Pieniä tarinoita talousmetsistä

Pääsiäinen on trullien, taikojen ja tarinoiden aikaa. Inventoinneissa emme ole trulleihin törmänneet, mutta monia tarinapaikkoja olemme kartoittaneet. Usein tarinat liittyvät poikkeuksellisiin luonnonmuodostelmiin ja tarinoita on niin pakanallisia, kristillisiä kuin ihan vain arkisiakin. Tarinoista tuoreimmat ovat 1950-60 -luvuilta, mutta on joukossa myös muinaismuistolain piiriin kuuluvia kohteita. Seuraavassa niistä muutamia.

Töllin kirkko

Toivakassa on erään mäen rinteessä suuria siirtolohkareita, joiden keskelle muodostuu tasainen kivipöytä. Paikasta kertovien tarinoiden mukaan kivenlohkareiden luona olisi pidetty jumalanpalveluksia ja "kivialttarilla" olisi tarjottu ehtoollista.

Töllin kirkko ja kirkon "alttari".

Riikosmäen käräjäkivet

 

Äänekoskella kerrotaan Riikosmäen rinteessä olleen käräjäpaikan, josta olisi vielä jäljellä käräjäkiviä. Paikalta dokumentoitiin inventoinnissa kivirinkejä, mutta ihmisen osuutta niiden muodostumisessa ei havaittu. 

Riikosmäen kivistä rinnettä, jossa on sammaleen peittämiä kiviä ja niistä muodostuvia kehiä.

Kuldakaiwo

Legendaarinen Kuldakaiwo, joka mainitaan jo Mythologia Fennica -kirjassa vuodelta 1789, sijaitsee Kuhmossa Venäjän rajan tuntumassa. Tarinan mukaan tästä aina sulasta lähteestä virtaavat vedet sekä Pohjanlahteen että Vienanmerelle. Lähteellä on käynyt muun muassa Elias Lönnrot palatessaan neljänneltä runonkeruumatkaltaan Vienan Karjalasta syksyllä 1833. Lönnrot kuvailee lähdettä, jota hän nimitti Kultakallioksi, seuraavasti: "Tämä lähde oli nyt miltei kokonaan sammalen peitossa, eikä siinä näyttänyt olevan muuta merkillistä kuin nimi, jota Ganander taisi pitää vielä merkillisempänä, kun on ottanut teokseensa "Mythol. Fennica"."

Lähde sijaitsee Kuhmon Rimmin kylästä Vienan Karjalaan Akonlahden kylään kulkeneen polun varressa. Rimmin kylän perimätiedon mukaan se, joka syö lähteestä sammakon, saa sieltä kulta-aarteen.

Kuldakaiwo pulputtaa. Sammakon syömällä aarre voi olla sinun!

Hangasvaaran kirkko

Kansatieteellisen arkiston tietojen mukaan Savukosken Hangasvaaralla on ollut "kirkko, jossa lappalaiset ovat palvelleet jumaliaan". Kirkko on tietojen mukaan ollut jyrkkäreunainen ja röykkiömäinen kivimuodostelma. Kuvausta lähimmäksi osuu vaaran pohjoisosassa oleva korkea huippu.

Hangasvaaran pohjoispuolella oleva Hangasvaarankirkko erottuu maisemassa.

Hangasvaarankirkon huipulta avautuu hienot näkymät.

Postikivi

Taivalkoskella Taivalkoski-Posio -maantien varressa on suuri siirtolohkare, jota sanotaan Postikiveksi. Tarinan mukaan postimies oli kovalla sateella postia kuljettaessaan erehtynyt luulemaan siirtolohkaretta taloksi ja oli kierrellyt sitä etsien ovea, jotta pääsisi sisälle pois sateesta. Tapaus on tarinan mukaan sattunut joskus 1940- tai 1950-luvulla. Kiveen on sinisellä maalilla kirjoitettu nimikirjaimia ja päivämäärä K. Y. , M.P. 1986.12.5 ja myös kirjaimet S, V, H ja T.

Tätä kiveä oli postimies luullut taloksi.

Vaikka alussa mainitsinkin, että trulleihin emme ole metsissä törmänneet, niin kyllä niitä selvästi on alla olevan esinelöydön perusteella siellä asustellut! Ja siltä varalta, että pääsiäispyhinä tapahtuu kummia, niin tällä laihialaisella neuvolla vuodelta 1887 voi yrittää selvittää trullin henkilöllisyyttä:

"Kuka on trulli, saadaan tietää, kun pääsiäislauantaina nimitetään kivi kullekin, jota epäillään - kivet otetaan saunan kiukaalta ja pannaan erikseen - aamulla valellaan näitä kylmiä kiviä vedellä, jonka kivi kihajaa, se on trulli."

Hyvää pääsiäistä!

Savottakokin matkassa

Tukkisavotoilla työ oli raskasta ja eväät sen mukaiset. Aluksi työmiehet tekivät ruokansa itse tai savotan nuorin lähetettiin etukäteen kämpälle valmistamaan ruokaa. Metsäyhtiöt palkkasivat emäntiä ruoan tekoon aluksi vain työn johdolle, mutta jo 1928 kämppälain myötä ruokahuolto koski koko kämppää. Vuoden 1947 kämppälain mukaan kaikilla savotoilla, jotka kestivät yli 6 viikkoa ja joilla oli yli 20 miestä, tuli olla kämppäemäntä. Suurimmilla savotoilla emäntiä oli kaksikin.

Kokin valtakuntaa oli savottakämpän keittiö, jonka seinässä oli elämänluukku. Luukun kautta ruoka-annokset jaettiin työmiehille. Emännille taattiin työrauha eikä keittiöön saanut mennä ilman lupaa.

Keittiön tavarahyllyt olivat vaatimattomia lautatasoja, jotka oli kiinnitetty seinään puutappien varaan.

Savottakämpillä käytettiin erilaisia liesiä, kamiinoita, tulisijoja ja takkoja sekä ruoan valmistukseen että lämmitykseen. Ennen kämppälakeja työmiehet saattoivat asua pelkässä maakuopassa, jossa oli luonnonkivistä kyhätty takkamainen uuni. Vuoden 1928 kämppälaki velvoitti metsäyhtiöt rakentamaan uloslämpiäviä asuntoja. Vuoden 1947 laissa edellytettiin jo mm. erillisiä kuivatushuoneita vaatteille.

Yksinkertainen puolitynnyrihella on yleisimpiä kämppien sijoilta löytyviä tulisijoja.

Porin Perheliesi oli käytössä myös savottakämpillä. Liedessä on uuni ja useita keittolevyjä kannen päällä.

Porin Mainio oli muuripata, jossa lämmitettiin vettä. Mainioita löytyy useilta kämpiltä ja malli oli käytössä myös toisen maailmansodan saksalaistukikohdassa Rovaniemellä. Muuripata sijaitsi saunan yhteydessä.

Porin Matti oli yleinen keittoliesi.

Kämppien kukoistusaikaan suurimmilta keskuskämpiltä huollettiin sivukämppiä ja niiden yhteydessä voitiin pitää myös kauppaa. Kuvassa Rovaniemen Kuohungin pääkämpän pihapiirissä sijaitseva sivurakennus, jossa on ollut myös kauppa.

Vanhimmilta kämpiltä ei juuri irtotavaraa löydy, koska esineet ovat painuneet turpeen sisään. Esineet olivat kalliita, eikä niitä hukattu tai jätetty savotan loputtua. Kämpilläkin tavaran määrä kasvoi ja monipuolistui 1950- ja -60 -luvuilla.

Alumiinista valmistettuja ruokakuppeja Kolarin suurelta savottakämpän pihamaalta.

Keramiikka-astiastoa hallitsevat Arabian mallit. 

Arabian valmistama käsienpesuvati. 

 

Soppakulhot olivat suuria.

Yhden litran mitta-astia vuodelta 1955.

Läski ja leipä olivat yleistä murkinaa kämpillä. Piristykseksi juotiin kahvia ja pannuvalikoima oli melkoinen.

1960-luvulla kämppien ruokavalio monipuolistui ja säilykkeet yleistyivät.

Sanomalehtiä kämpille oli tullut jo pitkään, mutta transistoriradio oli todellinen linkki korven ja muun maailman välillä. Radiot toimivat paristoilla.

Savottakämpät hiljenivät tieverkon parannuttua 1960-luvulla. Työmiehet kulkivat sen jälkeen savotoilla kotoa ja tukkijätkää alettiin kutsua metsuriksi.

- Taisto