Rukouskutsut alkavat soida eri puolilla kaupunkia. Tämä ei ole Lieksa, vaan Istanbul. Kaupungissa pidetään kaikkien aikojen suosituin EAA-konferenssi. EAA on arkeologinen järjestö, European Association of Archaeologists. Ilmoittautuneita on tänä vuonna enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Tämän vuoksi sessiot on jouduttu jakamaan useampaan eri rakennukseen. Taskisla-rakennuksessa on luentosaleja kolmessa eri kerroksessa. Rakennuksen keskellä on piha, jossa kongressivieraat loikoilevat kulkukissojen kanssa. Osa luentosaleista on ilmastoituja, osassa hiki valuu.
Ilmoittautumistiskiltä annetaan mukaan raskas kangaskassi. Sen sisällä on mm. kirja, jossa on lyhennelmät kaikista esitelmistä. Kirja painaa kuin tiiliskivi ja monilla se päätykin hotellin roskikseen.
Oma esitelmäni on vasta lauantaina, joten torstain ja perjantain ajan voin kulkea kuuntelemassa muiden esitelmiä ja hioa mielessäni vielä omaa tuotostani. Esitysten taso vaihtelee tunnetusti laidasta laitaan, joten osa esityksistä on erinomaisia, osa lähes käsittämättömiä. Joidenkin puhujien kielitaito on niin heikko, että on vaikea saada selvää mitä he sanovat.
Lounasta voi hakea pihalta tai ympäristön lukuisista ravintoloista, joiden edessä sisäänheittäjät anovat sinua astumaan juuri heidän ravintolaansa.
Konferenssirakennukset sijaitsevat lähellä poliittisten protestien näyttämöä, Taksim-aukiota. Aukio on yhteydessä Istanbulin monenkirjavaan paikallisliikenneverkostoon. Istanbulissa voi matkustaa metrolla, ratikalla, junalla, bussilla, metrobussilla, funikulaarilla, "ilmahissillä" ja lautalla.
 |
| Konferenssiin kuuluu perinteisesti iltajuhla, Annual Party. Istanbulissa se pidetään junalaiturilla. Raiteille on pysäköity kuuluisa Oriental Express. (Kuvaaja: V. Laulumaa) |
Mutta elämä ei ole pelkkää juhlaa. Koittaa lauantai ja oma sessioni. Session nimi on Is there Reason to Party? Ten Years of the Working Group On Farming, Forestry and Rural Land Management. Session järjestäjät ovat Irlannista, Alankomaista ja Iso-Britanniasta.
Työryhmä on tehnyt kymmenen vuoden ajan kulttuuriperinnön suojelutyötä maa- ja metsätalousalueilla ja juhlavuosisession tarkoituksena on selvittää, onko mitään saatu aikaan. Eri EU-maat ovat juuri valmistelleet oman Maaseudun kehittämisohjelmansa ja sessiossa toivotaan myös tietoja siitä, miten kulttuuriperintö on otettu siinä huomioon.
Oma esitelmäni tarkastelee Suomen arkeologista tutkimusta maa- ja metsätalousalueilla. KMO-inventointiprojektimme on muuttanut tunnettujen kulttuuriperintökohteiden maantieteellistä jakaumaa Suomessa, sillä aikaisemmin Etelä-Suomi on ollut paremmin tutkittua aluetta ja valtion metsätalousalueiden keskittyessä pääosin Pohjois-Suomeen, on sieltä tunnettujen kohteiden osuus noussut roimasti.
Arkeologiaan kuuluu myös tutkimus ja siksi olisi tärkeää, että pelkän inventoinnin lisäksi kohteita tutkittaisiin pidemmälle. Aineistosta riittää materiaalia moneen erityyppiseen tutkimukseen: esim. asutukseen, pyyntielinkeinoihin, uskomuksiin, ihmisten liikkumiseen tai moneen muuhun teemaan liittyen. Voidaan myös tutkia ihmisen suhdetta metsään. Historioitsijat ovat tätä aihetta tutkineetkin, mutta ehkä sitä voitaisiin tutkia myös arkeologisesti.
Maa- ja metsätalousministeriössä on vasta valmisteltu ehdotus Maaseudun kehittämisohjelmaksi. Arkeologien mielestä on tärkeää, että kulttuuriperintö otetaan huomioon myös maa- ja metsätalouteen liittyvissä ohjelmissa ja laeissa. Maa- ja metsätalous sekä kulttuuriperintö ovat tiiviissä vuorovaikutussuhteessa keskenään ja kulttuuriperintö voidaan nähdä myös tässä yhteydessä voimavarana. Useissa EU-maissa Maaseudun kehittämisohjelmassa on ohjattu varoja esim. muinaisjäännösten hoitoon. Sessiossa keskustellaan innokkaasta tästä aiheesta.
Muita session aiheita ovat muinaisjäännösten tuhoamiseen liittyvät oikeusjutut, metsätalouden aiheuttamien tuhojen estäminen - arkeologian opetuskin ollaan jo laittamassa uusiksi. Koska suuri osa session yleisöstä on työryhmän jäseniä ja näin ollen toisilleen ennestään tuttuja, keskustelu on vilkasta ja vaivatonta. Keskustelu jatkuu kahvitauolla ja vielä lounaallakin. Osa toteaa session otsikkoon vastaten, että vielä ei ole syytä juhlaan, sillä niin paljon on tehtävää.
T: Riikka
