Railoa ja rajaa Kittilästä

Kittilän inventoinnissa dokumentoiduista kohteista suurin osa on ollut pyyntikuoppia ja metsätyökämppiä, mutta myös eikoisempia löytyy, joista muutamia seuraavassa:

Lentokoneen putoamispaikka, jossa kuolivat viimeiset Suomen ilmasodan uhrit 23.10.1944.

Porkkavaaran rajamerkki Kittilän, Kolarin ja Rovaniemen rajojen kohtauspisteessä. Kuvan merkki lienee 1860 -luvulta. Ensimmäinen raja Porkkavaaraan vedettiin Kemin ja Tornion Lappien välille 1777.

Nykytaidetta? Ei, vaan vanhan poroaidan veräjä. Poroaidan veräjissä näyttää olleen yhtä monta muotoa kuin tekijääkin.

Asumuksen jäännös keskellä ei mitään. No ei aivan, ympäröivissä hiekkadyyneissä oli noin 50 pyyntikuoppaa.

Lautta yli mustan virran. Jussi Sarvela ja Erik Raunio kuljettivat mönkijän Ounasjoen yli, josta inventointi jatkui.

Luonnonihmeitäkin joukkoon mahtuu. Kanahaukka on innostunut pesänteossa. Eikö vähempikin riittäisi?

Taisto Karjalainen, jonka korvaamattomana tukena inventoimassa ovat olleet Jussi Sarvela ja Leena Hintsanen

Rajakiviä ja metsästysonnea

Karhunmetsästyksen alkaessa 20.8. Sodankylän tiimi oli Pohjois-Sallassa Naruskan-Tuntsan seutuvilla metsästämässä kahta kivilatomusta, joiden arveltiin olevan rajakiviä. Toisen latomuksista oli edellisenä syksynä löytänyt paikallinen suunnittelija ja myös toisesta latomuksesta tieto oli tullut paikalliselta taholta. Samalla löydettiin muutakin päivän teemaan sopivaa.

Kivilatomukset olivat säästyneet hakkuilta tarkkaavaisten metsätyömiesten ansiosta. Ne ovat voineet merkitä lapinkylien rajaa, vaikkakaan näiden kahden tarkoituksesta ei vielä ole tarkkaa tietoa. Sammaleesta päätellen ne eivät ainakaan kovin nuoria ole. 

Sorsatunturin lähellä oleva kivilatomus. Valkoinen kvartsikivi latomuksen päällä on myöhempi lisä.

Ahmatunturin lähellä oleva latomus oli merkitty punaisella nauhalla.

Toista rajakiveä etsiessä törmäsimme omituiseen puurakennelmaan, joka paljastui tarkemman tarkastelun myötä vanhaksi karhunloukuksi. Loukku oli osittain sortunut ja siitä oli pystyssä kaksi lyhyttä pystyriu’uista tehtyä seinämää. Kaatuneita hirsiä ja riukuja makasi epäjärjestyksessä seinien vieressä. Vastaavanlaisia karhunloukkuja on löydetty Pohjois-Sallasta myös Värriön luonnonpuiston alueelta läheltä rajaa.

Karhunloukku

Toinen metsästysaiheinen kohde löytyi noin 600 metriä karhunloukusta alarinteeseen. Kyseessä on saiho, matala hirsinen rakennelma, joka on tehty lihan väliaikaista säilytystä varten. Saihon läheisyys karhunloukkuun viittaisi metsästysonnen olleen myötä ainakin tämän kerran.

Saiho

- Aki ja Siiri, Sodankylä

Rajakiviä

Tämän kesän maastokausi on edennyt nopeasti puoliväliin. Säät ovat olleet niin hyvät ettei toimistopäiviä ole vietetty pakollisia enempää vaan maastossa on oltu lähes joka päivä.

Edellisviikolla olimme kartoittamassa erästä historiallisen ajan asuinpaikkaa Pihtiputaan itäosassa kun saimme puhelun Perälältä, eräältä paikalliselta tietolähteeltä. Hänelle oli joku laittanut tekstiviestin jossa kerrottiin projektistamme ja että Perälän kannattaisi olla meihin yhteydessä. Sovimme puhelimella tapaamisen torstaiksi, ja kun ajoimme pihaan tajusimme että kyseessä on sama henkilö joka oli auttanut Metsähallituksen arkeologeja jo muutama vuosi aikaisemmin Sydänmaan suojelualueen inventoinnin kanssa. Päätimme pian lähteä porukalla maastoon tarkastamaan tiedossa olevia kohteita, tässä tapauksessa erikoisia rajakiviä. Yleensä rajakiviä löytyy runsaasti lähinnä nykyisten rajojen taitepisteistä. Nämä kivet oli kuitenkin pystytetty etäälle nykyisistä rajoista ja lisäksi niitä oli merkillisen paljon pienellä alueella.

Suurin rajakivi ihmettelijöineen.

Tavallisesti rajan kulku merkataan kivillä taitetpisteestä taitepisteeseen. Tässä tapauksessa kuitenkin kiviä oli parin sadan metrin matkalla yhdeksän ja ne muodostivat kaaren tai epäsäännöllisen ympyrän. Kohteet sisälsivät kivipaaden jossa oli kolminumeroinen kaiverrus, sekä yleensä neljä noin 1,5 x 1,5m nelikulmion muotoon aseteltua nurkkakiveä. Kivien tarkempi funktio ja ajoitus jäi epäselväksi mutta tärkeintä on että ne ovat nyt dokumentoitu ja merkitty Metsätalouden tietojärjestelmiin jotta ne eivät vahingossa vaurioidu esimerkiksi metsänhoitotöissä.

Eräs rajakivistä. Keskellä paasi jossa numerokaiverrus, ympärillä neljä nurkkakiveä.

Kivet mitattiin, kuvattiin ja niiden sijainti merkittiin ylös. Tämän jälkeen kohteet jätettiin rauhaan odottamaan seuraavia tutkijoita ja lähdettiin kulkemaan kohti seuraavia kartoitettavia alueita.

-Ville ja Mitja, Karstula

Harjoittelijan näkökulmaa ja kivikautisia asuinpaikkoja

Seuraavaksi kuulumisia Karstulan alueen harjoittelija-inventoijalta.  Nopeasti on metsäekologian opiskelijan aika kulunut kuvausvastaavana, kartturina sekä mittausapulaisena, ja hyvin olen päässyt työhön kiinni vaikka aikaisempaa kokemusta arkeologiasta ei ollutkaan. Kiinnostusta toki löytyy, ja erityisesti esihistoriallinen aika on kiehtovaa. Viime keskiviikkona pääsimmekin ensimmäistä kertaa kivikautiselle asuinpaikalle kun yhdistimme voimamme naapurikuntien inventoinnista vastaavien Hans-Peterin ja Torstin kanssa.

Lupaava paikka sijaitsi Pihtiputaalla Muurasjärven lähettyvillä, ja etsinnän jälkeen hakkuuaukolta löytyi kuin löytyikin kvartsia sekä poltettujen luiden jäännöksiä.

Kivikautisen asuinpaikan jäännöksiä etsimässä

Inventoimme myös alueelta löytyvän rajakiven 1700-luvulta.

Pihtiputaan ja Haapajärven raja menee edelleen samoilta kohdin.

Kivikautisen asuinpaikan löytö oli tähänastisen harjoitteluni huippukohta, mutta kesähän on vasta aluillaan ja kaikenlaista voi vielä löytyä.  Tässä työssä on kyllä oppinut katsomaan metsiä eri tavalla siellä kulkiessaan, ja pikku hiljaa sitä itsekin huomaa epäilyttävän näköisiä kivikasoja metsästä joiden ohi olisi ennen tullut käveltyä.  Metsien ekologiaan keskittyneenä ei tullut aikaisemmin ajatelleeksi sitä kaikkea ihmisasutuksen historiaa mitä metsistämme löytyy. Myös metsänkäyttötapojen muutos vuosisatojen kuluessa on tullut tässä hommassa selvemmäksi.

-Mitja, Karstula