keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Kurjalan kalliolta Rekimiilunnotkoon

Suomen kansa on ehtinyt joka paikkaan. Osoituksena tästä ovat paikannimet joita riittää  kaukaisimpiin erämaihin asti. Osa nimistä ei avaudu millään, jotkut kutkuttavat mielikuvitusta ja toisinaan ne tuntuvat kertovan hyvinkin selvästi mitä paikassa on puuhattu. Tähän tarinaan olen koonnut nimistöä viime vuosien inventointireissuilla eteeni tulleista paikoista.


Kuuma, Jokioinen


Kuuma oli nimensä veroinen paikka. Helteisen kesäpäivän aikana kolusimme vaihtelevaa maastoa, josta inventointisäkin pohjalle kertyi muun muassa naurishautoja ja lähistöltä myös pyyntikuoppia. Kuvassa Eero Kakkuri.


Kurjalankallio, Jokioinen


Täälläpä ei kuitenkaan ollut erityisen kurjaa. Melko kauniissa kuusikossa ketunleipien katveessa kökötti loivapiirteinen naurishaudan hahmo.


Rekimiilunnotko, Tammela


Tänne piti tulla karttaan piirretyn nimen "Rekimiilunnotko" takia. Ja löytyihän täältä tervahauta kyseisen notkon reunalta. Tässä nimi oli hyvä enne.


Miilukaski, Padasjoki


Miilukaski kutsuu inventoijaa jo pelkällä nimellään. Lisäksi laserkeilausaineistossa näkyi paikalla kaksi hiilimiilukumparetta. Molemmat löytyivät maastostakin, mutta ne olivat osittain vahingoittuneet maanmuokkauksessa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että ennestään tuntemattomia kulttuuriperintökohteita voi olla todella vaikea havaita metsäkoneesta käsin ilman olemassa olevaa ennakkotietoa. Siksi on tärkeää, että kulttuuriperintö inventoidaan ja sen sijainti tulee tunnetuksi ja ne merkitään maastossa ennen toimenpiteitä. Miilukaskesta ei  kuitenkaan löytynyt kaskiröykkiöitä, joten paikalla on aikanaan kaskettu ilman enempiä raivaustöitä.


Korsulaani, Tammela


Korsulaani on sijainniltaan syrjäinen kangasmaa soiden ympäröimässä maastossa. Paikalta löytyi tulisijallisen rakennuksen jäännös, josta oli jäljellä vain kivirakenteet. Se on aikanaan tehty isojen maakivien ympärille ja siinä lienee ollut puu/sammalkate. Tulisijan savuaukko näkyy kuvassa Eero Kakkurin oikealla puolella. Asumus on ollut pieni, yhden asuttava. Vaan kuka tässä on oleskellut ja koska. Joka tapauksessa se on rakennettu niin, että sitä on ollut erittäin vaikea havaita.


Kuolio, Kuusamo


Jos nimi voi olla enne, niin Kuusamon Kuoliossa se sitä on. Paikalla on venäläisten sotavankien hautakuoppia. Kuolio on nimenä paljon toista maailmansotaa vanhempi, mutta joillekin se oli kohtalo.


Kruununkivi, Hämeenlinna ja Hattula


Hattulan ja Hämeenlinnan rajalla on Kruununkivi. Kiveen on kaiverrettu rajanvahvistusmerkiksi kruunu. Asiakirjoissa kivi mainitaan jo 1400-luvulla ja se ollut silloisten Hattulan, Vanajan ja Hauhon pitäjien kylien välinen rajakivi. Nykyisin Vanaja ja Hauho kuuluvat Hämeenlinnaan ja moni muukin asia on muuttunut 500 vuoden aikana, mutta kivi kantaa yhä kruunuaan ja toimittaa virkaansa rajalla.


Lakukivi, Juupajoki


Lakukivi jököttää Juupajoen ja Ruoveden rajalinjan tuntumassa. Eero Kakkuri tutkailee kiven pintaa.


Siitinjärvi, Orivesi


 Tällä kauniilla paikalla on merkkejä esihistoriallisesta asuinpaikasta. Oriveteläisten alkukotiko?

Inventoinneissamme nimet ovat monesti johdattaneet kulkuamme metsissä. Ne kertovat, että alueilla on ennenkin oltu ja asusteltu. Nimet myös muuttuvat tai voivat hävitäkin aikojen saatossa. Tämän huomaa jo vertailemalla eri ikäisiä karttoja samalta alueelta. Niistä voi myös nähdä, että jotkin nimet ovat vähintään satoja vuosia vanhoja. Vanhimpien nimien ikää voi vain arvailla eikä niiden merkitys enää aukene meille.



Kolmen inventointiryhmän satunnainen kohtaaminen Murhivaaran laella siellä jossain 2014 jKr. Kuvassa Ville Laurila, Antti Heikkinen, Jussi Kivioja ja Hanna Kelola-Mäkeläinen. Kameran takana kirjoittaja.

- Jouni