Pelloa paketoimassa

Inventointiryhmämme työt ovat siinä vaiheessa, että kesän satoa purkitetaan. Kohteiden tiedot ja valokuvat talletetaan tietojärjestelmiin ja raportteja kirjoitetaan. Minä olen siis Taisto Karjalainen ja sain tehtäväkseni Pellon kunnan pohjoisosien inventoinnin ja avukseni metsäalan opiskelija Pirkka Kärjen. Seuraavassa esittelen muutamia välähdyksiä kauden kohteisiin. Heti alkajaisiksi on sanottava, etten pysynyt Pellon pohjoisosissa, vaan inventointi laajeni myös kunnan eteläosiin, Rovaniemelle, Yli-Tornioon, Kolariin ja Kittilään.

Pellon kenttäkausi aloitettiin toukokuun puolella ja ensimmäinen kohde oli lumiaura, jolla tuskin oli kuitenkaan aurattu menneen talven lumia.

Metsässä on asuttu aina. Nokkela pika-asumus saadaan kaatuneeseen kantoon muutamalla tukipuulla ja kattolaudoilla. Laavun edessä oli pieni tulisija ja ruostunut säilyketölkki.

Ungan Pieti oli raitolappalainen Ruotsin Karesuvannosta, joka perusti Nälännönvainion tilan Pelloon. Kuvassa Pietin asumus.  Paikalta kartoitettiin myös kaksi karjasuojaa ja lukuisia viljelyksiltä kerättyjä kiviröykkiöitä.

Haikaraniemen talvikylä Kapsajoen varrella Kittilässä. Talvikylän viereen rakennettiin Kittilän ensimmäinen kirkko 1605. Inventoinnissa löytyi pitkospuut, jotka kulkevat Haikaraniemestä Kirkkokuusikkoon, jossa kirkon tiedetään sijainneen.

Rovaniemen Hiukanniitun vankileiristä löytyi lukuisia, suuria vesipaljuja. Paikalta kartoitettiin 15 rakennetta, jotka olivat rakennuksen pohjia, piikkilanka-aitoja, kamiinoita ja kellareita.

Metsän yleisimpiä asumusjäänteitä ovat multakämpät. Kämpät on kaivettu hiekkarinteeseen, joko osittain tai kokonaan maan sisään. Kuvassa kämpän uunin hormi, joka nousee maan uumenista.

Yksi syy inventointiin on kohteiden tuhoutumisen estäminen. Kuvan pyyntikuopan yli on ajettu metsäkoneilla, koska sen sijainti oli tuntematon. 

Kittilän Liittovaara sijaitsee kunnan eteläosassa. Liitto – alkuiset paikannimet Lapissa ovat vanhoja rajapaikkoja. Kuvan rajamerkki on ladottu vaaran huipulle ja sen juurella on pääilmansuuntiin osoittavat kolmionmuotoiset kiviladelmat. Liittovaara on saamelaisten 1687 käräjillä antaman todistuksen mukaan yksi Kemin ja lapinkylien rajapaikka. Rajaa alettiin myöhemmin kutsumaan Lapin ja Lannan rajaksi.

  

Kolmionmuotoiset kiviladelmat ovat kannastansa kiinni rajamerkin keskusröykkiössä.

Kadonnut kulttuuriperintö – mihin se katoaa?

Blogimme otsikon mukaan metsästämme kadonnutta kulttuuriperintöä, mutta mihin se oikein katoaa? Sanonnan mukaan metsä ottaa omansa eli hävittää ihmisen sinne tekemät merkit. Näin onneksi aikaisemmin kävikin, kun kaikki ihmisen tekemä oli luonnon raaka-aineista tehty. Nykyisin tuotamme kuitenkin tavaraa materiaaleista, joita luonnon on vaikea hävittää. Kivikaudella esineitä tehtiin kivestä, mutta myös muista materiaaleista kuten puusta, nahasta ja luusta. Kiviesineet ovat säilyneet, mutta muut materiaalit ovat pääsääntöisesti hävinneet. Vain poikkeustapauksissa niitä on säilynyt palaneina tai suohappojen konservoimina. Inventoinnissa yritämme ehtiä hieman luonnon hajoamisprosessien edelle ja dokumentoida rakenteita, jotka häviävät ajan myötä. Seuraavissa kuvissa esitellään muutamia materiaalin häviämisprosesseja.

Pienen tuvan raunioiden keskellä kasvaa mänty. Männyn takana on uunin raunio ja seinät erottuvat neliön muotoisena turvevallina. Valli on muodostunut lahoavista hirsiseinistä ja niiden alla olevasta hiekkapenkistä, jonka päälle tupa perustettiin. Vallissa on aukko kuvan taka-alalla, uunin raunion vasemmalla puolen. Siinä on sijainnut tuvan ovi.

Viljellyltä maalta kerättiin kivet röykkiöiksi. Kuvan röykkiöön on kasvanut koivuja, jotka kaatuessaan tulevat tuhoamaan sen.

Pirteä vanhus on tämä porokämppä, joka on säilynyt uuden huopakaton ansiosta.

1800–luvun puolivälissä tehdyn talon rauniot. Etualalla näkyy seinän viimeisiä salvoshirsiä ja takaoikealla sammaleen peittämä uunin kiviraunio.

Lopulta rakennuksesta maatuvat myös seinät ja rakennuksen muoto on hahmoteltavissa seinien päälle kasvaneiden koivujen muodostamista riveistä. Kuvassa vasemmalla on kämpän pihamaa ja oikealla vaivoin erottuvat lahonneiden seinien sijoilla olevat turvevallit ja niissä kasvavat koivut.

Metsätyökämpän uunin kivirauniota hajottavat sisään työntyvät koivun juuret.

Samaisen kämpän kellarin maavalleilla kasvaa männyt, jotka hienossa hiekkakummussa kaatuvat helposti tuulessa ja kampeavat hiekkavallin rikki.

Inventoinnissa löytyneen pyyntikuopan vallit ovat joutuneet metsäkoneen murjomiksi. Kun kohde on löydetty ja sen sijainti merkitty, tällaisten vaurioiden syntyminen voidaan estää.

Toisen maailmansodan aikaisen rakennuksen rauniota ovat aarteenetsijät kaivelleet kohdasta, jossa rautaesine on antanut signaalin miinaharavaan.

Usein hirsirakennusten seinähirret on myyty ja rakennus purettu. Jäljelle jäävät lattialankut ja katon rakenteet, jotka löytyvät purettuna lähistöltä. Joskus jäljelle jäänyt tavara on poltettu.

Kirveellä katkaistu kämpän nurkkahirsi. Hirressä kasvaa useita lahottajasieniä, jäkäliä ja sammalta, jotka muuttavat rakenteen karikkeeksi.

Ladon katto on romahtanut sisään ja pian seinät seuraavat perässä. Koska rakennuksen jätteistä tulee fosfaattia maaperään, koivut ottavat sen mieluusti kasvualustaksensa. 

Suuretkin honkarakenteet nöyrtyvät pienen ja vikkelän hevosmuurahaisen edessä, joka vahvoilla leuoillaan jauhaa rakenteet puruksi. Kuva on epätarkka, mutta se sallittaneen, koska otuksella ei ollut aikaa poseerata.

- Taisto