Hyytäviä tarinoita talousmetsistä

Kuoleman laki

Kittilän Kuolemanlaen kämpälle tuli töihin uusi työmies. Työ oli fyysisesti raskasta ja miehet söivät joka päivä eväitään kämpällä. Tämä uusi työmies oli hyvin köyhä eikä hänellä ollut varaa eväisiin. Hän ei kehdannut kertoa tilanteestaan muille, joten muiden syödessä hän vain oli syövinään ja rapisteli eväspapereitaan. Tilanne jatkui niin kauan, että eräänä päivänä hän kuoli nälkään kämpässä. Kämpän raunioilla voi vielä tuulen huminan keskellä kuulla hiljaista rapinaa...

Kuoleman laki. Kämpän jäännös. Hei, mikä tuolla rapisi?!

Ristikuusi

Metsätyömies oli talvella v. 1927 Sallassa hiihtämässä savotan kämpille. Matkalla alkoi kovasti pyryttää ja pimeässä mies eksyi reitiltään. Myöhemmin metsästäjät, jotka luulivat ensin jäljittävänsä karhua, löysivät miehen kuoliaaksi paleltuneena puron varrelta, ilman suksia ja eväslaukkua, korpikuusen juureen tuupertuneena.

Tähän päättyi metsätyömiehen matka vuonna 1927.

Lapinkaivo

Kauhanevan maastossa lähellä Nummijärveä on pyöreä lampi, jota kutsutaan Lapinkaivoksi. Siihen liittyy ikivanhoja jo 1600-luvulta alkaen muistiin merkittyjä tarinoita. Kerrotaan, että lampeen olisi ammoin hukutettu lappalainen ja että siinä asuu kaivonhaltija, joka kysyttäessä kertoo kaivon syvyydeksi 30 kilometriä. Kerrotaan myös, että siihen on Suomen sodan aikaan upotettu venäläisen kenraalin kultaiset vaunut.

Lapinkaivo. Mikäs tuolla kimaltaa? Onko se kultaa?

Risti ja kruunu

Joskus sotien jälkeen kulki ryhmä metsätyömiehiä Ruunaalla joen rantaa noudattelevaa polkua. Oli kaunis kesäpäivä, mutta äkkiä nousi myrsky. Ryhmä kulki kohti Vastuuniemeä, jonka kärjessä odotti suojaisa kämppä. Yksi joukosta ei kuitenkaan koskaan päässyt perille, sillä salama iski jokivarren mäntyyn, jolloin sen alla kulkeneesta joukosta kuoli yksi tukkijätkä. Mäntyyn iskettiin tapahtuman muistoksi kirveellä risti ja sen alle leimakirveellä kruunu.

Risti ja kruunu. Tämän puun alle ei pidä mennä pitämään sadetta.

Kultahampaat

Sallan Karhutunturilla on ollut välirauhan ja jatkosodan aikana kenttävartioasema, jonka rakentamiseen käytettiin venäläisiä sotavankeja. Sodan jälkeen paikallinen mies oli Naruskajoella soutamassa. Mies haistoi kenttävartion kohdalla mätänevän lihan hajun ja meni rantaan. Hän löysi paikalta sotavankien ruumiita. Vainajilla oli kultahampaita, jotka mies irrotti ja pisti taskuunsa. Kotona hän laittoi ne tuvan pöydälle. Seuraavana yönä mies kuuli tuvasta kovaäänistä puhetta ja möykkää. Kun ovi avattiin, huone osoittautui tyhjäksi. Sama toistui useampana yönä. Viimein mies palautti kultahampaat vainajille ja yöllinen metelöinti loppui.

Korsu Karhutunturin kenttävartiolla Sallassa

Lopuksi kauhistuttava tarina söpöinä karvapalleroina pidetyistä liito-oravista. Ne ovat kuin Gremlinsejä! 

Vapauslehti vuodelta 1924 uutisoi seuraavaa:

"Siipioravat metsätyömiesten kauhuna

Kun Pielaveden Koivujärvellä t.k. 9 pnä propsien hakkaajat menivät metsään n.s. Ristolan maalle, niin tuli nuolen nopeudella suuri joukko siipioravia työskentelevien miesten kohdalle puihin. Miehet alkoivat oravajahdin kaataen useita kymmeniä kuusia alas, mutta oravat eivät sodassa antautuneetkaan aluksi, piileskelivät kunnes vihdoin alkoivat kiivaan taistelun vainoojiaan vastaan. Yhtäkovaa hyökkäsi koko suuri siipioravien parvi miehiä kohden, joten miesten oli tuossa tuokiossa hämmästyksestä neuvottomina peräännyttävä. Kun oravat huomasivat vahvempansa voitetuiksi, niin ajoivat pakenevia miehiä takaa noin puoli kilometriä. Äkäisimmät siipioravat tarraantuivat miesten niskohin, partoihin y.m. Miehillä oli taysi työ taistellessaan noiden pikkusoturien kanssa. Muutamia miehiä purivat siipioravat tässä kuumassa ottelussa niin että lienee ollut asiaa lääkäriin."

Jos metsään haluat mennä nyt...

Lieksa, uittomiehen keksi keskellä uittopatoa.

Sodankylä, tahkokivi maalitauluna vanhan kämpän luona.

Lieksa, pyörätuoli ja jalkatuet vanhan asuinpaikan takamailla.

 

Lieksa, sammaloitunut kirjoituskone rakennuksen uunin seinustalla.

Lieksa, vanhat lastenrattaat puuhun nostettuina.

 Savukoski, kolmipyörä kämpän luona.

Ranua, Lapin sodan taistelupaikan läheltä löytynyt leikkiauto.

Ranua, toisen maailmansodan aikaan amerikkalaisilla ja saksalaisilla käytössä olleen kuorma-autotyypin hytti.

"Ja suu on laakista raikas" lienee saanut alkunsa eräässä korsussa jatkosodanaikaisessa Sallassa. Suuvesipullot oli joku kaivanut esiin ja asettanut kannon päälle.

Savukoski, taskumatti ja myrskylyhdyn kanta kämpällä.

- Inga (Lieksa, Ranua) ja Siiri (Sodankylä, Salla, Savukoski)

Rajakiviä ja metsästysonnea

Karhunmetsästyksen alkaessa 20.8. Sodankylän tiimi oli Pohjois-Sallassa Naruskan-Tuntsan seutuvilla metsästämässä kahta kivilatomusta, joiden arveltiin olevan rajakiviä. Toisen latomuksista oli edellisenä syksynä löytänyt paikallinen suunnittelija ja myös toisesta latomuksesta tieto oli tullut paikalliselta taholta. Samalla löydettiin muutakin päivän teemaan sopivaa.

Kivilatomukset olivat säästyneet hakkuilta tarkkaavaisten metsätyömiesten ansiosta. Ne ovat voineet merkitä lapinkylien rajaa, vaikkakaan näiden kahden tarkoituksesta ei vielä ole tarkkaa tietoa. Sammaleesta päätellen ne eivät ainakaan kovin nuoria ole. 

Sorsatunturin lähellä oleva kivilatomus. Valkoinen kvartsikivi latomuksen päällä on myöhempi lisä.

Ahmatunturin lähellä oleva latomus oli merkitty punaisella nauhalla.

Toista rajakiveä etsiessä törmäsimme omituiseen puurakennelmaan, joka paljastui tarkemman tarkastelun myötä vanhaksi karhunloukuksi. Loukku oli osittain sortunut ja siitä oli pystyssä kaksi lyhyttä pystyriu’uista tehtyä seinämää. Kaatuneita hirsiä ja riukuja makasi epäjärjestyksessä seinien vieressä. Vastaavanlaisia karhunloukkuja on löydetty Pohjois-Sallasta myös Värriön luonnonpuiston alueelta läheltä rajaa.

Karhunloukku

Toinen metsästysaiheinen kohde löytyi noin 600 metriä karhunloukusta alarinteeseen. Kyseessä on saiho, matala hirsinen rakennelma, joka on tehty lihan väliaikaista säilytystä varten. Saihon läheisyys karhunloukkuun viittaisi metsästysonnen olleen myötä ainakin tämän kerran.

Saiho

- Aki ja Siiri, Sodankylä