Metsien kulttuuriperintökohteista suuri osa liittyy metsässä asumiseen. Usein metsien asunnot tehtiin väliaikaista olemista varten ja vaatimattomimmat asumukset ovat maakuoppia, joiden reunoille kuopan maat on kasattu seiniksi ja seinien päälle on pyöreistä puista tehty katto.
Kämppälaki tuli voimaan 1920-luvulla ja se velvoitti rakentamaan savotoille kunnolliset asuintilat, jotka luonnollisesti tehtiin hirsistä. Lapissa poromiehet rakensivat porokämppiä erotusaitojen yhteyteen ja uittoväylille tehtiin uitonpirttejä. Niittytaloudessa tarvittiin sekä asuinrakennuksia että latoja. Myöhemmin metsiin on rakennettu vapaa-aikaan liittyviä metsästys- ja kalastusmajoja sekä piilopirttejä. Kaikkea metsärakentamista yhdistää kuitenkin runsas salvosrakenteiden käyttö. Tiettömien taipaleiden takana luonnollisin rakennustarve oli pyöreä honka, josta salvamalla saatiin paitsi asuintilat, myös monta muuta rakennetta.
Yksinkertaisin
salvostyyppi on niin sanottu koirankaulasalvos, jossa puuhun on veistetty alapuolelle
seuraavaa hirttä varten salvos. Koirankaulasalvos oli nopea tehdä ja sitä
käytettiin etenkin sivurakennusten ja kylmien tilojen rakentamiseen, joiden ei
tarvinnut olla tiiviitä.
Karhunloukun
jykevää koirankaularakennetta Kittilässä.
Harvinaisempaa
oli tehdä salvos veistämällä kolo puun yläpuolelle.
Molemminpuolinen salvos
ja hirsien varaus teki rakenteesta tiiviin. Hirsien välissä käytettiin riiveenä
kunttaa.
Niittyladot
tehtiin ohuista pyöröpuista ja salvokset jätettiin tarkoituksella harvaksi.
Puiden välistä käynyt ilmavirta kuivatti heiniä ja esti homehtumisen.
Ladon
seinärakenne salvettiin alaspäin kapenevaksi, jotta vesi ei päässyt juoksemaan
hirsien välistä sisään.
Poroaidoissa
salvamista tehtiin vain sen verran, että rakenne pysyi paikallaan ja aita
saatiin rakennettua mahdollisimman korkeaksi.
Poroerotusaidan keskusosa eli kirnu tuettiin ulospäin ojentuvilla tukipuilla.
Suurissa kämpissä
väliseinät tehtiin myös hirsistä ja salvoksien päät tulevat tässä Rovaniemen
kämpässä päädyn ulkopuolelle. Vintti on yhtenäinen tila. Myöhemmin kämppiin
rakennettiin usein laudasta eteisiä.
Rovaniemen Kuohungin pääkämpässä yläosa ja jalka on laudoitettu. Hirsiseinät on tuettu pystypuilla, jotka on surrattu pulteilla seinän läpi.
Saunojen seinät tehtiin tiiviiksi veistetyistä hirsistä, joiden nurkkiin tehtiin lohenpyrstösalvos.
Kämpät on
useimmiten rakennettu suon reunaan, jossa on lähde. Myöhemmin rakennettiin myös
hirsisalvoskaivoja, joiden rakenne on tiivis.
Erityisosaamista
vaativat uittopatojen arkkurakenteet, joiden keskusosa täytettiin kivillä.
Salvosrakenteen tuli kestää veden painetta ja virtauksia.
Salvostekniikkaa käytettiin myös sodassa. Kuvassa Rovaniemen juoksuhauta- ja korsurakenteita.
Hyviä hirsiä on
kierrätetty joskus useampaankin kertaan. Kämpät saatettiin purkaa ja siirtää
savottojen mukana. Kuvassa Rovaniemen Saittajärven kalakentän rakennus, jonka
hirret ovat peräisin vanhemmasta rakennuksesta.
Porojen
räkkäsuojat eli liemut on useimmiten tehty kämppien vanhoista hirsistä.
Porokämpän
uudelleen pystyttämisen yhteydessä kunttariive on korvattu lasivillalla.
Seinäkirjoitusten perinne on kuitenkin jatkunut katkeamatta.
Myöhemmin
salvostyypit monipuolistuivat ja varsinkin vapaa-ajan rakennuksissa esteettiset
seikat tulivat tärkeiksi.
1800-luvulta
olevan poroaidan salvos Kittilässä uhmaa aikaa.
- Taisto
