Ajoitustuloksia: Hirviateria 8 000 vuoden takaa

Viime kesänä Suomussalmen inventoinnissa löytyi Vuokkijärven Komminsärkältä uusi kivikautinen asuinpaikka. Paikalta saatiin talteen muun muassa palanutta luuta, josta pystyttiin teettämään radiohiiliajoitus. Ajoitustulokset saapuivat juuri ja ne ovat mielenkiintoisia! Niiden mukaan Komminsärkällä on asuttu noin 8 000 vuotta sitten. 

Särkkä, josta esikeraaminen asuinpaikka löytyi, on aiemmin ollut Vuokkijärven rantaa, mutta veden säännöstelyn myötä siitä on tullut matala ja ruohottunut saari. Säännöstely on syönyt saarta suuresti, kuten vuoden 1868 kartasta hyvin käy ilmi.

Komminsärkän kivikautinen asuinpaikka (merkitty punaisella) nykyisellä kartalla.

Komminsärkkä ja asuinpaikka vuoden 1868 kartassa. Nykyinen saari on ennen veden säännöstelyä ollut hiekkapohjainen särkkä Vuokkijärven ja Matosuon välissä.

Vaikka asuinpaikka on luultavasti tuhoutunut lähes kokonaan, löytyi särkän kaakkoispään korkean hiekkatörmän alta ja rantavedestä kvartsi-iskoksia, palanutta luuta sekä palaneita kiviä. Lisäksi paikalta löydettiin kvartsikaavin. Särkän itäpuolella sijaitsevan pienen maatöppäreen rannasta löydettiin myös paljon palanutta luuta ja palaneita kiviä.

Komminsärkkä. Kvartsikaavin, palaneita kiviä ja luita sekä kvartsi-iskoksia löytyi kuvan vasemmassa laidassa olevan hiekkatörmän alta.

Pieni maatöppäre Komminsärkän itäpuolella. Rantavedestä löytyi runsaasti palanutta luuta sekä palaneita kiviä.

Millaista elämä Komminsärkällä sitten oli 8 000 vuotta sitten? Asuinpaikka ajoittuu esikeraamiseen aikaan eli mesoliittiselle kivikaudelle metsästäjä-keräilijöiden aikaan. Viimeisin jääkausi oli päättynyt muutama tuhat vuotta aiemmin ja Itämeren paikalla lainehti Litorinameri. Ilmasto oli lämmin ja suotuisa ja mänty oli syrjäyttänyt koivun valtapuuna. Metsästyksen lisäksi kalastettiin ja kerättiin luonnonantimia. 

Komminsärkältä löydetyt luut kertovat sekä ruokavaliosta että saaliseläimistä. Luuanalyysin perusteella kaikki luufragmentit ovat peräisin nisäkkäistä ja yksi luista pystyttiin tunnistamaan lajilleen. Tämä luu oli hirven kallon kappale, josta ajoitus tehtiin. Luut yhdessä palaneiden kivien kanssa kertovat paikalla nautitusta hirviateriasta. Hirvi on ollut tähän aikaan yleinen saaliseläin. Sen lisäksi on metsästetty metsäpeuroja, karhuja, majavia ja lintuja sekä pienriistaa. Yleisin metsästysase oli liuskekärkinen keihäs ja metsästyskumppanina toimi koira.

Noin 8 000 vuotta vanha hirven kallon kappale.

Kvartsiaineisto kertoo myös tuohon aikaan tyypillisestä toiminnasta eli kiviesineiden valmistuksesta. Esineet tehtiin isommista raaka-ainekappaleista ja valmistusprosessissa syntyi paljon jätettä eli kvartsi-iskoksia. Ehkäpä osa niistä on syntynyt kaavinta valmistettaessa. Kaapimia käytettiin nahkojen muokkaamiseen ja puisten esineiden siloitteluun.

Kvartsikaavin.

Kivikauden jätettä eli kvartsi-iskoksia.

Komminsärkän ympäristössä on useita kivikautisia asuinpaikkoja, joita ei ole ajoitettu. Tämä ajoitus tuokin siten uutta tietoa Vuokkijärven kivikautisesta asutuksesta. Itselleni kivikautisen kohteen löytäminen on aina yhtä hienoa, sillä ajatus siitä, että on omassa mielessään ajatellut samoin kuin ihmiset 8 000 vuotta sitten, on huima. 

- Hanna

Hiio-hoi! Veneinventointia ja rankkasadetta

Tänään pääsimme vihdoin vesille tarkastamaan muutamaa kartalla kohteettomina erottuvaa saarta. Päästyämme venevalkamaan satoi jo kaatamalla, mutta sitkeinä sisseinä päätimme sateesta huolimatta hypätä veneeseen ja lähteä kohti ensimmäistä saarta.



All aboard.


Ensimmäinen saari oli nimeltään Kirkkosaari. Saaren nimi herätti jo uteliaisuuden, sillä Suomussalmelta tunnetaan useita Kirkkosaari-nimisiä hautasaaria. Tässä tapauksessa nimi ei kuitenkaan ollut enne, vaan saari osoittautui hyvin kiviseksi ja jyrkkärinteiseksi. Reissu ei tästä huolimatta ollut turha, sillä saarelta löytyi tervahauta (yllätys, yllätys) sekä suuri joukko leimapuita. Leimapuissa oli kahdenlaisia Metsähallituksen leimoja puuhun tehdyissä pilkoissa. Pilkkoja oli vähintään kaksi per puu.



Leimapuu Kirkkosaarella.



Sade teki lähtiessä tepposet ja veneen traileri ei yrityksistä huolimatta noussut omin avuin rannasta. Onneksi paikalle saatiin hälytettyä tarpeeksi vetovoimaa.

Hii-op!



Yritys 2 alkamassa.

Jo lähti nousemaan!


Toinen saarikohteemme Vuokkijärvessä oli mahtava! Paikan nimi oli Komminsärkkä ja se koostui suuremmasta saaresta ja muutamasta pienestä saaresta sen vieressä. Aikoinaan koko alue on ollut yhtä isoa niemeä, mutta veden säännöstelyn alettua niemi on muuttunut useammaksi saareksi. Rantauduimme ensin suuremman saaren eteläpuolella olevaan pikkusaareen ja jo rantaan tullessamme vedessä näkyi paljon valkoisia "hippuja". Nämä hiput osoittautuivat palaneeksi luuksi. Lisäksi rannalta löytyi kvartsi-iskoksia ja palaneita kiviä, jotka ovat merkkejä vanhoista tulisijoista. Ranta saarella oli pahoin syöpynyttä eikä jäljellä olevasta maakaistaleesta löytynyt etsinnästä huolimatta merkkejä ihmistoiminnasta.

Kivikaudella paistaa aina aurinko.

Kuvan vasemmassa reunassa näkyvän korkean rantatörmän alta löytyi kvartsikaavin.

Jatkoimme tästä suuremmalle saarelle, jonka korkeiden veden syövyttämien rantatörmien alta veden rajasta löytyi lisää palanutta luuta, palaneita kiviä, kvartsia, raaka-ainekimpaleita sekä todella upea kvartsikaavin. Kaapimen terässä näkyy nyrhinnän eli retusoinnin jäljet aaltoilevina painaumina. Kaapimia on käytetty nahkojen ja pienten puuesineiden muokkaamisessa.

 

Kaavin ja mittatikun virkaa toimittava muistitikku.

Päivä oli mahtava, vaikka välillä satoi kuin saavista kaatamalla. Saarten inventointi on aina harvinaista herkkua ja tälläkin kertaa inventointi tuotti tulosta. Huomenna palataan takaisin arkeen ja toivottavasti jo kuivuneelle maalle.

- Hanna, Ville, Riikka ja Vaula, Suomussalmi