Tänään julkistetun tiedon mukaan hallitus aikoo esittää Suomeen kahta uutta kansallispuistoa, joista toinen tulisi Salon Teijoon ja toinen Konnevedelle. Teijo on valtion omistama retkeilyalue, jonka kulttuuriperintöhankkeemme inventoi kesällä 2010. Alueelle on luontoarvojen ja merellisyyden lisäksi vahvasti leimallista rikas ja monipuolinen kulttuuriperintö. Teijolla on liikuttu jo kivikaudella, jolloin alue on ollut saaristoa. Myöhemmin, 1600-luvun lopulta 1900-luvun alkuvuosiin saakka, siellä on sijainnut kolmen ruukkikylän keskittymä, mikä vielä tänäkin päivänä näkyy sekä kylämaisemissa että metsissä.
Lähdetäänpä seuraavaksi katsomaan Teijon alueella sijaitsevaa kulttuuriperintöä. Ottakaa siis hyvä asento tuolissa, matka Teijon alueen historiaan alkaa!
Alueen korkeimmalla kohdalla on Jeturkastin muinaisrantakivikko. Se sijaitsee noin 80 metrin korkeudella ja paljastui merestä noin 10 800-9 000 vuotta sitten silloisen Ancylusjärven rannalle. Kuvassa näkyy etualalla yksi Jeturkastin lukuisista ns. rakkakuopista. Nämä ovat ihmisen tekemiä ja niitä on saatettu käyttää esimerkiksi lihan varastointiin. Rakkakuoppia tunnetaan laajalti eri puolilta Suomea, mutta niiden ikää voidaan vain arvailla. Vanhimmat voisivat periaatteessa olla jopa kivikautisia, mutta joukossa on kaiken ikäisiä. Jeturkastista on aiemmin löydetty yksi reikäkivi, joka on ollut Teijon kansakoulun kokoelmissa. Reikäkivi saattaa olla kivikautinen.
Kuvassa näkyvän tien vasemmalta puolelta Lakiassuon reunasta löytyi noin 7 000 vuotta vanha kivikautinen asuinpaikka. Aikanaan alue on ollut suuren saaren suojaisassa rannassa. Jeturkasti sijaitsee tätä paikkaa noin 30 metriä ylempänä.
Saman suon toisella reunalla on yksi alueen lukuisista ns. ryssänuuneista. Ryssänuuniksi sanotaan kivistä ladottua uunia, jossa on iso laakakivi päällä.
Yhdessä sivukivien kanssa laakakivi on muodostanut pesän, jonka takareunaan on
jätetty savuaukko. Useasti uunirakennelman yhteydessä on myös
maavallirakenne, joka on U:n muotoinen. Uuni on sijainnut U:n perällä.
Ryssänuunit ajoittuvat historialliselle ajalle ja ainakin Teijon alueella ne näyttävät liittyvän ruukkien hiilentuotantoon käytettyihin hiilimiiluihin, sillä ne sijaitsevat yleensä hiilimiilun vieressä. Kyseessä voisi olla esimerkiksi miilunpolttajan puusta tms. rakentaman tulisijallisen majapaikan jäännös, sillä kestihän miilun poltto parikin viikkoa ja sitä piti koko ajan vuorotta vahtia. Työtä varten tarvittiin siis lepopaikkakin. Ryssänuuneihin liittyy rannikolla myös suullista perinnettä, jonka mukaan ne olisivat venäläisen laivaston kenttäkeittopaikkoja, siis varsinaisia nimensä mukaisia ryssänuuneja. Nämä Teijon metsien ns. ryssänuunit eivät kuitenkaan tunnu sopivan tähän kuvaan.
Huomaatko tässä kuvassa metsään kätkeytyneen ison hiilimiilun jäännöksen? Vinkki: sen päällä seisoo Eero Kakkuri. Tämän miilun halkaisija on noin 16 metriä ja korkeus noin metrin. Kaikkiaan hiilimiilun jäännöksiä eli miilukumpareita on Teijon metsissä noin 200 kappaletta (yksityismaat mukaan luettuina).
Isoimpiin miiluihin kasattiin tiiviin maa- ja turvekerroksen alle noin 400 kuutiometriä puuta. Puu poltettiin hyvin vähällä ilmalla hiileksi ja valmis tuote kuljetettiin kärryillä tai rekipelillä Teijon, Matildan ja Kirjakkalan ruukkeihin, jotka olivat toiminnassa 1600-luvun lopulta 1900-luvun alkuvuosiin. Eniten miiluja on mäntyä kasvavilla hiekkakankailla. Ne sijaitsevat usein lähellä jotain vesipaikkaa, esim. suon reunaa, sillä vettä tarvittiin miilun sammutuksessa.
Lankkerinnummella hiilimiilu erottuu päällä kasvavan helakan vihreän mustikkavarvuston perusteella. Hiili vaikuttaa maaperää rehevöittävästi tällä kuivalla mäntykankaalla.
Teijon nummilla risteilee lukuisia kärrypolkuja. Suuri osa hiilimiiluista sijaitsee niiden reunassa ja ainakin osa niistä lienee syntynyt juuri hiilenvalmistuksen ja kuljetuksen tarpeisiin. Kuva on otettu Onnelannummelta.
Alueen metsiä on historiallisten tietojen mukaan käytetty myös kaskeamiseen, kun talonpojat ovat hakeneet metsistä lisäleipää. Kuvassa on mahdollinen kaskiröykkiö Lakiassuon itäpuolelta.
Teijon alueeseen kuuluu myös meri. Tässä inventoijat ovat lähdössä Isoholman saareen.
Isoholmaa inventoijan silmin. Maastolaitteen ruudussa näkyy saari ja eri-ikäiset metsäkuviot sekä punaisena viivana kuljettu reitti. Mikäli eteen sattui dokumentoitava kohde, painettiin paikannusnappulaa, jolloin tiedot tallentuivat koneen muistiin. Kohteesta tehtiin kohdekuvaus ja otettiin valokuvat. Lopuksi nämä tiedot vietiin Metsähallituksen tietojärjestelmiin ja ne ovat käytössä esim. retkeilyreittejä suunniteltaessa.
Teijon metsät ovat monessa mielessä mielenkiintoisia ja niistä riittää ammennettavaa kaikille kulkijoille. Inventointimme alueella kesti parisen viikkoa ja voin takuuvarmasti luvata, että sieltä voi löytyä vielä vaikka mitä. Käykääpä katsomassa!
- Jouni
