Eläimet ja muu inventointiväki

Kulttuuriperintöähän tässä inventoidaan, mutta kameraan tarttuu myös luonnon omia ihmeitä.

Hauki on kala, hauki on kala. Päivän saalis saatiin ruokatunnilla.

Hirveltä unohtunut.

Lintu on linnulle peto.

Erämaa vaatii uhrinsa.

Sisilisko lämmittelee keväisellä puunrungolla.

Piiloleikki vai salakaato?

Note to self: hyttyset viihtyvät tummalla alustalla.

Paarmapaljoutta Sodankylässä. Vaalea varustus on parempi räkkäaikaan.

Joutsenen muna löytyi kellumasta erämaajärvestä Rovaniemellä.

Kuka tunnistaa tämän värikkään siivekkään?

Tatti ja rousku sulassa sovussa.

Löydätkö kuvasta ketun?

Koppelon pesä munilla.

Koppelon pesä ilman munia.

Kotkan pesä. Ketään ei ollut kotona.

Näiden untuvikkojen emot olivat poistuneet paikalta ja inventoijat lähes kelpasivat sijaisvanhemmiksi.

Kanahaukan kerrostalo.

Tämä hilla kukki Kittilässä 27. elokuuta, mikä lienee sekoittanut kasvin kalenterin.

Lähde, jota hetteeksi Lapissa kutsutaan.

Vesihämähäkki Posiolaisella aapasuolla.

Pororievun mahanalus oli täynnä kasvaimia. Tästä ilmoitettiin paliskunnan poromiehille.

Sudenkorennon nymfi on luonut nahkansa.

Hus kana metsään! Nämä kanat olisivat halunneet lähteä inventoijan matkaan.

Sissimuonaa.

Kuukkeli seuraa jokaista liikettä.

Syksy on parasta inventointiaikaa.

Tämä soratiestä läpitunkeva alien herätti hämmästystä.

Samainen ilmiö näytti myös kookospalmun hedelmältä. Kookospalmuja Rovaniemeltä?

Ei vaan hernekuukusen itiöemä, joka näyttä halkaistuna tältä.

Hirvaat valmistautuvat syksyn rykimäaikaan ja inventoijien on aika lähteä kotikonnuille.

Oletko kulttuuriperintövelho? Tee testi!

Laadimme leikkimielisen kulttuuriperintövisan, jossa voit testata arkeologian ja historian tietojasi. Visailla voi sunnuntaihin 2.3. saakka. Klikkaa alla olevaa kuvaa ja selvitä kuinka suuri kulttuuriperintövelho olet!

Onnea visaan!

Sámebáikkiid inventeremin

Sámiid álbmotbeaivi ávvuduvvui 6.2. Dan gudnin mii buktit ovdan sápmelaš kulturárbbi. Meahciráđđehus lea dehálaš lágas ásahuvvon geatnegasvuohta doaibmat sámeguovllus nu, ahte sámiid vuođđolágas oaivvilduvvon vuoigatvuohta bajásdoallat ja ovddidit kultuvrraset ja luondduealáhusaid ollašuvvá. Meahciráđđehus earret eará ráđđádallá Sámedikkiin mearkkašahtti doaibmabijuid ja vuvddiid dikšumii ja geavaheapmái gullevaš áššegirjjit jorgaluvvojit maiddái sámegillii. Min inventerenfidnuin Sámi guovlluid ja sámekultuvrra bázahusaid leat kárten ja suodjalan viiddis guovlluin. Čuovvovaččas oahpásmuvvat dáidda báikkiide.

 

Sápmelašvuhtii gullevaš báikkiid meroštallan sáhttá leat muhtumin váttis, go máŋgga báikkis ii gávdno girjjálaš diehtu. Dilli Davvi-Sámis lea buoretgo Mátta-Lappis, go doppe báikkiid sápmelašduogážis lea historjjálaš diehtu. Mátta-Lappi heajut dillái váikkuha olu dat, ahte suomaiduvvan dáhpáhuvai 1500-1700 –loguin. Girjjálaš diehtu ja árbediehtu lea unnán dáid áiggiid birra. Máttaguovllu sámegiella jávkkai ja das eai leat báhcan go muhtun girjjálaš oasážat. Lassin báikkiin lea váttis dadjat, ahte leago dat sápmelaš. Mearkkat eatnama alde leat eanaluvvan ássansaji bázahusat ja daid duogáš sáhttá leat maiddái suopmelaš.

Govas Posio Pikku-Palovaara dahje Puntarikero sápmelaččaid ceggen Lappi ja Látti rádjamearka.

Olof Tresk govvádusas Giema Lappi rájás jagi 1642 Posio Ruokamovaara lea rájá nuorttabealde. Ovddabealde Ruokamojärvi, gosa bođii suopmelaš ássan jagi 1680.

Gárjillaš soga muitomearka Ruokamojärvi gáttis.

Hálddahuslaččat Lappi lea juohkašuvvan siiddaide, mat leat leamašan Lappi boarráseamos hálddahusvuohki ja maid ruohttasat leat ovdahistorjjálaš áiggis. Vuovdesápmelaččaid ásahan Giela Lappii gulle Anára, Bealdojávrri, Gihttela, Soađegili, Soabada, Giemagili, Guoládatjávrri, Kitka ja Maaselkä siiddat. Oassi siiddaid báikkiin leat dieđus ja dain, dego earáge dálvesiiddaid báikkiin, leat njuolggočiegat dimbbarvisttiid bázahusat. Dávjá ráhkadusain oidno dušše uvnna bázahus.

Posio Väätimö gietti uvnna bázahus.

Roavvenjárgga Saittajärvi lea dieđus, ahte doppe leamašan sápmelašássan, govas njuolggočiegat ássansaji vuođđu, man seainnit oidnojit darfelátnan ja čiegas lea uvnna bázahus. 

Saittajärvi ássangietti jorba geađgegehá lea árran.

  Gihttela Latvajärvis gávdnui njuolggočiegat geađgebarddáldat, mii lea goađi guovddášuvdna.

Dávjá ássamis leat báhcán dušše dollasajiid geađgegehát. Njuolggočiegat geađgebarddáldagat leat goađi guovddašuvnnat ja dat leat arkeologalaččat gávnnahuvvon 600-1600 mKr. gaskasaš áigodahkii. Njuolggočiegat geađgebarddáldagaid atnet sápmelaš álgovuolggalažžan.

Siiddaid ráját leat muhtun gálduid mielde dárkilit meroštallojuvvon ja daid čiegaide dahke geađgebarddáldagaid, maid čohkas lea ceakkogeađgi. Govas barddáldat Posios.

Máŋggat geađgebarddáldagat báhcet čilgekeahttá. Dat sáhttet leat sieiddit, rádjamearkkat dahje juoga eará. Govas Posios bázzi, mii lea ceggejuvvon juvvii.

Bierggu vurkemii rogge juvvii rokkiid dahje boraid, maidda biergu vurkejuvvui.

Sieiddiin oaivvildit dábálaččat sámiid bálvvosbáikki, gos leamašan earenoamáš geađgi dahje luonddu ráhkadus dahje muoras duddjojuvvon guollesieidi. Taatsi sieiddi dihte leat oalle gievrras ja Samuli Paulaharju mielde oppa Lappi oaffarušai dasa.

Posios dovdet lassin moadde skálžobivdosieiddi. Daid ceggejedje vienagárjillaččat, geat dahke skálžobivdoreaissuid Suomage beallái. Vienagárjillaččaid dihte maiddái juoigan.

Galba, mii muitala dološmuittu birra, lea báhcán okto. Guovllus leamašan muorrasieidi lea oalát jávkan.

Hávderokkit Roavvenjárgga Naarma skáiddis Pyhäjärvi gáttis. Jáhkkimis dát leat sámiid hávdebáikkit, muhto loahpalaččat ášši čielgá easkka roggandutkamušain.

Muorraráhkadusat leat eanaš jávkan, muhto guollebuođut ja bigálusáiddi bázahusat muitalit dološ ealáhusain. Dát dihttojit vel muhtun sajiin.

Guovssaha atnet lojis loddin, ja go dat lei sámiid bassi loddi, dat ii goassige vaháguhtton. Inventerejeaddjiid niesteláibbit jávke johtilit guovssaha njálbmái.

- Taisto

Saamelaiskohteita inventoimassa

Tänään saamelaisten kansallispäivänä esittelemme saamelaisuuteen liiittyvää kulttuuriperintöä. Metsähallituksella on tärkeä lakisääteinen velvollisuus toimia saamelaisalueilla siten, että saamelaisten perustuslain mukainen oikeus ylläpitää ja kehittää kulttuuriaan sekä harjoittaa luontaiselinkeinoja toteutuu. Metsähallitus muun muassa neuvottelee saamelaiskäräjien kanssa merkittävistä toimenpiteistä ja metsien hoitoon ja käyttöön liittyvät asiakirjat käännetään myös saameksi. Inventointihankkeessamme Lapin aluetta ja saamelaiskulttuurin jäänteitä on kartoitettu ja suojeltu laajoilla alueilla. 

Saamelaisuuteen liittyvien kohteiden määrittäminen voi joskus olla hankalaa, sillä useista kohteista ei ole kirjallista tietoa. Tilanne Pohjois-Lapissa on Etelä-Lappia parempi, sillä siellä kohteiden saamelaisperäisyydestä löytyy historiallista tietoa. Etelä-Lapin heikompaan tilanteeseeen vaikuttaa suuresti se, että koska alueen suomalaistuminen tapahtui 1500–1700 –lukujen vaiheilla, on sekä kirjallinen että perimätieto näistä historian vaiheista vähäistä.  Etelä-saamen kieli ehti hävitä eikä siitä ole jäänyt kuin muutamia kirjallisia katkelmia. Lisäksi kohteesta on usein vaikea sanoa, onko se saamelainen, koska maan pinnalle havaittavat merkit ovat usein maatuneita asumuksen raunioita, jotka voivat olla myös suomalaista alkuperää. 

Saamelaisten historiaa on tallentunut 1600-luvulta lähtien käräjäasiakirjoihin. Lapin alueen virallinen asuttaminen alkoi vuonna 1673, jolloin annettiin Ruotsin vallan toimesta Lapin asutusplakaatti ja maanmittari Jonas Gedda määritteli Kemin pitäjän rajan lapinkyliä vastaan. Kitkan ja Maaselän saamelaiset eivät olleet tyytyväisiä rajaan, koska Gedda määritteli rajan lähinnä Kemin porvareiden toiveiden mukaan, eikä saamelaisten mielipiteitä asiassa kuunneltu. Niinpä lapinkylien edustajat määrittelivät itse rajan ja merkitsivät sen kulun rajamerkein. Lapin ja lannan raja oli merkityksellinen etenkin taloudellisesti, koska siinä määriteltiin mihin saakka suomalainen uudisasutus sai ulottua ja mitä elinkeinoja harjoittaa. 

Posion Pikku-Palovaarassa eli Puntarikerossa sijaitsee saamelaisten pystyttämä Lapin ja lannan rajamerkki.

Riipaiseva esimerkki taistelusta maaoikeuksista on Niilan tapaus. Niila Antinpoika Aikasarria oli näkyvimpiä saamelaisia, joka nousi 1600-luvun jälkipuolella puolustamaan saamelaisten oikeuksia uudisasukkaita vastaan ja perinteistä kulttuuriaan kristillistä käännytystyötä vastaan. 

Niila Antinpoika Aikasarria asui nykyisen Kuusamon alueella olleessa Maanselän talvikylässä. Hän toimi myös lappalaisten edusmiehenä riidoissa Pohjois-Pohjanmaan rannikon talonpoikien kanssa kalastusvesistä. Erityisen lujaan vastarintaan Niila Antinpoika asettui 1680-luvulla Kuusamon alueelle Kainuusta, Sotkamon ja Paltamon pitäjistä tulleita uudisasukkaita vastaan. Kysymys oli siitä, että kaskenpoltto karkotti saamelaisten tärkeimmän riistavaran, peuralaumat. Kaskenpoltto turmeli myös jäkälämaita, joten porojenkin laiduntaminen vaikeutui. Sompion käräjien pöytäkirjassa 1687 kerrotaan, miten saamelaiset, Niila Antinpoika heidän joukossaan, valittivat katkerasti itkien, kuinka heidän elämänsä oli muodostumassa sietämättömäksi ja kylänsä tuhoutuivat, kun heidän mailleen oli asettunut 60 kaskenpolttajaperhettä.

Olof Treskin kuvauksessa Kemin Lapin rajasta vuodelta 1642 Posion Ruokamovaara sijaitsee rajan itäpuolella. Etualalla Ruokamojärvi, joka sai suomalaisasutuksen vuonna 1680.

Lapinkylien rajat olivat joidenkin lähteiden mukaan tarkkaan määriteltyjä ja niiden kulmiin tehtiin kivilatomukset, joiden huipulla oli pystykivi. Kuvan latomus on Ranualta.

Hallinnollisesti Lappi oli jakautunut lapinkyliin, jotka edustivat Lapin vanhinta hallintoa ja joiden juuret olivat esihistoriallisessa ajassa. Metsäsaamelaisten asuttamaan Kemin Lappiin kuuluivat Inarin, Peltojärven, Kittilän, Sodankylän, Sompion, Kemikylän, Kuolajärven, Kitkan ja Maaselän lapinkylät. Osa lapinkylien sijainnista tiedetään ja niissä, kuten useissa muissakin talvikylien paikoissa, on suorakaiteen muotoisten hirsirakennusten jäännöksiä. Usein rakennuksista näkyy vain uunin raunio.

Uunin raunio Posion Väätimönkentällä.

Väätimönkenttä löytyi inventoinnissa ja sen asutuksen merkkinä on useita uunin raunioita. Kenttä paikannimenä viittaa usein vanhaan asuinkenttään tai kauppapaikkaan. Sanana kenttä viittaa tantereeksi polkeutuneeseen alueeseen ja myös Kemi on saman sanan alkuperää.

Rovaniemen Saittajärvellä tiedetään olleen saamelaisasutusta. Kuvassa suorakaiteen muotoisen asumuksen pohja, jonka seinät erottuvat turvevalleina ja nurkassa on lieden raunio.

Saittajärven asuinkentän pyöreä kivikehän on nuotiokiveys.

Kittilän Latvajärveltä löytyi suorakaiteen muotoinen kivilatomus, joka on kodan keskusliesi.

Usein asutuksesta jää jäljelle vain nuotioiden kivikehät. Suorakaiteen muotoiset kivilatomukset ovat kodan keskusliesiä ja ne on arkeologisesti ajoitettu 600 – 1600 jKr. väliselle jaksolle. Suorakaiteen muotoisten kivilatomusten katsotaan olevan saamelaista alkuperää. 

Karjalaisten suvun muistomerkki Ruokamojärven rannalla.

Useat kivilatomukset jäävät vaille selitystä. Ne voivat olla seitoja, rajamerkkejä tai jotain muuta. Kuvassa Ranualla sijaitseva kivipaasi, joka on pystytetty kivirakkaan.

Lihansäilytystä varten kaivettiin kivirakkaan kuoppia eli purnuja, joihin liha varastoitiin. Tämä purnu sijaitsee Ranualla.

Samassa kivirakassa oli kehän muodossa kivilatomuksia, joiden merkitys jäi arvoitukseksi.

Taatsin seita. Seita oli alkujaan pyhitetty peuroille ja kaloille sekä myöhemmin myös poroille.

Saamelaiseen kulttuuriin kuuluvat kiinteästi myös seidat. Seidalla tarkoitetaan yleensä saamelaisten palvontapaikkaa, joka on ollut huomattava kivi tai luonnon muodostelma. Myös puusta on tehty kalaseitoja. Kittilässä sijaitseva kivinen Taatsin seita on ollut erityisen väkevä ja Samuli Paulaharjun kuvauksen mukaan sitä palvoi koko Lappi.

Puinen kalaseita Rovaniemen Naarman kairassa.

Rovaniemen Naarman kairasta tunnetaan puolestaan useita puisia kalaseitoja, joita kutsutaan myös klupu-, kero-, keri- tai lakkapäiksi. Alueen puuseidat ovat kuitenkin ilmeisesti pystyttäneet kemiläiset, joiden kalastusaluetta Naarma oli. Aikalaisen tiedetään kertoneen, että: "Eivät ne jumalia olleet ennen kuin tutkija sanoi niin". Ilmeisesti tässä tapauksessa suomalaiset ovat omaksuneet saamelaisen tavan pystyttää hyville apajille seita.

Helmenkalastusseita.

Helmenkalastusseidan luota löytyneitä simpukankuoria.

Posiolta tunnetaan lisäksi muutama helmenkalastusseita. Näitä pystyttivät vienankarjalaiset, jotka tekivät helmenpyyntiretkiään Suomenkin puolelle. Vienankarjalaisten tiedetään myös joikanneen.

Muinaisjäännöksestä kertova kyltti on jäänyt yksikseen seisomaan. Alueella sijainnut puuseita on tyystin hävinnyt.

Hautakuoppia Rovaniemen Naarman kairan Pyhäjärven rannassa.

Hautakuoppia on löydetty Rovaniemen Naarman kairan Pyhäjärven rannalta sekä myös Posion Ruokamojärven rannasta. Luultavasti nämä ovat vanhoja saamelaisasutuksen hautapaikkoja, mutta lopullinen asian laita selviäisi vasta kaivaustutkimuksin. 

Kalapadon jäännös.

Poroaidan jäännös.

Puurakenteet ovat pääsääntöisesti hävinneet, mutta vanhoista elinkeinoista kertovat kalapadot ja poroaidan jäänteet, joita on paikoin vielä havaittavissa.

Kuukkelit odottavat inventoijien tarjoamia eväsherkkuja.

Eväsleipien täytteet katosivat nopeasti parempiin nokkiin.

Kuukkelin tiedetään olevan kesy lintu, koska se oli saamelaisten pyhä lintu eikä sitä koskaan vahingoitettu. Inventoijien eväsleipien lisukkeet hävisivät nopeasti parempiin suihin. 

- Taisto