Uittorakenteita Lapista

"Tukkijätkä se lautallansa on kuin vesilintu", lauloi Tapio Rautavaara aikanaan. Uiton jätkän legendaarinen ammatti romantisoitiin 1950-60 -lukujen viihteessä ehkä siksi, että se oli suurimmaksi osaksi häviämässä noihin aikoihin. Inventoinneissamme olemme kartoittaneet runsaasti erityisesti Lapissa tähän tukkilaiselämään ja tukinuittoon liittyviä jäänteitä. 

Kemijoki sivujokineen muodosti oivallisen uitto- ja kuljetusreitin, sillä joet kattoivat melkein koko Lapin vesien valuma-alueen. Pääväylien rannat ovat historiallisista syistä suurimmaksi osaksi yksityisomistuksessa, mutta jokien latvoilta ja puroista löytyy runsaasti uittoon liittyviä jäänteitä. Pienten jokien ja mutkittelevien purojen uitto vaati paljon uittorakenteita, kuten rännejä ja patoja eli tammia, jotta puut saatiin niissä kulkemaan. Uittorännejä rakennettiin kivisille osuuksille ja padoilla saatiin vähävetisiin puroihin tulva-aalto, joka huuhtoi puita alavirtaan. Lisäksi tarvittiin runsaasti riuskoja jätkiä, jotka kekseineen ohjasivat puiden kulkua. Purouittojen kulta-aikaa oli 1900–luvun alkupuoli ja toiminta hiipui toiseen maailmansotaan mennessä. Metsäautoteiden rakentaminen teki lopullisesti uiton kannattamattomaksi ja Kemijoella puu huilasi viimeisen kerran 1991. 

Uittopadon alitse kulkeneen rännin rakenteita.

Rännin rakenteet tehtiin aikanaan tiiviiksi.

Veden alla sijaitsevat puurakenteet ovat säilyneet hyvin.

Uiton pirtti on myyty kesämökiksi ja vain rakennuksen jalkana toiminut multapenkki jäi inventoijille.

Arkeologien ei aina tarvitse arvailla rakennelmien ikää. Loukijoen uittopadosta iän voi lukea helposti.

Jätkien eväät säilyivät hiekkakumpuun tehdyssä kellarissa.

Patojen puurakenteiden salvoksissa käytettiin erikoistekniikkaa.

Maapadon päässä sijaitsevaan tulva-aukkoon tehtiin jykevät puiset arkkurakenteet, jotka täytettiin kivillä. Veden paine oli patoaltaassa kova ja virta olisi vienyt heikommat rakenteet.

Uittovallien maarakenteen päälle on usein rakennettu hiekkatie. Padon puurakenteet pistävät painuneesta tiestä esiin.

Uittopadon maavallin päälle tehtiin lujasti tuettu hirsirakenne, joka nojasi 45 asteen kulmassa vastavirtaan. Rakenteen juuri poltettiin nokiseksi lahoamisen estämiseksi.

Uittokämpälle johtavat pitkospuut Posiolta.

Uittokämppä Posiolta.

Uittopadot tehtiin usein soiden reunustamiin puroihin. Maavallia käyttävät nykyään eränkävijät ja eläimet soita ylittäessään.

Neulaskoppi Posiolta. Kopissa säilytettiin uittopadon tulva-aukoissa käytettyjä puita, joita kutsuttiin neulasiksi. Puilla säännösteltiin veden virtausta.

Posion Kirveskanava on paikoin kaivettu suurien hiekkadyynien läpi.

Posion Akanlahden tukinsiirtolaitos. Järvien osuus uitossa oli pieni verrattuna virtaaviin vesiin. Posiolle rakennettiin kuitenkin Akanlahden tukinsiirtolaitos Kitka- ja Livojärvien väliin. Laitokseen ja sen historiaan voi tutustua tästä.

Akanlahden tukinsiirtolaitoksen sisäosia.

Akanlahden siirtolaitoksen uittokanavan varrella oli vartijan koppi, josta varmistettiin puutavaran häiriötön kulku.

Akanlahden tukkiränni.

Inventointiryhmä lähdössä Ounasjoelle nykyisellä lautalla.

Oliko uiton jätkän elämä sitten yhtä hohdokasta kuin lauluissa? Itse Kemi- ja Vikajoen uittoihin osallistuneena voin sanoa, että oli.

- Taisto