Lieksa: Syvänviisaudenlahti 13 kohdekuvaus

Kuva 1

Kuva 1: Yleiskuva kohteesta suuntaan EWE. Kuvan etualalla voitte nähdä oikealta lähtien: Homo Vatulander -heimon edustajien oleskelutilayritelmän. Hiilistä päätellen tuli on onnistuttu saamaan syttymään jossain vaiheessa. Kalikoiden määrä tulisijan lähistöllä viittaa vähintäänkin äärettömään yritteliäisyyteen. Vasemmalla kuvassa voitte nähdä keittokuopan, jossa on vielä keittoa jäljellä. Inventointi-iskuryhmä Nieminen-Vattulainen ei tosin tohtinut maistaa sitä - olimme juuri syöneet. Viereinen metallinen esine on luultavasti jonkinlainen keittoastia. Astiassa oli hiiliä aseteltuna pohjalle tasaisesti. Näistä hiilistä ei löytynyt haarukan jälkiä eli tiedettävästi hiilet oli todettu syömäkelvottomiksi. Kuvankaunis ranta jatkuu kauemmaksi, mutta oleskelun jälkiä sieltä ei tavattu. Aurinko vain puuttui.

Kuva 2

Kuva 2: Yleiskuva suuntaan WNW. Ranta jatkuu lähes koskemattomana. Tapasimme vain omia jalanjälkiämme.

Kuva 3

Kuva 3: Lähikuva keittokuopasta ja keittoastiasta. Keittoastian päälle on asetettu ritilä, jolla luultavasti on estetty vähäosaisempien kajoaminen arvotavaraan. Taka-alalla näkyy yksi kalikka, jota on yritetty raahata ylös järvestä. Puoliksi onnistunut on puoliksi onnistunut, eikös?

Kuva 4

Kuva 4: Mystinen kääre, joka oli rannan tuntumassa lähellä keittokuoppaa. Potkaisuni jälki näkyy kääreestä oikealla. Mystiset hieroglyfit kääreen pinnalla jäivät mysteeriksi. Esine on otettu talteen ja lähetetty hieroglyfologistille tulkittavaksi.

Kuva 5

Kuva 5: Kuvasta 1 vastakkaiseen suuntaan tapasimme kivistä rakennetun kiukaan. Kiukaan vieressä oli vasta tai vihta - kuvassa vasemmalla. Emme tavanneet paikalla oleilleen heimon edustajia, joten emme päässeet yksimieliseen päätökseen esineen nimestä. Väittely jatkuu yhä. Luultavasti tässä on yritetty rakentaa saunaa. Rannalta löytyneet kalikat ovat mahdollisesti olleet saunarakennelmaan tarkoitettuja rakennuspuita, tosin emme löytäneet niistä minkäänlaisia työstöjälkiä. Kivissä on polttojälkiä eli kiuasta on lämmitetty ainakin muutamaan kertaan. Löylyn heittoon tarvittavia välineitä emme löytäneet paikalta, joten sauna on luultavasti todettu toimimattomaksi. Ranta oli kauttaaltaan täynnä vatuloinnin jälkiä. Emme tavanneet kivikautta rantahietikosta.

-------------------------------------------------------

(Tarinassa ei ole mitään todenperää, kuvat ovat oikeasta paikasta, mutta kertomus on täysin fiktiivinen ja toivottavasti myös huomasitte pienen huumorinvivahteen siellä jossain seassa.)

Ensimmäinen ja toivottavasti ei kuitenkaan viimeinen tarina Lieksasta. Onneksi tämä ranta on jäänyt ainoaksi samanlaiseksi esimerkiksi. Muuten on ollut aika hitsin jännää ja kivaa. Änäkäisen ympäristössä ja Rukajärven tiellä olemme viettäneet ehkä pisimmät tovit sotakohteita inventoiden, vaikka lukemattomia muitakin kohteita on tullut nähtyä. Olisi niin paljon kerrottavaa, mutta niin vähän aikaa.

Ingan mukana harjoittelija Juuso

Railoa ja rajaa Kittilästä

Kittilän inventoinnissa dokumentoiduista kohteista suurin osa on ollut pyyntikuoppia ja metsätyökämppiä, mutta myös eikoisempia löytyy, joista muutamia seuraavassa:

Lentokoneen putoamispaikka, jossa kuolivat viimeiset Suomen ilmasodan uhrit 23.10.1944.

Porkkavaaran rajamerkki Kittilän, Kolarin ja Rovaniemen rajojen kohtauspisteessä. Kuvan merkki lienee 1860 -luvulta. Ensimmäinen raja Porkkavaaraan vedettiin Kemin ja Tornion Lappien välille 1777.

Nykytaidetta? Ei, vaan vanhan poroaidan veräjä. Poroaidan veräjissä näyttää olleen yhtä monta muotoa kuin tekijääkin.

Asumuksen jäännös keskellä ei mitään. No ei aivan, ympäröivissä hiekkadyyneissä oli noin 50 pyyntikuoppaa.

Lautta yli mustan virran. Jussi Sarvela ja Erik Raunio kuljettivat mönkijän Ounasjoen yli, josta inventointi jatkui.

Luonnonihmeitäkin joukkoon mahtuu. Kanahaukka on innostunut pesänteossa. Eikö vähempikin riittäisi?

Taisto Karjalainen, jonka korvaamattomana tukena inventoimassa ovat olleet Jussi Sarvela ja Leena Hintsanen

Rajakiviä ja metsästysonnea

Karhunmetsästyksen alkaessa 20.8. Sodankylän tiimi oli Pohjois-Sallassa Naruskan-Tuntsan seutuvilla metsästämässä kahta kivilatomusta, joiden arveltiin olevan rajakiviä. Toisen latomuksista oli edellisenä syksynä löytänyt paikallinen suunnittelija ja myös toisesta latomuksesta tieto oli tullut paikalliselta taholta. Samalla löydettiin muutakin päivän teemaan sopivaa.

Kivilatomukset olivat säästyneet hakkuilta tarkkaavaisten metsätyömiesten ansiosta. Ne ovat voineet merkitä lapinkylien rajaa, vaikkakaan näiden kahden tarkoituksesta ei vielä ole tarkkaa tietoa. Sammaleesta päätellen ne eivät ainakaan kovin nuoria ole. 

Sorsatunturin lähellä oleva kivilatomus. Valkoinen kvartsikivi latomuksen päällä on myöhempi lisä.

Ahmatunturin lähellä oleva latomus oli merkitty punaisella nauhalla.

Toista rajakiveä etsiessä törmäsimme omituiseen puurakennelmaan, joka paljastui tarkemman tarkastelun myötä vanhaksi karhunloukuksi. Loukku oli osittain sortunut ja siitä oli pystyssä kaksi lyhyttä pystyriu’uista tehtyä seinämää. Kaatuneita hirsiä ja riukuja makasi epäjärjestyksessä seinien vieressä. Vastaavanlaisia karhunloukkuja on löydetty Pohjois-Sallasta myös Värriön luonnonpuiston alueelta läheltä rajaa.

Karhunloukku

Toinen metsästysaiheinen kohde löytyi noin 600 metriä karhunloukusta alarinteeseen. Kyseessä on saiho, matala hirsinen rakennelma, joka on tehty lihan väliaikaista säilytystä varten. Saihon läheisyys karhunloukkuun viittaisi metsästysonnen olleen myötä ainakin tämän kerran.

Saiho

- Aki ja Siiri, Sodankylä

Kaukokartoitusta - pikakurssi laserkeilausaineiston hyödyntämiseen

Olen joutunut viettämään viime aikoina jonkin verran aikaa toimistohommissa, mutta se ei ole merkinnyt sitä, etteikö inventointialueelta olisi näinä päivinä löytynyt jopa kymmeniä uusia kohteita. Apunani on ollut laserkeilausaineisto, jota 3,5 kuukautta tuijotettuani on jo ruvennut minulle aukeamaan. 

Olemme projektissa testanneet tänä kesänä erilaisten kulttuuriperintötyyppien näkyvyyttä laserkeilausaineistossa. Mitään kovin pientä aineistossa ei tietenkään voi nähdä, mutta oman kokemukseni perusteella tervahaudat, hiilimiilut, sotakohteet sekä jotkin pyyntikuoppakohteet, erottuvat helposti. Myös kivikautiset asumuspainanteet ovat näkyneet aineistossa, mutta itselläni näitä kohteita ei ole ollut.

Tervahaudat erottuvat aineistosta hyvin selkeästi renkaina, joista lähtee joko ura tai pistemäinen uloke. Tämä uloke on tervahaudan halssi.

Tervahautoja on kartoitettu jo satoja.

Suomussalmelta ei ennen tätä kesää tunnettu yhtään hiilimiilua, mutta nyt niitä on kymmeniä. Hiilimiilut keskittyvät erityisesti Suomussalmen lounaispuolen vaaroille ja kankaille. Ne erottuvat laserkeilausaineistossa pisteiden ympäröiminä ympyröinä. Usein niitä on myös kolmen miilun keskittyminä.

Kaksi kolmen miilun rypästä.

Sotakohteista on jäljellä erilaisia kuoppia ja kaivantoja, jotka erottuvat melko hyvin. Juoksuhaudat, ampumapesäkkeet sekä rakennusten pohjat on helppo kartoittaa laserkeilausaineiston perusteella.

Juoksuhautoja ja ampumapesäkkeitä Märännönkankaalla.

Eri kokoisia sodanaikaisia kaivantoja Hietakankaalla.

Kulttuuriperintökohteiden näkyvyyteen laserkeilausaineistossa vaikuttavat tietenkin myös paikalla vallitseva kasvillisuus sekä keilauksen ajankohta. Aineisto on osoittautunut itselleni erittäin hyödylliseksi ja kohteita on voinut luotettavasti kartoittaa sen avulla. Maanmittauslaitoksen sivulta voi ladata ilmaisia aineistoja, joten ei muuta kuin kokeilemaan!

- Hanna, Suomussalmi

Sattumuksia ja pannukakkua

Suomussalmen itäisen tiimin eli minun ja Vaulan toiseksi viimeinen kenttätyöviikko on takana. Vaula ei suinkaan ole vielä palaamassa opintojensa pariin vaan joutuu toimistohommiin minun työmatkani ajaksi. Siitä enemmän lähitulevaisuudessa.

Tiistaipäivästämme veneretkellä ehditte jo lukea Hannan edellisestä postauksesta. Metsuri Eero (jonka venettä vedettiin tiistaina rantaa ylös traktorin avulla) ei suinkaan viime viikolla ollut ainoa, joka tarvitsi hieman ulkopuolista vetoapua.

Toyotan keula vajosi lapioinnista, risuista ja muista hienoista viritelmistä huolimatta aina vain syvemmälle hiekkaan.

Eero saapui hätiin, lapioi keulan esille, kiinnitti vetoköyden ja toisella yrityksellä Toyota lähti irti.

Viikon aikana metsistä löytyi useita hienoja lomalukaaleja. Jos hieman erilainen syysloma luonnon helmassa kiinnostaa, ottakaa meikeläiseen yhteyttä.

 

Ulkokeittiökin löytyy

Tässä sijaitsi Paloahon vartio vuosina 1940-1950.

Raatteentielläkin käytiin.

Tässä Vaula piirtää monimutkaisen puolustusaseman "pohjapiirrosta".

Lukuisat pesäkkeet, korsut, komerot, poterot ja muut rakenteet saavat välillä inventoijan väsähtämään. Silloin kannattaa pitää pieni tauko lottien huomassa.

Lotat eivät kitsastele mansikkahillon kanssa.

Viikon aikana tapasimme erittäin ihmisystävällisiä hirvikärpäsiä ja huomattavasti arempia poroja, sekä tämän pakenevan perheen. Tilanne saisi mieluiten olla juuri päinvastoin.

Riikka

Suomussalmi