Lieksa - löydettyä ja hukattua

Useimmat muista inventointitiimeistä ovat jo kertoneet kuulumisiaan, joten lienee meidän vuoromme. Täällä Lieksassa inventoivat siis arkeologi Riikka ja metsäalan opiskelija Henri. Alueeseemme kuuluvat Etelä-Lieksan talousmetsät, jotka suurin piirtein ulottuvat Ruunaanjärven eteläpuolelta Ilomantsin rajalle. Paikallinen Metsähallituksen toimisto sijaitsee Lieksan keskustan kerrostalossa, kahdessa kerroksessa. Talon kolmannessa kerroksessa työskentelee metsätalouden henkilöstöä ja neljännessä kerroksessa luontopalvelujen väkeä. Alakerrassa on poliiseja. 

Kolmas työviikko on pyörähtänyt käyntiin koleissa merkeissä. Maastossa olemme käyneet katsomassa mm. Salpalinjaan kuuluvia puolustusrakennelmia, hylättyjä vaara-asuinpaikkoja, partisaanien hävitysretkiin liittyviä kohteita ja merkkipuita. Yksi tervahautakin on löytynyt. Kolmena kesänä Kainuussa inventoineena tuntuukin erikoiselta, että tervahautoja on täällä niin vähän. Suon viereisessä rinteessä kävellessään ajattelee, että jos nyt oltaisiin Kainuussa, niin tässäkin olisi tervahauta. Mutta nyt ollaankin Pohjois-Karjalassa, josta vesireitit eivät ole johtaneet suoraan Oulun tai Kokkolan kaltaisiin tervasatamiin. 

Kuvassa Salpalinjan puolustusketjuun kuuluvaa panssarivaunuestettä Kaatiinlammella.

Kuplavaaran vaara-asuinpaikalta avautuva maisema.

Rakennuksen pohja paikassa nimeltä Sininen.

Merkkipuu, jossa vuosiluku 1636!

Toimistossa vinovalovarjosteita ja maaperäkarttoja tuijottamalla olemme etsineet suotuisia paikkoja esihistoriallisille pyyntikuopille ja asuinpaikoille. Pyyntikuopat on ennen muinoin sijoitettu vesistöjen välisille kannaksille tai harjuille, jonne peurat on voitu ajaa. Kivikautiset ihmiset ovat taas tunnetusti asuneet mielellään hiekkaisilla rannoilla. Tällaisia alueita olemme kiertäneet ja etsineet löytöjä pienin lapionpistoin. Helpointa on kierrellä metsäkoneen muokkaamilla alueilla, joilla pintaturvetta on käännetty pikku taimien kasvun edistämiseksi ja samalla maanpinta humuskerroksen alta on paljastunut. Tällaiselta alueelta löysimme eilen kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.

Halkaisijaltaan kolmimetrinen pyyntikuoppa (hieman huonosti erotettavissa).

Mahdollisesti kivikauteen ajoittuva löytöpaikka, joka sisälsi kvartsi-iskoksia ja palanutta luuta.

Kaikenlaista on löydetty, mutta niin on hukattukin. Kaivauskoira Inez kantaa mielellään metsäreissulle vinkuvia leluja, mutta ei aina jaksa pitää niistä huolta. Aikaisemmin olemme hukanneet kumisen lehmän Kuhmon Liminsärkän Siniselle polulle. Nyt katosi porsas Lieksaan Kaatiinniemelle. Älkää siis ihmetelkö, jos ne siellä metsässä tulevat vastaan.  

T: Lieksan tiimi

Ajoitustuloksia: Hirviateria 8 000 vuoden takaa

Viime kesänä Suomussalmen inventoinnissa löytyi Vuokkijärven Komminsärkältä uusi kivikautinen asuinpaikka. Paikalta saatiin talteen muun muassa palanutta luuta, josta pystyttiin teettämään radiohiiliajoitus. Ajoitustulokset saapuivat juuri ja ne ovat mielenkiintoisia! Niiden mukaan Komminsärkällä on asuttu noin 8 000 vuotta sitten. 

Särkkä, josta esikeraaminen asuinpaikka löytyi, on aiemmin ollut Vuokkijärven rantaa, mutta veden säännöstelyn myötä siitä on tullut matala ja ruohottunut saari. Säännöstely on syönyt saarta suuresti, kuten vuoden 1868 kartasta hyvin käy ilmi.

Komminsärkän kivikautinen asuinpaikka (merkitty punaisella) nykyisellä kartalla.

Komminsärkkä ja asuinpaikka vuoden 1868 kartassa. Nykyinen saari on ennen veden säännöstelyä ollut hiekkapohjainen särkkä Vuokkijärven ja Matosuon välissä.

Vaikka asuinpaikka on luultavasti tuhoutunut lähes kokonaan, löytyi särkän kaakkoispään korkean hiekkatörmän alta ja rantavedestä kvartsi-iskoksia, palanutta luuta sekä palaneita kiviä. Lisäksi paikalta löydettiin kvartsikaavin. Särkän itäpuolella sijaitsevan pienen maatöppäreen rannasta löydettiin myös paljon palanutta luuta ja palaneita kiviä.

Komminsärkkä. Kvartsikaavin, palaneita kiviä ja luita sekä kvartsi-iskoksia löytyi kuvan vasemmassa laidassa olevan hiekkatörmän alta.

Pieni maatöppäre Komminsärkän itäpuolella. Rantavedestä löytyi runsaasti palanutta luuta sekä palaneita kiviä.

Millaista elämä Komminsärkällä sitten oli 8 000 vuotta sitten? Asuinpaikka ajoittuu esikeraamiseen aikaan eli mesoliittiselle kivikaudelle metsästäjä-keräilijöiden aikaan. Viimeisin jääkausi oli päättynyt muutama tuhat vuotta aiemmin ja Itämeren paikalla lainehti Litorinameri. Ilmasto oli lämmin ja suotuisa ja mänty oli syrjäyttänyt koivun valtapuuna. Metsästyksen lisäksi kalastettiin ja kerättiin luonnonantimia. 

Komminsärkältä löydetyt luut kertovat sekä ruokavaliosta että saaliseläimistä. Luuanalyysin perusteella kaikki luufragmentit ovat peräisin nisäkkäistä ja yksi luista pystyttiin tunnistamaan lajilleen. Tämä luu oli hirven kallon kappale, josta ajoitus tehtiin. Luut yhdessä palaneiden kivien kanssa kertovat paikalla nautitusta hirviateriasta. Hirvi on ollut tähän aikaan yleinen saaliseläin. Sen lisäksi on metsästetty metsäpeuroja, karhuja, majavia ja lintuja sekä pienriistaa. Yleisin metsästysase oli liuskekärkinen keihäs ja metsästyskumppanina toimi koira.

Noin 8 000 vuotta vanha hirven kallon kappale.

Kvartsiaineisto kertoo myös tuohon aikaan tyypillisestä toiminnasta eli kiviesineiden valmistuksesta. Esineet tehtiin isommista raaka-ainekappaleista ja valmistusprosessissa syntyi paljon jätettä eli kvartsi-iskoksia. Ehkäpä osa niistä on syntynyt kaavinta valmistettaessa. Kaapimia käytettiin nahkojen muokkaamiseen ja puisten esineiden siloitteluun.

Kvartsikaavin.

Kivikauden jätettä eli kvartsi-iskoksia.

Komminsärkän ympäristössä on useita kivikautisia asuinpaikkoja, joita ei ole ajoitettu. Tämä ajoitus tuokin siten uutta tietoa Vuokkijärven kivikautisesta asutuksesta. Itselleni kivikautisen kohteen löytäminen on aina yhtä hienoa, sillä ajatus siitä, että on omassa mielessään ajatellut samoin kuin ihmiset 8 000 vuotta sitten, on huima. 

- Hanna