torstai 26. maaliskuuta 2015

Kolossa maan sisällä asui hobitti


Hietasen maahan kaivettu tervapirtti Nurmeksen pohjoisosassa. Oven yläpuolelle on kaiverrettu "HIKIPESÄ".

Taru sormusten herrasta –kirjojen isä J. R. R. Tolkien oli tunnetusti suuri suomalaisen kulttuurin ystävä. Kielten tutkijana hän keräsi teoksiinsa paljon yleiseurooppalaista kulttuuriperintöä ja ajatteli itse olevansa enemmän Elias Lönnrotin hengenheimolainen kuin romaanikirjailija. Hieman Kalevalan tyyppisesti Tolkien keräsi palasia tarinoihinsa kaikista vanhoista eurooppalaisista mytologioista mitä käsiinsä sai. Kirjoista löytyy siten runsaasti viittauksia Kalevalaan, Kantelettareen ja  muihin vanhoihin suomalaisiin tarinoihin.

Yhtenä osaltaan suomalaisuuteen viittaavana piirteenä Tolkienin teoksissa on pidetty hobittien asumuksia. Pienikasvuiset hobitit eivät asu kivilinnoissa tai hirsitaloissa, vaan maanalaisissa asumuksissa. Nämä eivät ole mitään likaisia luolia tai kuoppia, vaan hyvin rakennettuja ja kotoisiakin maanalaisia rakennuksia. Tämänkaltaiset rakennukset kuuluvat kieltämättä kiinteästi suomalaiseen kulttuuriperintöön ja niiden rakenteita tavataan kulttuuriperintöinventoinneissa yleisesti.


Rautavaaran Repolan raunioituneen tilan mailla on asuinkuopan jäänteet. Paikallisten mukaan kuopassa asui vanha mummo vielä 1900-luvun puolivälin jälkeen.

Suomessa maanalaisia rakennuksia kutsutaan esimerkiksi korsuiksi tai kellareiksi. Aika on tosin hieman muuttanut näiden sanojen merkityksiä. Kellari ei tarkoittanut alun perin välttämättä lainkaan maanalaista rakennusta, vaan kivirakenteinen kellari saattoi hyvin seistä esimerkiksi linnan pihamaalla. Toisaalta myös korsu-sana muuttui 1900-luvulla tarkoittamaan sotilaskäytössä olevaa linnoitusasumusta. (Huomionarvoista on lisäksi sauna-sanan merkityksen muuttuminen tarkoittamaan pelkästään peseytymishuonetta.)


Saari-Haaposen räjähdysainekorsu Ylöjärven Kurussa.

Salpalinjaan liittyvä jatkosodan aikainen miehistökorsu Lieksassa.

Maanalaisia rakennuksia on Suomessa rakennettu aikojen kuluessa moniin eri tarpeisiin. Erämaihin rakennetut harvalukuiset rakennukset rakennettiin tilanteeseen sopivimmalla tavalla.  Käytännössä usein kuivaan ja kaltevaan rinteeseen rakennettaessa on ollut helpompaa kaivaa rakennus osittain maan sisään, kuin rakentaa korkeat seinät sopivalla tasaisella kohdalla sijaitsevalle rakennukselle. Alueilla, jossa maaperä on hiekkaista ja kumpuilevaa, metsäsaunat (esimerkiksi niitty-, terva- tai eräsaunat) on hyvin usein kaivettu osittain maan sisään. Tämänkaltaiset eräkorsut muistuttavat muodoltaan maanpinnalle rakennettuja eräsaunoja. Seinän pituus on noin 4-5m ja oven suussa on luonnonkivistä tehty kiuas.


Kuhmon Pöksylammen tervahaudan vieressä oleva korsu, jossa tervanpolttajat ovat majoittuneet. Etualalla kiukaan jäännös, taaempana itse korsun kaivanto. Puuosat ovat maatuneet jäljettömiin.

Kun Suomen metsissä ryhdyttiin tekemään suuria puusavottoja, tarvittiin niitä varten myös erilaisia rakennuksia. Eränkäyntiin tottuneet työmiehet rakensivat tietysti savotoissa tarvittavat rakennukset samaan tyyliin kuin aiemmat eräsaunat. Tämän takia osa varhaisista savottakämpistä on kaivettu maan sisään samaan tapaan kuin eräsaunat. Joskus myös hevostallikin saatettiin kaivaa osin maan sisään. 

Savottakämppien pihapiireihin rakennettiin paljon erilaisia rakennuksia. Tyypilliseen kämppäkokonaisuuteen kuului asuinrakennuksen lisäksi hevostalli, sauna ja kellari. Joskus kellari saattoi olla vaan kevytrakenteinen kuoppa eväiden säilytykseen., kun taas toisinaan kellarit olivat isompia ja muistuttivat rakenteeltaan rintamamiestalojen maatilojen perunakellareita. Vaikka kellarit tehtiin ainoastaan varastorakennuksiksi, on niiden rakenteissa vastaavuuksia aikaisempiin korsuihin.


Metsätyökämpän kellari Savukoskella. Itse kämppä on sijainnut etualan aukiolla ja on purettu pois. Kellari on jätetty paikalleen.

Ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa, sodankäynnin muuttuessa, ryhdyttiin tukeutumaan kiinteästi linnoitettuihin asemiin, joihin rakennettiin runsaasti maanalaisia asumuksia eli korsuja. Näitä sotilaskäyttöön rakennettuja korsuja on useita eri tyyppejä. Yhteistä niille kaikille on kuitenkin se, että koska korsu oli jo vanhastaan tavallinen rakennustyyppi, ei sille tarvinnut keksiä uutta nimeä.

Korsuja rakennettiin esimerkiksi linnoituksiin majoitus- ja ampumakäyttöön. Taaempana rintamasta sijaitsi lisäksi erilaisia maahan kaivettuja varastoja ja hevostalleja. Myös lentokentille rakennettuja maahan kaivettuja lentokonesuojia kutsuttiin korsuiksi. Sota-aikaan liittyvät myös käpykaartilaisten korsut kaukana erämaassa.

 
Siikakankaan sodanaikaisen lentokentän suuri lentokonekorsu Ruovedellä. Tämänkaltaiset laajat ja avoimet suojat olivat tarkoitettu pommikoneita varten. Pienempiä hävittäjiä varten oli omat suojansa, jotka olivat usein katettuja.
  
Käpykaartilaisen korsu Talaskankaan luonnonsuojelualueella. Läheisen kylän seppä asui tässä korsussa jatkosodan kesinä sotaa paossa. Myöhemmin korsu on ollut metsästäjien käytössä.

Suomen metsät ovat täynnä monenlaisia esimerkkejä suomalaisesta kulttuuriperinnöstä. Maahan kaivetut vanhat rakennuksen jäänteet kuuluvat ilman muuta tähän joukkoon. Ei ihmekään, että nämä ovat kiinnostaneet myös ulkomaisia tutkijoita.

- Ville