torstai 20. marraskuuta 2014

Kun sotavangit Hallasenahontien rakensivat

Sotien aikaan ei ymmärrettävistä syistä rakennettu itärajan tuntumaan sisämaahan johtavia teitä kuin puolustuksen tarpeisiin. Yksi tällainen tie oli jatkosodan aikana Suomussalmelle rakennettu Hallasenahontie, joka yhdisti Kuusamon tien Hossan maantiehen. Tien rakennus aloitettiin heinäkuussa 1941 ja arkistolähteiden mukaan tietä oli elokuussa 1941 rakentamassa 8 000 miestä. Iso osa heistä oli suomalaisten vangiksi ottamia neuvostosotilaita, joiden komppanian alaleiri sijaitsi alueella.  


Neuvostovangit rakentavat todennäköisesti Hallasenahontietä 1.9.1941 otetussa kuvassa. Kuva tietojen mukaan vangit ovat Lamminahon leiriltä.  Kuva: SA-kuva

Neuvostovangit rakentamassa todennäköisesti Hallasenahontietä 1.9.1941. Kuva: SA-kuva

Sotavankileirejä tai työmaaleirejä toimi jatkosodan aikana Suomussalmella useassa eri paikassa. Vankityövoimaa käyttivät sekä suomalaiset että saksalaiset, joiden vankileirit erosivat suomalaisista siinä, että ne liittyivät kenttäradan rakentamiseen ja työvoima niille tuotiin Manner-Euroopasta. Suomalaiset ottivat sotavankeja heti jatkosodan alettua ja Suomussalmelle perustettiin Sotavankileiri 15. Vuodesta 1943 lähtien sotavangit järjestettiin III Armeijakunnan alaiseksi Sotavankileiri 32:ksi, jonka pääleiri sijaitsi Haukiperässä silloisen lossin eteläpuolella. Sotavankileirin henkilöstövahvuudesta on tietoja vuodelta 1943. Suurimmillaan se oli tammikuussa, jolloin leirillä oli 1 450 henkeä. Luku sisältää todennäköisesti myös suomalaisen vartiohenkilöstön. Sotavankileiri 32 toimi Suomussalmella jatkosodan loppuun saakka, jonka jälkeen se siirrettiin Kajaaniin ja lakkautettiin marraskuussa 1944.

Hallasenahontietä inventoitiin viime kesänä ja sen varrelta dokumentoitiin kohteita kahden työmaaleirin alueelta sekä korsun jäännös Jäkälävaarasta läheltä Hanhikiveä. Työmaaleirejä on aikanaan ollut kaksi muutakin: Lamminahon ja Rapattajan leirit, mutta nämä kohteet sijaitsevat yksityismaalla. Tien varrella on sijainnut myös vuolukivilouhimo sekä vartiopuomi Hallasenahontien länsipäässä. 


Neuvostovankeja Lamminahon leirillä. Kuva: SA-kuva.

Vangit syömässä Lamminahon leirillä syksyllä 1941. Kuva: SA-kuva.

Työmaaleirejä perustettiin ilmeisesti Hallasenahontien varteen sitä mukaa kun rakentaminen eteni ja niitä käytettiin vain lyhyen aikaa, joten kovin pysyviä rakenteita niihin ei rakennettu. Leirit koostuivat erillisistä vankien ja vartio- ja työnjohtohenkilöstön alueista. Vankien alueet olivat vartioituja ja piikkilanka-aidalla aidattuja. Kerrotaan, että vartioinnista ja aidoista huolimatta vankeja karkasi leireiltä useasti ja kiinnijääneet saivat aina rangaistuksen. Aseen käyttö oli suomalaisten ohjeiden mukaan sallittu ja sotavankeja sai surmansa pakoyrityksissä. Siviilien ja vankien kanssakäynti oli kielletty, mutta paikkakuntalaisten kerrotaan sekä antaneen vangeille ruokaa salaa että vaihtaneen vankien tekemiä koriste-esineitä ja leluja esimerkiksi leipään. Kiinnijäädessä kumpaakin osapuolta rangaistiin.


Hallasenahontie on vahvistettu karttaan punaisella viitostieltä Heinäkiveen asti. Violetit pallot kuvassa ovat kesällä inventoituja sotakohteita. Numero 1 on Hallasenahon ja numero 2 Karilan eli Kivijärven tietyömaaleiri. 

Pihlajakorven alueella sijainnut leiri tunnetaan Hallasenahon työmaaleirinä. Tien pohjoispuolella on ollut piikkilanka-aidalla aidattu vankien alue ja eteläpuolella vartio- ja työnjohtohenkilöstön alue. Vankien alueelta dokumentoitiin inventoinnissa erilaisia kuoppia ja kaivantoja sekä muutama mahdollinen teltan paikka. Lisäksi leirin aidatun alueen ulkopuolella on ollut talli, heinävaja ja paja, joista osan saattoi vielä erottaa kasvillisuuden ja maastonmuotojen perusteella, vaikka mitään konkreettista niistä ei enää ollut jäljellä. Metsiköstä löytyi myös muutama kottikärryn jäännös. 


Hallasenahon työmaaleirin vankien aluetta.

Yksi vankileirin alueelta dokumentoiduista kuopista. Arkistotietojen perusteella tällä alueella on sijainnut vankien käymälä.

Metsiköstä löytyi vanhoja kottikärryjä.

Tien eteläpuolelta vartio- ja työnjohtohenkilöstön alueelta dokumentoitiin muutamia kuoppia ja hyvin säilynyt kaivo. Sivutuotteena löydettiin myös iso kasa ruostuneita tynnyreitä, joissa Google kertoi olleen Solvay Chemicalsin valmistamaa kalsiumkloridia, jota on käytetty teiden suolauksessa.


Hyväkuntoinen kaivo tien eteläpuolella. Kaivon tuntumassa on sijainnut kellari, josta ei ollut enää jäljellä selkeitä rakenteita.

Suorakaiteenmuotoinen, suoraseinäinen ja tasapohjainen kaivanto. Voi olla peräisin joko liiteristä tai käymälästä.

Kasa Solvay Chemicalsin tynnyreitä.

Työmaaleirialueista toinen, Karilan eli Kivijärven leiri, sijaitsi vain pieneltä osin metsätalousmaalla. Leiri oli tehty kuten Hallasenahon leirikin eli vangeilla oli oma piikkilanka-aidalla aidattu alue, jossa sijaitsivat parakit, sauna, käymälät, täikaappi, keittiö ja muonavarasto. Myös tällä leirillä oli vartio- ja työnjohtohenkilöstöllä omat rakennuksensa, joita olivat muun muassa toimisto, autotalli, varasto, hevostalli ja valjashuone sekä paja. Kaikki nämä rakenteet sijaitsevat nykyisin yksityismaalla, mutta eräs aiemmissa tutkimuksissa arvoitukseksi jäänyt asia selvitettiin tänä kesänä. Aikalaislähteissä mainitaan sotavankien hautausmaa, jonka sijaintia ei ole tiedetty. Paikka löytyi Metsähallituksen järjestelmistä.

Hautausmaan alueelta kartoitettiin neljä itä-länsisuuntaista noin 20-40 cm syvää ja 2-3 metriä pitkää kuoppaa, joiden itäpuolella oli noin 1-1,5 metrin päässä  rivi matalia kumpuja. Alueen ympärillä oli vielä siellä täällä laudoista tehdyn aidan jäänteitä sekä kahteen mäntyyn oli tehty pilkka. Hautausmaa näyttäisi sijoittuvan vankileirin aidan ulkopuolelle. Jäänteiden perusteella näytti siltä, että vainajat oli kaivettu ylös ja siirretty. Tätä havaintoa tuki myöhemmin löytynyt aikalaiskertomus, jonka mukaan vainajat siirrettiin Pihlajakorven alueelle eli Hallasenahon leirin tuntumaan. Kerrotaan, että alueella olisi sijainnut kokoamishauta. Tätä hautapaikkaa etsittiin, mutta sitä ei onnistuttu löytämään.


Sotavankien hautausmaa. Taustalla näkyy puuta vasten lauta-aidan jäänteet ja maastossa erottuu heikosti hautapainanteiden rivi.

Maahan kaatunutta ja osin sinne kadonnutta lauta-aitaa.

Mäntyyn tehty pieni pilkka.

Tie edustaa hyvin sitä osaa kulttuuriperinnöstämme, joka on silmiemme edessä, mutta silti piilossa. Tien historiaa on nyt metsätalousmaiden osalta kartoitettu, mutta entä yksityismaat? Toivottavasti nekin vielä tullaan inventoimaan.

- Hanna

Lähde: Huttunen, Pertti 2010: Sodan jälkiä Suomussalmella. Sotahistoriallisten kohteiden inventointiraportti. Suomussalmen kirjaston kotiseutuarkisto.