Kenttätyöt Lieksassa ovat takana ja jälkityöt sen verran kesken, kuin tähän aikaan syksystä sopiikin olla.
Kenttäkauden valokuvia läpikäydessä on vastaan tullut runsaasti kuvia
erilaisista karhunjätöksistä, käpälänpainaumista hiekkatiellä sekä kuvat
tongitusta muurahaispesästä, jonka penkominen taisi jäädä kesken saapuessamme
paikalle. Otso ei kuitenkaan inventoijille kesän mittaan näyttäytynyt, vaikka
samoilla apajilla toistuvasti liikuttiinkin. Myös majavien patoja ja pesiä bongailimme
innokkaasti, mutta asukkaita emme pesien lähistöllä nähneet.
 |
| Lieksalaisella metsätiellä oli aamutuimaan ollut muitakin nelivetoja liikenteessä. |
 |
| Majavan pesä ja pesälle johtava "valtatie" |
Eläinjälkibongailusta huolimatta pääosa kenttäkauden kuvista esittää sitä
mitä pitääkin; kivikautisia asuinpaikkoja, pyyntikuoppia, tervahautoja, hiilimiiluja, uittopatoja, savottakämppiä,
rajamerkkejä ja muita
kulttuuriperintökohteita.
Lieksan metsissä on poikkeuksellisen runsaasti vainajien muistoksi
kaiverrettuja karsikkopuita 1700-luvun lopulta 1900-luvun alkuun. Kauniisti kaiverrettuja
merkkejä katsellessa ihmetyttää, miksi nykypäivän kaivertaja (TERO WAS HERE
-97) ei yllä samaan?
 |
| Karsikkopuu Lieksan Piilosessa: 1858/4/17 JK. |
Karsikkopuita etsiessämme tarkastimme kaikki potentiaalisilta näyttävät
kelopuut sillä seurauksella, että kaadettaviksi leimattujen, mutta syystä tai
toisesta pystyyn jääneiden leimapuiden määrä kesän kohteissa on runsas.
Erilaisten kruunuleimojen lisäksi leimapuubingossamme olivat mukana tähti (Enso-Gutzeit
Oy), sydän (A. Ahlström Oy), talo (Veitsiluoto Oy) sekä puolikuu (Kotvio Oy).
Vaihtelu virkistää.
 |
| Metsähallituksen leimapuu rajavyohykkellä, taustalla Venäjä. |
Talvisodan ensimmäiset laukaukset ammuttiin Lieksan Inarissa. Jatkosodassa
taisteluita ei Lieksan –silloisen Pielisjärven pitäjän – alueella käyty, mutta linnoitustyöt
jatkuivat välirauhan ajalta jatkosodan loppuun saakka. Jatkosodan aikaan
Rukajärven rintamalle ja miehitettyyn Rukajärven kylään johtaneen Rukajärven tien suomenpuoleinen osa kulkee inventointialueen halki. Olihan rautatie sota-aikana Lieksassa
lähimpänä valtakunnan itärajaa. Rukajärven tien varrella on seitsemän
parakkirakennuksen vuoksi Jukolan motiksi nimetty jatkosodan aikainen
koulutuskeskus, jonka materiaalit huutokaupattiin välittömästi sodan päätyttyä
vastaamaan rakennusainepulaan. Alueella
on jäljellä rakennusten kivijalkoja, sirpalesuojia ja juoksuhautoja sekä
jäännökset mm. täisaunasta. Tarkkasilmäinen kulkija voi löytää alueelta myös silitysraudan,
bakeliitin palasia tai yöastian.
 |
| Rakennuksen kivijalka Jukolan motissa |
 |
| Lautasen reunapala Jukolan kanttiinin kivijalan päällä |
Hieman Jukolan motista itään on Änäkäinen, talvisodan viivytysasema, jonka
päälle välirauhan aikana rakennettiin Salpalinjan etuasema. Alueella on runsaslukuisten
poteroiden, korsujen ja juoksuhautojen lisäksi nähtävissä mm. Salpalinjaan
kuuluva luola, massiivisia panssariesteitä ja niiden rakentamistarpeeseen
vastaava kivilouhos, konekivääripesäkkeitä ja suolle pystytettyjen
piikkilankaesteiden tolppia. Lähistöllä on talo, jossa saatiin alueella
ensikosketus neuvostopartisaaneihin. Valokuvissa aurinko paistaa ja kaivannot ja
panssariesteet häviävät puiden varjoihin.
 |
| Sisäänkäynti Änäkäisen luolaan. Käytävän päässä on laaja kalliosuoja konekivääripesäkkeineen. |
|
|
|
 |
| Se, mitä Änäkäisen suolla risteilevien piikkilankaesteiden tolpista on jäljellä. |
- Inga, fyysisesti Turussa, näitä kirjoitellessa ajatukset Lieksassa.
