Edellisellä kerralla kirjoitin Ilomantsin Hattujärven
rannalta löytyneestä kivikautisesta talonpohjasta. Tämän viikon teksti käsittelee
myös Hattujärveltä löytynyttä paikkaa, tosin huomattavasti kivikautta nuorempaa.
Kyseessä on pieni liuskekiviesiintymä, josta on louhittu liuskelaattoja
luultavasti kotitarvekäyttöön.
Blogin lukijoille, joille Ilomantsin Hattujärvi ei ole
entuudestaan tuttu, on hyvä toistaa luonnehdinta noin seitsemän
kilometriä pitkästä pienjärvestä, jonka rannat ovat pääosin hiekkaisia ja osin
soistuneita. Liuskepaljastuma louhoksineen
sijaitsee Ilomantsin Hattujärven pohjoispäässä järven länsirannalla
Korkeasaaren tasalla. Paljastuma on varsin pieni ja kooltaan vain noin 6 x 6
metriä. Ennen käyttöönottoaan esiintymä lienee ollut lähes täysin peittynyt
hiekan ja kasvillisuuden alle. Maastoa koluava arkeologi voikin vain ihastella,
miten liusketta tarvinneet ja sitä tarkoituksiinsa hyödyntäneet seudun asukkaat
ovat esiintymän alun perin onnistuneet paikantamaan.
 |
| Liuske, oja ja Olli. |
Nykyisin liuske-esiintymä on havaittavissa helposti maastossa
louhintatyön seurauksena. Paljastuman eteläpuolelle on kaivettu viitisen metriä
pitkä ja puolisen metriä leveä oja. Syvyyttä on samoin noin puoli metriä.
Liuske-esiintymän itäreunalla on samankaltainen, mutta lyhyempi vajaa parimetrinen
oja. Ojat ovat täysin sammaloituneita ja kasvillisuuden peittämiä, mutta
pystysuora liuskeseinä, josta kiveä on louhittu, on peitteetön ja selvästi
näkyvissä kummallakin sivulla. Muutamia muitakin pienempiä maanmuokkaustoimia
on paikalla suoritettu liuskekiven paljastamiseksi, mutta sivuutamme nämä tässä
tarinassa ja hyppäämme teknisiin yksityiskohtiin.
Miten liusketta on louhittu? Paikallinen liuske lohkeilee
luontaisesti laattamaisiksi kappaleiksi, kuten alueen maaperästä ja
rantakivikoista havaitsimme, joten louhoksella kivi lienee ollut melko helposti
irrotettavissa sopiviksi paloiksi. Poraamisesta syntyneitä jälkiä kalliossa ei ole,
vaan kaikki louhinta on tapahtunut pilstomalla kivestä luontaisia laattoja
kerroksittain irti, kenties lyömällä kiilaa kerrosten väliin sopivan paksuisen
laatan irrottamiseksi. Joitain merkkejä vanhoista iskuistakin kivessä on
havaittavissa.
 |
| Kun katsoo tarkkaan, näkee iskujäljet kiven reunassa. |
Kuinka paljon liusketta paikalta on louhittu? Tarkkaa
vastausta kysymykseen on vaikea esittää. Yrittäkäämme kuitenkin. Jos
ajattelemme, että ojissa olisi ollut kiveä koko laajuudeltaan yhteensä noin
seitsemän metrin matkalla puolen metrin paksuudelta ja korkeudelta, saisimme
vastaukseksi noin 1,75 kuutiota liusketta. Määrä ei ole suuren suuri, mutta
tonnien lasti kiveä on kuitenkin melkoinen taakka rahdattavaksi metsien poikki.
Kaikeksi onneksi, vaan tuskin sattumalta, louhos sijaitsee lähellä vesirajaa,
joten kiveä on voinut kuljettaa järveä pitkin joko kesällä tai talvella veden
olomuodosta riippumatta.
 | ||
| Kaikki eivät mahtuneet matkaan, laattoja lojuu louhoksen ja rannan välillä. |
Mihin kivi on käytetty? Tähän tarjoaa hyvän vastauksen Hattujärven
pohjoispuolella Poikapään rannalla sijainnut talonjäännös, jonka tarkastimme
inventoinnin yhteydessä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin vastauksen tarjoaa rakennuksen
uuni. Itse rakennuksesta on jäljellä enää alin lähes maatunut hirsikerta. Uuni kuitenkin
seisoo mäellä edelleen. Muutamaa yksinäistä eksyneeltä vaikuttavaa punatiiltä
lukuun ottamatta, uuni on huolellisesti ladottu nyt jo tutunoloisen liuskekiven
laatoista.
 |
| Uuni seisoo mäellä metsän kätkössä. |
Ensisilmäyksellä uuni vaikuttaa ryhdikkäältä, vaikka tuhti
sammal peittääkin kiviä. Tarkemmin katsoessa näkee, että ikä jo painaa. Takanurkka
on romahtanut. Kurkistan uuninpesään, käännän varoen sammalta sivuun. Holvi on notkahtanut
ja painumassa kasaan. Tässä ei paista enää ruislimppua. Ei piirakoita. Aika
tekee tehtävänsä. Muutaman vuoden perästä mäelle jää vain liuskekivien keko ja
loputtomien internetblogien syövereihin muisto kerran hienosta uunista, jonka
kivet louhittiin Hattujärven rannalta, lastattiin rekeen ja ajettiin Poikapään
rantaan, kannettiin mäelle ja lopulta muurattiin uuniksi, selkä vääränä ja
hikeä valuen.
Mutta, mutta.. otsikon kysymys on vielä vastaamatta: kuka
louhi liusketta Hattujärven louhokselta? Jos satutte tietämään louhoksesta tai rakennuksesta
ja sen asukkaista, kuulisimme mielellämme lisää.
Juhannusterveisin,
Team Ilomantsi
