Lapin sota alkoi syyskuussa 1944. Enontekiölle saksalaisjoukot vetäytyivät Yli-Muonion taistelun jälkeen 3.11.1944. Erillinen pataljoona 21.4. Komppanian sotapäiväkirjassa lukee 3.11.1944 seuraavasti:
Eteneminen jatkui Sonkajärvelle missä viholl.
viivytysjoukot puolustautuivat.
Inventoidessa maastossa
havaittiin yli neljäkymmentä poteroa Sonkajärven ja Muoniontien välisellä
kannaksella, missä oletettavasti saksalaisten viivytysjoukot ovat ottaneet suomalaiset
vastaan. Pian saksalaiset siirtyivät pohjoisemmaksi, ja kun 6.11. rintamavastuun
otti Jalkaväkirykmentti 3 (ent, Jalkaväkirykmentti 8) saksalaiset ovat olleet
Palojoensuu-Muotkajärvi linjalla, jossa heillä on ollut viivytysasema. Suomalaiset
asettuivat oletettavasti Äijäjoen pohjoispuolelle, noin 4 kilometriä etelään
saksalaisten linjoista.
 |
| Kartta saksalaisten alkuperäisestä vetäytymissuunnitelmasta, viivytysasemista ja pääpuolustusasemista. Palojoensuu-Muotkajärvi- viivytysasema on merkitty karttaan punaisella ympyrällä. Alkuperäinen kartta: Kulju, Mika. Lapin sota 1944-1945, s.41 |
Tämän kesän inventoinnissa kartoitettiin yksi saksalaisten viivytyslinjan asema sen koillispäästä Hetantien varresta. Etelälahdenvaaralla oli yli sata saksalaisten majoitus- ja telttakorsua sekä suuria korsuja ajoneuvoja varten. Lisäksi löytyi tähystyspuita, poteroita ja juoksuhautaa 1,5 kilometriä.
 |
| Hyvin säilynyt saksalaisten rakentama puinen korsu. |
 |
| Lapin sotaa käytiin talvella, joten kamina oli ehdoton kenttävaruste. Tässä kamina vielä paikallaan korsun nurkassa. |
 |
| Saksalaisten tähystyspuu. |
 |
| Sotilaan vai sotavangin? Mitähän tapahtui tämän kengän omistajalle? |
 |
| Juoksuhautaa Etelälahdenvaaran laidalta. |
Suomalaiset olivat altavastaajina saksalaisten hyvin varusteltuja puolustusasemia vastaan. Suomalaisten joukkojen huolto oli myös hankala hoitaa räjäytettyjen siltojen, huonojen tieyhteyksien ja miinojen takia. Lisäksi suomalaisten täytyi marraskuusta alkaen jakuvasti kotiuttaa vanhempia ikäluokkia rauhansopimuksen mukaisesti. Rintamavastuuseen siirtyivät siis 1925 syntyneet. Tästä syystä tätä sotavaihetta on kutsuttu lasten ristiretkeksi.
Saksalaiset pysyivät samalla rintamalinjalla kolme viikkoa, jonka aikana suomalaiset harjoittivat lähinnä partiotoimintaa ja vihollisen toiminnan
häirintää omasta asemapaikastaan. Tappioita tuli silti.
7.11.44
Vihollinen edelleen tiukasti asemissa. Tiedustelupartiomme saavat vastaansa kk.
tulta tien suunnalta. Klo 14.00 Rykmentistä tuli käsky jatkaa tiedustelua
edelleen. 2. Partiota lähetetty toinen Muonion jokivartta ja toinen tien
oikealla puolella. Tappiot 6. haavoittunutta.
9.11.44
Vihollinen jatkuvasti asemissaan. Patl. Kom. Kapt. Ivakko ja adj. Luutn.
Vauhkonen haavoittuivat. Kapt. Jokinen tuli v.s komentajaksi luutn. Pitkänen 2.
K:an päällikoksi ja vänr. Häyrynen adjutantiksi. Tiedustelupartioita lähettiin
jatkuvasti tien oikealle puolella. Tappiot 1. kaatunut ja 4 haavoittunutta.
10.11.44
Vihollinen edelleen asemissaan. Kello 19.00 lähti kaukopartio Enontekiön
kirkolle tehtävänä tutkia liikennettä – tiellä. Tappiot 1. kaatunut ja 2.
haavoittunutta. Toinen haavoittunut luutn Paavola 1 K:sta.
Lyhenteitä: K: komppania. adj: adjutantti. kapt: kapteeni. kk:konekivääri. Patl: Pataljoona. kom: komentaja.
12.11.
teltat määrättiin kaivettaviksi maahan, kun alkoi käydä selväksi, että
viholliset ovat tiukasti asemissaan. Inventoinneissa havaittiin Äijäjoen pohjoispuolisella majoitusalueella ainakin 80 rinteeseen kaivettua telttakorsun paikkaa. Monien seinät oli
vahvistettu hirsillä. Majoitusalue on ollut noin 700 x 300 metrin laajuinen ulottuen Muoniontien molemmin puolin.
 |
| Harjoittelija tallentaa korsujen tietoja maastolaitteelle. |
16.11.44.
10.00 Tarkasti komentaja etulinjan ja käski varmistuksen lisäämisestä tien
itäpuolelle niin, että varmistus ulottuu tiestä noin 400 m. itään olevalle
suoaukemalle. Samoin käski kaivaa joka miestä kohti ampumakuopat ja pitämään
jouk. johtajan hälytysharjoituksia.
 |
| Ampumakuoppia eli poteroita rinteessä. |
22.11. 7.50 Sää kirkas, pakkasta
21 C. 10.-12.00 Vihollisen kovaa tykistötulta noin 1-1.5 km., etulinjan
taakse.
 |
| Tältä paikalta saksalaiset ovat ampuneet suomalaisia kenttähaupitsilla. Kuvassa kenttähaupitsin kranaatin säilytyskehyksiä. |
Viimein 26.11. suomalaiset partiot havaitsevat saksalaisten siirtyneen Palojoensuusta pohjoiseen.
26.11.44 7.30 Sää pilvinen, pakkasta
4 C. myöhemmin päivällä satoi lunta.
7.30 Komentajan käskystä, lähti 1.sta 1
joukkue ja 1 kk ryhmä johtajana Kapt. Jokinen, tehtävänä miehittää
Paljukkamaastossa oleva kukkula, jonka 2 pataljoonaa oli aikaisemmin vallannut.
8.00 Lähti 2 komppaniasta 1+6
liikkeelle tehtävänä tiedustella tien – suunnassa onko vielä vihollinen
asemissaan entisessä paikassa.
9.30 Partio huomasi vihollisen
pääjoukot vetäytyneen pois asemista pohjoiseen, ainoastaan pienet
viivytysosastot olivat paikoillaan, jotka vetäytyivät myöskin partiomme edesä
15.00 Partion saavuttua Palojoensuun maastoon,
saamatta kosketusta viholliseen.
15.10 Rykm. Kom. Antoi käskyn patalj.
Lähtövalmiiksi 27.11.44 klo 9.00
Saksalaisten pääjoukot siirtyivät aikaisemmin rakennettuun Sturmbock-asemaan, joka nykyään tunnetaan paremmin Järämän linnoitusalueena. Tässä vaiheessa linnoitus oli lähes voittamaton. Suomalaisten täytyi vain tyytyä seuraamaan saksalaisten toimintaa omilta tähystys- ja partiointipaikoiltaan. Saksalaiset irrottautuivat asemistaan 11.1.1945. Lapin sota kesti kuitenkin vielä huhtikuun 27. päivään saakka.
- Marika
Lähteet:
Kulju, Mika: Lapin sota 1944-1945
Vuontisjärvi, Elsa: Enontekiöläiset sodassa ja kotirintamalla 1939-1945
Lainaukset: Kansallisarkisto: 4./Er.P 21 Sotapäiväkirja 15.6.1944-28.11.1944
Kansallisarkisto: 1./JR 8 Sotapäiväkirja 6.11.1944-4.12.1944
