Luonnon ihmeitä Vuokista.
Vuonna 1909 Vuokissa kulki kaksi matkamiestä tekemässä kotiseutututkimusta. Toinen heistä oli korpikirjailija Ilmari Kianto. Hän kirjoitti matkastaan tutkielman: "Vuokkia vaeltamassa". Aina niin hienotunteiseen tyyliinsä Kianto kirjoittaa: "Vuokki on jonkunlainen loiselukka Suomussalmen romuluisessa ruumiissa." Tätä Kianto selittää kirjoittamalla, että Vuokki on muusta pitäjästä erillinen alue, jonka väestön luonne ja ulkonäkö poikkeavat muusta väestöstä. "Vuokkilaiset ovat ... pitäjän ylpeintä kansaa" "Oikea vuokkilainen on mustaverinen ja kiiluvanruskeasilmäinen..." Kianto jopa epäilee, että vuokkilaiset olisivat eri sukujuurta kuin muu Suomussalmi yleensä.
Kiannon pohdinnat lienee syytä jättää omaan arvoonsa. Tutkielmasta saa kuitenkin eloisan kuvan vuokkilaisten elämästä reilut sata vuotta sitten. Kianto kiertää vanhoja polkuja pitkin talosta taloon. Talojen väki on köyhää, mutta vieraanvaraista. Tervahautoja palaa joka suunnalla. Kianto pääsee matkustamaan tervaveneessä pitkin Vuokkijärven vesistöä. Kianto panee myös merkille vuokkilaiset naiset ja heidän ahkeruutensa. Reeta osallistuu tervankuljetukseen ja Vängässä nainen kyntää peltoa karjahdellen, niin että pelto vain pölisee. Kianto käy Tornionrannassa, jossa on syksyisin mahtavat venemarkkinat. Tällöin Vienan Karjalan väki saapuu "satamiehisin laumoin" veneitä ostamaan.
Kulttuuriperintöinventoijalle Vuokki on aarrearkku. Jo pari vuotta takaperin Vuokista löytyi mahdollisesti jopa 1600-luvulle ajoittuvan Isoaution asuinpaikan jäänteet. Tänäkin vuonna on löydetty vanhoja autioituneiden asuinpaikkojen jäänteitä, mutta muitakin kohteita on löytynyt laidasta laitaan. Vuokki-raporttini päätteeksi muutamia kohdekuvia:
Inventoijan unelma: infotaulu
Vasemmalla Viiangin vartion kellarin jäänteet ja oikealla katkennut lipputanko.
Juurikan autioituneelta tilalta oli SutiGis:iin merkitty yksi rakennuksen pohja. Niitä löytyi kolme lisää. Tässä "komea" rantasauna.
Riikka
Suomussalmi