivat tilapäisempiä ja
perhe asui vähintään kesät saaressa Germundin vieraillessa Helsingissä aina
tarvittaessa.
-Ville, Parkano
