Metsiin kadonneet - kulttuuriperintöä Saaristomereltä Inariin

Miltä näyttää 9 500 vuotta vanha majavan olkaluu? Entä 70 vuotta sitten saksalaisten hylkäämä bussi? Miten 1800-luvun venäläisen sotilashautausmaan jäljille päästiin? Vastaukset näihin kysymyksiin löydät täältä:

Tervetuloa myös nykimään meitä hihasta ja esittämään kysymyksiä Kansallisarkistoon (Rauhankatu 17, Helsinki) Tieteiden yönä klo 18-20. Nähdään!

Ilomantsin Hattujärven kivikautinen talonpohja

Metsähallituksen kulttuuriperintöinventointihankkeen maastotyöt pyörähtivät käyntiin tällä viikolla myös Ilomantsissa. Kevään ja alkukesän aiemmissa blogikirjoituksissa olemme päässeet inventoijien matkassa kurkistamaan Suomussalmen ja Kemijärven menneisyyteen. Ilomantsin osalta päivitämme blogia aina sopivan tilaisuuden tullen ja mielenkiintoisten kulttuuriperintökohteiden sattuessa inventoijien matkan varrelle. Työn alla olevat valtion talousmetsät sijaitsevat pääasiassa Ilomantsin itäisimmissä osissa ja osin rajavyöhykkeellä. Täällä asutusta on harvassa, maasto jylhää ja maisemat hienoja.

Näkymä Naarvan kylältä kohti Koiteretta

Tässä blogikirjoituksessa aloitamme tarinan aivan aikojen alusta, tai ainakin kotimaisen kivikauden jälkipuoliskolta, sillä siinä määrin hienoon löytöön törmäsimme tällä viikolla Ilomantsin Hattujärvellä. Kuten seutua tuntevat tietävät, Hattujärvi sijaitsee Ilomantsin, Suomen ja samalla koko EU:n itäisimmän kylän eli Hattuvaaran luoteispuolella. Pituutta Hattujärvellä on seitsemisen kilometriä ja leveimmillään järvi on pari kilometriä. Muutamalla sanalla Hattujärveä voisi kenties luonnehtia isohkoksi pienjärveksi, jonka rannat ovat hiekkaisia siellä missä soistumia ei ole. 

 

Hattujärven eteläosassa kuljimme suon ja järven reunustamaa hiekkaharjannetta ja törmäsimme matalaan painaumaan, joka olemukseltaan muistuttaa tyypillistä kivikautista asumuspainannetta eli osittain maahan kaivetun asumuksen jäännöstä. Painanteeseen tehty pieni lapionpisto varmisti asian. Kaksi palaa palanutta luuta, kivikautisen aterian jäännökset. Tässä todella oli rakennus kivikaudella! 

Hattujärven asumuspainanne järven puolelta

Kivikautisia asumuspainanteita tunnetaan Suomesta melko runsaasti ja yksittäisiä asumuksia on dokumentoitu ja tutkittu lähes koko maassa. Tunnettujen asumusten määrä kuitenkin vaihtelee suuresti maan eri osissa. Suurimmat keskittymät ovat Pohjanlahden rannikolla ja Sisä-Suomessa Saimaalla. Ilomantsista sen sijaan kivikautisia asumuspainanteita on varsin vähän. 

Museoviraston ylläpitämän Muinaisjäännösrekisterin mukaan Ilomantsissa oli ennen inventointia 145 ainakin osin kivikautista asuin- ja/tai löytöpaikkaa. Muinaisjäännösrekisterin pikaisen tarkastelun perusteella asumuspainanteita esiintyy näistä vain kolmella paikalla eli noin kahdella prosentilla kaikista kivikautisista asuin- ja löytöpaikoista. Tämä antaa käsityksen Hattujärveltä löytyneen asumuksen verrokkiryhmän harvinaisuudesta Ilomantsissa. 

Minkälainen asumus Hattujärven rannalla sitten oli? Asumuksenpohja on muodoltaan suorakaide ja nykymitoiltaan noin 6 x 4 metriä, joten rakennuksen alkuperäinen lattiapinta-ala lienee ollut 20-25 neliömetriä. Muualla Suomessa tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa on havaittu asumuksen lattian olleen usein muodoltaan suorakaide, joten Hattujärven painanteen muoto sopii hyvin tähän kuvaan.

Asumus kuvattu pohjoisesta. Etualalla näkyy pohjoiseen aukeava oviaukko.

Hattujärven asumuksen pitkä sivu on suunnattu järvelle ja lyhyillä sivuilla painannetta ympäröivässä maavallissa on matalat oviaukot ja oviaukkojen edessä on talon molemmin puolin pienet matalat painaumat. Mahdollisesti näiden kohdalla on ollut jonkinlaiset eteisrakennukset. Oviaukko talon kummassakin päättää saattaa viitata siihen, että sisätila oli jaettu kahteen osaan, joihin kumpaankin oli oma sisäänkäynti. Ehkä talossa on asunut kaksi perhettä, tai kenties ryhmän naisille ja miehille oli varattu oma osansa asumuksesta. Ken tietää. Oli asia niin tai näin, niin kaunis ja hienosti säilynyt kivikautinen talonpohja EU:n itäisimmän kylän Hattuvaaran Hattujärven rannalla joka tapauksessa on.

Alkukesäisin terveisin,

SOMEtsähallituksen kadonneen kulttuuriperinnön metsästäjät Ilomantsista

Kivikauden jäljillä Suomussalmella

Pohjois-Suomussalmen inventointi käynnistyi viime viikolla kivikausiteemalla, sillä Kiantajärven pinta oli niin matalalla, että havaintomahdollisuudet olivat erinomaiset. Tuntumaa kivikauden etsintään tuli haettua metsätalousalueiden ulkopuolelta, sillä arkeologina en voinut vastustaa Ämmänsaaren edustalla olevan TB:n ranta -nimellä tunnetun kivikautisen asuinpaikan (ja nykyisen uimarannan) eteen  putkahtanutta maakaistaletta. Ensimmäinen kivikautinen esine löytyikin nopeasti. 

Ämmänsaaren uimarannalta löytynyt kvartsikaavin.

Tästä innostuneena päätin aloittaa inventoinnin Salonsaaren rantojen tarkastuksella. Alueelle oli merkitty kolme esihistoriallista asuinpaikkaa, joista kaksi sijaitsi Virtasalmen tuntumassa. 

Salonsaaren kivikkoista rantaa esihistoriallisen asuinpaikan edustalla.

Esihistoriallisen kohteen tarkastus tarkoitti tässä tapauksessa kävelyä kivikkoisella hiekkarannalla hellesäässä. Kvartsi-iskoksia ja -esineitä näkyi rannalla useita ja niiden sijainnit otettiin GPS-laitteella ylös asuinpaikan laajuuden määrittämistä varten. Kivikosta löytyi myös mielenkiintoinen esine, puinen puikkari. Löytöpaikka oli noin 10 metrin päässä rannasta ja se on normaalisti järven pohjaa. Esineen iästä on mahdotonta sanoa mitään ilman tarkempia tutkimuksia. Puiset esineet voivat säilyä vedessä pitkiäkin aikoja ja toivottavasti saamme tehtyä puikkarista ajoituksen.

Puinen puikkari. Aika hieno! Puikkari odottaa tällä hetkellä jatkotutkimuksia jääkaapissa kahvimaidon vieressä.

Tarkastusmatka jatkui hieman pohjoisemmaksi Salonsaaren länsirannalle. Valkoiselta hiekkarannalta löytyi muutama palaneiden kivien rykelmä sekä useita kvartsi-iskoksia ja -ytimiä.

Katson autiota hiekkarantaa... Kivikautinen asuinpaikka Salonsaaren länsirannalla.

Palaneita kiviä.

Kesän ensimmäinen kenttäviikko, niin sään kuin inventoinninkin puolesta, oli menestys. Täytyy hehkuttaa, että tällaisina hetkinä ei ole tämän työn voittanutta! :-)

Kiantajärvi. Ilma + 25.

- Hanna

Ajoitustuloksia: Hirviateria 8 000 vuoden takaa

Viime kesänä Suomussalmen inventoinnissa löytyi Vuokkijärven Komminsärkältä uusi kivikautinen asuinpaikka. Paikalta saatiin talteen muun muassa palanutta luuta, josta pystyttiin teettämään radiohiiliajoitus. Ajoitustulokset saapuivat juuri ja ne ovat mielenkiintoisia! Niiden mukaan Komminsärkällä on asuttu noin 8 000 vuotta sitten. 

Särkkä, josta esikeraaminen asuinpaikka löytyi, on aiemmin ollut Vuokkijärven rantaa, mutta veden säännöstelyn myötä siitä on tullut matala ja ruohottunut saari. Säännöstely on syönyt saarta suuresti, kuten vuoden 1868 kartasta hyvin käy ilmi.

Komminsärkän kivikautinen asuinpaikka (merkitty punaisella) nykyisellä kartalla.

Komminsärkkä ja asuinpaikka vuoden 1868 kartassa. Nykyinen saari on ennen veden säännöstelyä ollut hiekkapohjainen särkkä Vuokkijärven ja Matosuon välissä.

Vaikka asuinpaikka on luultavasti tuhoutunut lähes kokonaan, löytyi särkän kaakkoispään korkean hiekkatörmän alta ja rantavedestä kvartsi-iskoksia, palanutta luuta sekä palaneita kiviä. Lisäksi paikalta löydettiin kvartsikaavin. Särkän itäpuolella sijaitsevan pienen maatöppäreen rannasta löydettiin myös paljon palanutta luuta ja palaneita kiviä.

Komminsärkkä. Kvartsikaavin, palaneita kiviä ja luita sekä kvartsi-iskoksia löytyi kuvan vasemmassa laidassa olevan hiekkatörmän alta.

Pieni maatöppäre Komminsärkän itäpuolella. Rantavedestä löytyi runsaasti palanutta luuta sekä palaneita kiviä.

Millaista elämä Komminsärkällä sitten oli 8 000 vuotta sitten? Asuinpaikka ajoittuu esikeraamiseen aikaan eli mesoliittiselle kivikaudelle metsästäjä-keräilijöiden aikaan. Viimeisin jääkausi oli päättynyt muutama tuhat vuotta aiemmin ja Itämeren paikalla lainehti Litorinameri. Ilmasto oli lämmin ja suotuisa ja mänty oli syrjäyttänyt koivun valtapuuna. Metsästyksen lisäksi kalastettiin ja kerättiin luonnonantimia. 

Komminsärkältä löydetyt luut kertovat sekä ruokavaliosta että saaliseläimistä. Luuanalyysin perusteella kaikki luufragmentit ovat peräisin nisäkkäistä ja yksi luista pystyttiin tunnistamaan lajilleen. Tämä luu oli hirven kallon kappale, josta ajoitus tehtiin. Luut yhdessä palaneiden kivien kanssa kertovat paikalla nautitusta hirviateriasta. Hirvi on ollut tähän aikaan yleinen saaliseläin. Sen lisäksi on metsästetty metsäpeuroja, karhuja, majavia ja lintuja sekä pienriistaa. Yleisin metsästysase oli liuskekärkinen keihäs ja metsästyskumppanina toimi koira.

Noin 8 000 vuotta vanha hirven kallon kappale.

Kvartsiaineisto kertoo myös tuohon aikaan tyypillisestä toiminnasta eli kiviesineiden valmistuksesta. Esineet tehtiin isommista raaka-ainekappaleista ja valmistusprosessissa syntyi paljon jätettä eli kvartsi-iskoksia. Ehkäpä osa niistä on syntynyt kaavinta valmistettaessa. Kaapimia käytettiin nahkojen muokkaamiseen ja puisten esineiden siloitteluun.

Kvartsikaavin.

Kivikauden jätettä eli kvartsi-iskoksia.

Komminsärkän ympäristössä on useita kivikautisia asuinpaikkoja, joita ei ole ajoitettu. Tämä ajoitus tuokin siten uutta tietoa Vuokkijärven kivikautisesta asutuksesta. Itselleni kivikautisen kohteen löytäminen on aina yhtä hienoa, sillä ajatus siitä, että on omassa mielessään ajatellut samoin kuin ihmiset 8 000 vuotta sitten, on huima. 

- Hanna

Mitä arkeologit duunaa?

Kevät koittaa arkeologeillekin ja valmistelut kesän kenttäkautta varten ovat täydessä vauhdissa. Viime kesää ei ole kuitenkaan ihan täysin unohdettu, sillä siitä muistuttavat vielä keskeneräinen inventointiraportti ja tänään luuanalyysista saapuneet kivikautisilta asuinpaikoilta löytyneet palaneet eläinten luut.

Hirvellä on herkuteltu. Tämä hirven kallon kappale löytyi viime kesänä Suomussalmelta.

Projektimme on hyvällä tavalla siitä harvinainen, että olemme voineet teettää sekä lajimääritykset että C14-ajoitukset inventoinnissa löytyneistä luista. Tulokset ovat olleet poikkeuksellisia ja esimerkiksi Lapin ja Pohjanmaan varhaisin asutus on projektin ansiosta "vanhentunut". Viime kesänä löytyneet luut tulevat todennäköisesti tuomaan lisää tietoa varhaisimmasta asutuksesta ja sen sijoittumisesta Pohjanmaan alueella.  

Arkeologin työpöytä. Luunäytteet lähdössä viimeiselle matkalleen.

Nyt tarvitsee enää odottaa muutama viikko ja Suomen esihistoriasta saadaan taas uutta tietoa. Ajoituksia on luvassa Pohjanmaan lisäksi Suomussalmelta ja Lieksasta. Palataan asiaan, kun tulokset ovat tulleet!

- Hanna

Pohjanmaan ihmeitä

Metsätalousmaiden inventoinnissa on tullut vastaan jo tuhatkunta kulttuuriperintökohdetta ja niiden joukossa on useita, joita ei ole pystytty selittämään (ainakaan alussa): arvoituksellisia rakenteita ja myös ääniä. Tässä kokoelma niitä.

Iin Honkapalossa sijaitsee yli 12 m mittainen kehävalli kivikautisella rantakorkeudella. Kuka on tehnyt tämän mittavan työn ja miksi?

Kuivaniemen Linkkamaalla on taidokkaasti rakennettu 2 m korkea kivitorni.

Pudasjärven Pesiövaaralta löytyi myöhäispronssikautinen asuinpaikka (kuvassa ns. Anttilan keramiikan palanen). Mitä asukkaat tekivät tuolla vaaralla kaukana vesistöistä?

Pudasjärven Ison Matkavaaran rakka-alueella on 20 kekomaista kivilatomusta.

Pudasjärven Ruunakangas oli inventoinnin (teknisesti) haastavin kohde. Siellä on ihan käsivoimin tehty kaivos, jonka kuilun syvyys on 5 m. Jätekasojen kuparikiisua sisältävien kivien perusteella kyseessä on vanha kuparikaivos. Kuka kaivoksen teki, jää auki, sillä tietoja ei ole  kaivos-/valtausrekistereissä.

Vuonna 2011 olimme inventoimassa Yli-Pääskyn rotkojärven aluetta Taivalkosken ja Suomussalmen rajamailla. Lintujen äänien ohella huomiota herätti jatkuva rummutus, joka voimistui, kun saavuimme järven rannalle. Tuli tunnelma, että hups, ollaanko nyt jossain elokuvassa. Asia kuitenkin selvisi: rummutuksen aiheutti aaltojen liikuttama laatta luolan alapuolella. 

- Hans-Peter