lauantai 13. syyskuuta 2014

Karsikon kauhu Poro-Jussi Seppänen

Oletteko kuulleet Suomussalmella asuneesta Poro-Jussista? Lupasin aiemmin kesällä kertoa lisää inventointikohteisiin liittyviä tarinoita. Poro-Jussin tarinan jäljille päädyin sattumalta alkukesästä käydessäni läpi vanhoja kartta-aineistoja. Seuraava tarina on kerrottu Ylä-Kainuun tarinakartastossa, joka on ehdolla Vuoden kotiseututeokseksi.

Poro-Jussi Seppänen (1824-1870) oli 1800-luvun kuulu metsärosvo ja kulmakuntien vitsaus. Hän asui Näljängällä mäkitupalaisena torpassa, joka tunnettiin Kumpulan tai Karsikon nimellä. 


Salapoliisityön tuloksena Poro-Jussin torpan paikka paikannettiin vuoden 1861 pitäjänkartasta.

Karsikon torpan paikalta löytyi tämä veden täyttämä pyöreähköreunainen, halkaisijaltaan n. 1,2-1,5 m mittainen kaivanto, jossa oli nähtävissä joitakin puurakenteita.

Torpan ympäristö erottui vielä muusta maastosta kasvillisuuden perusteella.

Poro-Jussi herätti ihmisissä pelkoa, sillä sen lisäksi, että hän oli rosvo, oli hän myös mahtava velho, jonka kerrotaan öisin kaivaneen hautausmaalta ylös ruumiita mahtinsa ylläpitämiseksi. Lisäksi sanotaan, että hänen katseensa porautui läpi ruumiin ja rosvousretkillään hän osasi taikoa vahtikoirat äänettömiksi. Poro-Jussilla oli myös vaimo, joka luki ahkerasti raamattua ja jumalan sanaa, mutta huusi väliin apuun piruakin.

Poro-Jussi ryösteli poroja ja ruokatavaroita kauemmissakin pitäjissä eikä häntä saatu millään kiinni, vaikka sitä useasti yritettiin. Erään ryöstöretken hän teki Kiannanniemen Simolaan, josta hän varasti tervarahoilla ostetut sarkapakat. Poro-Jussilla oli usein matkassaan apureita, joista Matti Kemppainen koitui lopulta hänen kohtalokseen.

Matti Kemppainen, jonka Poro-Jussi oli lumonnut apurikseen, riitautui Poro-Jussin kanssa erään ryöstöretken saaliinjaosta. Suutuspäissään Matti ilmoitti seuraavan ryöstön kohteeksi joutuvaan Halli-nimiseen taloon, että Poro-Jussi on tulossa yöllä ryöstöretkelle. Talon väki asetti tästä säikähtäneenä seuraavaksi yöksi useita miehiä vartioon ruoka-aittaa vastapäätä. Keskiyön kieppeillä vartioväkeä alkoi mystisesti nukuttaa. Seurueen pyssymies, joka oli Poro-Jussin kavaltanut Matti Kemppainen, vaipui uneen. Muut miehet pitivät toisiaan hereillä. 

Pian ruoka-aitan rappusille ilmestyi Poro-Jussi, joka alkoi tiirikoida aitan lukkoa auki. Tuolloin Matti ampui häntä tinakuulilla, sillä lyijy ei olisi velhoon pystynyt. Yksi kuulista osui rosvoa reiteen. Poro-Jussi pakeni haavoittuneena metsään ja kerrotaan, että puu, jonka juurelle hän pakeni, kuivui ja kuoli. Tilanteensa toivottomuuden tajuttuaan rosvo päätti antautua ja rukoili armoa. Miehet veivät hänet lämpimään saunaan ja sitoivat haavan. Seuraavana päivänä haava kuitenkin ajettui ja tuskat lisääntyivät eikä verenvuotoa saatu loppumaan. Rosvon anelu ja valitus herättivät sääliä ja hänet päätettiin viedä kinkeripaikka Toloseen ja lääkäriin.

Pitäjäläiset kirjoittivat lääkärille saatekirjeen, jossa kertoivat miehen olevan suurrosvo ja kulmakuntien kauhu. Kirjeessä annettiin ymmärtää, että sairaan henkiin jääminen olisi vähemmän suotavaa. Poro-Jussin jalka oli jo tässä vaiheessa ehtinyt tulehtua ja kuume nousta. Lääkärille jäikin enää tehtäväksi muka puhdistaa haava ja lyödä siihen tuliöljyä. Poro-Jussi kuoli vammoihinsa 14.2.1870 ja pitäjäläisten toive toteutui. 

Entä miten kävi Poro-Jussin entiselle ryöstökumppanille ja hänet lopulta ampuneelle Matti Kemppaiselle? Hän vapautui Poro-Jussin lumouksesta ja istui teostaan muutaman kuukauden linnassa. Loppuelämänsä hän eli nuhteettomasti ja hiljaisesti eikä koskaan puhunut hyvää eikä pahaa Poro-Jussista.

- Hanna, Suomussalmi