Kivikauden jäljillä Suomussalmella

Pohjois-Suomussalmen inventointi käynnistyi viime viikolla kivikausiteemalla, sillä Kiantajärven pinta oli niin matalalla, että havaintomahdollisuudet olivat erinomaiset. Tuntumaa kivikauden etsintään tuli haettua metsätalousalueiden ulkopuolelta, sillä arkeologina en voinut vastustaa Ämmänsaaren edustalla olevan TB:n ranta -nimellä tunnetun kivikautisen asuinpaikan (ja nykyisen uimarannan) eteen  putkahtanutta maakaistaletta. Ensimmäinen kivikautinen esine löytyikin nopeasti. 

Ämmänsaaren uimarannalta löytynyt kvartsikaavin.

Tästä innostuneena päätin aloittaa inventoinnin Salonsaaren rantojen tarkastuksella. Alueelle oli merkitty kolme esihistoriallista asuinpaikkaa, joista kaksi sijaitsi Virtasalmen tuntumassa. 

Salonsaaren kivikkoista rantaa esihistoriallisen asuinpaikan edustalla.

Esihistoriallisen kohteen tarkastus tarkoitti tässä tapauksessa kävelyä kivikkoisella hiekkarannalla hellesäässä. Kvartsi-iskoksia ja -esineitä näkyi rannalla useita ja niiden sijainnit otettiin GPS-laitteella ylös asuinpaikan laajuuden määrittämistä varten. Kivikosta löytyi myös mielenkiintoinen esine, puinen puikkari. Löytöpaikka oli noin 10 metrin päässä rannasta ja se on normaalisti järven pohjaa. Esineen iästä on mahdotonta sanoa mitään ilman tarkempia tutkimuksia. Puiset esineet voivat säilyä vedessä pitkiäkin aikoja ja toivottavasti saamme tehtyä puikkarista ajoituksen.

Puinen puikkari. Aika hieno! Puikkari odottaa tällä hetkellä jatkotutkimuksia jääkaapissa kahvimaidon vieressä.

Tarkastusmatka jatkui hieman pohjoisemmaksi Salonsaaren länsirannalle. Valkoiselta hiekkarannalta löytyi muutama palaneiden kivien rykelmä sekä useita kvartsi-iskoksia ja -ytimiä.

Katson autiota hiekkarantaa... Kivikautinen asuinpaikka Salonsaaren länsirannalla.

Palaneita kiviä.

Kesän ensimmäinen kenttäviikko, niin sään kuin inventoinninkin puolesta, oli menestys. Täytyy hehkuttaa, että tällaisina hetkinä ei ole tämän työn voittanutta! :-)

Kiantajärvi. Ilma + 25.

- Hanna

Harjoittelijan näkökulmaa ja kivikautisia asuinpaikkoja

Seuraavaksi kuulumisia Karstulan alueen harjoittelija-inventoijalta.  Nopeasti on metsäekologian opiskelijan aika kulunut kuvausvastaavana, kartturina sekä mittausapulaisena, ja hyvin olen päässyt työhön kiinni vaikka aikaisempaa kokemusta arkeologiasta ei ollutkaan. Kiinnostusta toki löytyy, ja erityisesti esihistoriallinen aika on kiehtovaa. Viime keskiviikkona pääsimmekin ensimmäistä kertaa kivikautiselle asuinpaikalle kun yhdistimme voimamme naapurikuntien inventoinnista vastaavien Hans-Peterin ja Torstin kanssa.

Lupaava paikka sijaitsi Pihtiputaalla Muurasjärven lähettyvillä, ja etsinnän jälkeen hakkuuaukolta löytyi kuin löytyikin kvartsia sekä poltettujen luiden jäännöksiä.

Kivikautisen asuinpaikan jäännöksiä etsimässä

Inventoimme myös alueelta löytyvän rajakiven 1700-luvulta.

Pihtiputaan ja Haapajärven raja menee edelleen samoilta kohdin.

Kivikautisen asuinpaikan löytö oli tähänastisen harjoitteluni huippukohta, mutta kesähän on vasta aluillaan ja kaikenlaista voi vielä löytyä.  Tässä työssä on kyllä oppinut katsomaan metsiä eri tavalla siellä kulkiessaan, ja pikku hiljaa sitä itsekin huomaa epäilyttävän näköisiä kivikasoja metsästä joiden ohi olisi ennen tullut käveltyä.  Metsien ekologiaan keskittyneenä ei tullut aikaisemmin ajatelleeksi sitä kaikkea ihmisasutuksen historiaa mitä metsistämme löytyy. Myös metsänkäyttötapojen muutos vuosisatojen kuluessa on tullut tässä hommassa selvemmäksi.

-Mitja, Karstula

Taatsin seita Kittilässä paljastaa salojaan

Joskus planeetat, tuulen suunta tai auringonpilkut, ovat kaikki juuri oikeassa asennossa ja tavallisesta tarkastuskäynnistä alkaa tapahtumien ketju, joka johtaa poikkeukselliseen lopputulokseen. Näin kävi Kittilän Taatsin seitaa tarkastettaessa.

Taatsin seidasta ja sitä palvoneista ihmisistä tiedetään suhteellisen vähän. Seidan juurella on tehty arkeologinen kaivaus, jossa löytyneet luut on ajoitettu 80 - 900 vuotta vanhoiksi. Seitaa on palvottu nykypäivään saakka, sillä ihmiset jättävät paikalle yhä uhrilahjoja.

Taatsin kivinen seita seisoo järkähtämättömänä muinaisten pyytäjien nautintamaiden keskellä.

Inventoinnissa kuva Taatsin seidasta ja siihen uskoneista ihmisistä sai uuden käänteen. Seidan liepeiltä löytyi useita kodan keskusliesiä eli liesilatomuksia, jotka pystytään ajoittamaan aikaan 600 - 1600 jKr. Lisäksi, kuten torikauppiaat usein toteavat, ei siinä kaikki, vaan latomusten lähistöltä löytyi myös kivikautisia asuinpaikkoja sekä todella hieno yli 50 kuoppaa käsittävä pyyntikuoppajärjestelmä!

Yksi lähistöltä löytyneistä pyyntikuopista. Pyyntikuoppajärjestelmä on yksi Suomen suurimmista.

Nämä uudet löydöt valottavat Taatsin seidan historiaa aivan uudella tavalla. Pyyntikuopat ja asuinpaikat kuvastavat seitaan uskoneiden yhteisöjen arkista aherrusta ja elintapoja, joihin nykyihmisellä ilman arkeologian apua ei olisi pääsyä. Kenties kyseessä ei sittenkään ollut planeetat, tuuli tai auringonpilkut, vaan Taatsin seita oli vihdoin valmis paljastamaan salojaan sitä kuuntelevalle.

- Taisto, Kittilä