Kevätretki Porvooseen

Kulttuuriperinnön etsijät hajaantuvat kohta kuka minnekin päin Suomea, mutta sitä ennen tehtiin yhteinen maastoretki Itä-Uudellemaalle. Retkellä testattiin maastolaitteita ja tutustuttiin kulttuuriperintöön.

Ensimmäinen kohde oli Porvoon keskiaikainen linnan paikka. Kuvan männyn ja taustalla näkyvän Porvoon kirkon ikuisti aikanaan myös Albert Gustaf Aristider Edelfelt. 

Linnamäki varustettiin keskiajalla vallein ja kuivahaudoin. Linnamäen varustukset ovat luultavasti 1300-luvun lopulta, jolloin Albrekt Mecklenburgilainen hallitsi ja rakennutti uutterasti uusia linnoja ja linnoituksia. 

Linnamäen vieressä on Pikkulinnanmäki ja sen ylimmällä kohdalla sijaitsee vanhemman roomalaisen rautakauden kalmisto, jonka runsas esineistö ajoittuu 0 – 400 jälkeen ajanlaskun. Kohde sai arkeologikunnan riehaantumaan.

Porvoon linnamäen ja kirkon välissä on historiallisella ajalla käytetty Maarinlahden luonnonsatama. 

Seuraava kohde oli Husholmen, joka on niin ikään 1300-luvun lopun linnan paikka. Husholmen oli todennäköisesti linnanherran asuinpaikka, mutta sitä saattoivat käyttää myös Itämerellä vaikuttaneet vitaliaaniveljekset, joiden toiminta keskittyi lähinnä merirosvoukseen.

Husholmenin linnan kallioilla kasvaa runsaasti kulttuurikasveja, jotka ovat levinneet ihmisen mukana.

Pernajassa vierailtiin Sigfridsin tilalla, jossa Mikael Agricola on syntynyt.  Muistokiven viereinen kyltti kertoo: "Tässä pihassa Torsbyn kylässä syntyi Suomen kirjakielen isä, raamatunsuomentaja ja uskonpuhdistaja Mikael Olavinpoika (myöh.) Agricola noin vuonna 1510. Kotitilalla viljeltiin maata ja hoidettiin 5 lehmää, 3 hiehoa, 2 hevosta ja 4 lammasta. Lisäksi kalastettiin. Vuonna 1592 tila periytyi Mikaelin sisarenpojalle Sigfrid Månsinpojalle, josta nimi Sigfrids."

Pernajan keskiaikainen kirkko Agricolan lapsuusmaisemissa. 

”Kyllä se kuulee suomen kielen, joka ymmärtää kaikkein mielen”, totesi Agricola. Herran nuhteeseen taipuivat myös muuten niin riehakkaat tutkijamme Agricolan rintakuvan alla. 

-Taisto

I hate Mondays

Karvinen on oikeassa. Maanantait ovat kamalia päiviä. Tai ainakin tänään oli.

Lähdimme Vaulan kanssa aamulla Vängänniemeen ja minulla oli melko suuret odotukset kohteiden suhteen. Vängänniemen pohjois- ja etelärannalta on löydetty röykkiöitä, jotka on tunnistettu vanhoiksi rakennusten kiukaiksi. Pohjoisrannan hietikolta on poimittu rautakautinen puukonhela ja myös niemen keskelle oli Metsähallituksen järjestelmiin merkitty rakennuksen pohja.

Niemelle piti talsia autolta hieman pidempi matka. Huomasin jättäneeni juhannuksen aikana pestyt villasukat saunaan kuivumaan. Vedin kuitenkin maastokengät jalkaan ja laitoin tavaraa reppuun. Reitti niemelle ei ollut luonnossa yhtä mukava kuin kartalla ja pian olivat kengät hörpänneet vettä. Ne alkoivat myös hangata kantapäistä. Helteen innoittamat paarmat alkoivat surrata ympärillä.

Kun olimme päässeet niemelle, kävely alkoi olla jo melkoista tuskaa ja oli turvauduttava hätäratkaisuun. Toiseen kenkään laitoin Metsähallitus-bandanan ja toiseen hyttysverkon. Ilma oli kuuma ja paarmojen joukkoon liittyi myös mäkäräisiä. Niemellä tuli vastaan tervahautoja ja taas tervahautoja. Asuinpaikat eivät valitettavasti olleet kovin näyttäviä. Saari oli jo lähtökohtaisesti varsin kivinen ja kiukaat piti tunnistaa sammaleisten kumpujen joukosta tunnustelemalla.

Kuvassa on rakennuksen pohja Vängänniemen pohjoisrannalta. Kiuas on keskellä puiden alla.

Mahdollinen rakennuksen pohja saaren keskiosassa. Kiukaan päälle oli kertynyt maata, mutta kyllä sen alta tuntui kiviäkin.

Tämän kuvan keskellä on eteläisen rannan kiuas.

Kun raahauduimme nääntyneinä (ainakin minä) pois niemeltä, alkoi päänsärkykin vaivata. Kun selvisimme Suomussalmen keskustaan, särky oli muuttunut jo julmaksi migreeniksi. Yritin mennä kauppaan ostamaan juotavaa, mutta maksupäätteen mukaan näppäilin maksukortin tunnusluvun kolme kertaa väärin ja kortti lukkiutui. Myönnän, että syy voi olla migreenissä, mutta väitän silti, että näppäilin luvun ihan oikein. Eipä siinä auttanut muu kuin ajella kotiin tyhjin käsin. Ehkä huomenna on parempi päivä.

Riikka

Suomussalmi