Arvoituksellinen asumuksen jäännös Monikkasalossa

Loma loppui ja suuntasin auton keulan kohti Heinäveden Monikkasaloa. Seutu on kaunista ja vesistöjen halkomaa. Muinaisjäännöksiä alueelta tunnetaan harvakseltaan ja se on melko tutkimatonta. Haaveilin kuitenkin löytäväni alueelta jotain mielenkiintoista, enkä siinä pettynytkään. Erään selkäveden rannalla kiinnitti huomiotani matalahko kuoppa, jonka toisessa reunassa oli pieni kumpare. Ne olivat selkeästi ihmiskäden tekemiä, tosin luonto oli antanut muotoiluun oman osuutensa aikain kuluessa. Kuopan jäännös on nykyisellään noin 2 x 3 metriä ja puolisen metriä syvä. Sen kyljessä kyhjöttävä kumpare puolestaan noin 2 metriä kanttiinsa ja vajaan metrin korkea.

Kumpare erottuu kuvan keskellä. Kuoppa on sen edustalla. Taustalla väikkyy selkävesi.

Kuoppaan tehdystä koepistosta löytyi palanutta savea, lasitettu astian palanen ja kupari- tai pronssilevyn kappale. Toisen koepiston tein kumpareeseen, mikä näytti sisältävän maata ja palaneita kiviä sekä palanutta savea. Lisäksi siitä löytyi noin 23 cm pitkä sydänlehtinen sepän takoma sarana.

Kupari- tai pronssilevyn koko on noin 2,5 cm x 3 cm, paksuus noin 1 mm. Sen pitkillä sivuilla on hammastusta. Mikähän tuo lienee?

Perinnemallinen sepän takoma sarana lienee kannatellut asumuksen ammoista uksea.

Tällä hetkellä pohdin mikä tuo asumuksen jäännös oikeastaan mahtaa olla. Löydöt viittaavat historialliseen aikaan, mutta tarkempi ajoitus jää tällä hetkellä arveluksi, että se olisi jostain viime vuosisadoilta. Varmaankin kyseessä on kalastukseen/eränkäyntiin liittyvä tukikohta. Maanviljelykseen ei alueella ole ollut edellytyksiä, kaskeamista lukuunottamatta.

Monikkasalon rantoja

Niinpä, kiva oli tulla töihin. Tästä se taas alkaa.