torstai 4. syyskuuta 2014

Kainuulaista karnevaalihullutusta - osa 2 Hyrynsalmi

Emmepä malta jättää vielä edellisessä kirjoituksessa esiinnostettua Ernst Lampénin näkemystä kainuulaisesta karnevaalihullutuksesta, pororaidon rintamaille vetämästä teollisuustuotannosta. Lampén oli säätyläispoika Rantasalmen pappilasta. Toisenlainen tausta oli Suomen eteläisimmän paliskunnan perustajalla, samaan aikaan eläneellä Juho Alfred Heikkisellä (1863 – 1938). Nuorta Juhoa kiinnosti Kainuun elinkeinoelämän kehittäminen. Sittemmin Hallan ukoksi kutsuttu Juho oli varsinainen monitoimimies: teollisuusyrittäjä, poromies, kansanedustaja ja aktivisti. Hullutusta eli ei – ukon yrittelijäisyydelle näytti olevan taivas kattona eivätkä epäilijät häntä hetkauttaneet.

1800-luvulla Kainuussa elettiin tervanpolton varassa. Hautapoltto oli tehotonta, sillä siinä menivät hukkaan kaikki polton sivutuotteet. Kekseliäs ukko hankkiutui yhteistyöhon oululaisen Karl Löfhjelmin kanssa, joka oli kehittänyt käyttökelpoisen tervanpolttouunin. Ukko perusti 1890 ensimmäisen tehtaan uuden talonsa yhteyteen Hyrynsalmelle Hyrynjärven rannalle Pihkalaan. Muutamaa vuotta myöhemmin tehdas paloi ja ukko muutti perheineen Hallaan, jossa kokeilut jatkuivat.

Kirkkoahon tervapetäjän kaiverruksella on osoitettu tervapuualueen rajaa. Kyseessä on vanhin Hyrynsalmen alueelta tunnettu vuosiluvulla varustettu tervamerkkipuu.  Nimikirjaimet voivat olla joko merkitsijän – puu on sijainnut kruunun maalla – tai henkilön, jolle alueen tervapuut merkittiin.

Löytöjoen rantaan nousi seuraavaksi tärpättitehtaan nimellä kulkeva laitos, joka toimi 1920-luvulta talvisotaan saakka. Ukko oli kehitellyt alkuperäisiä patentteja, ja Löytöjoella olikin tervauunin lisäksi pikiöljy- ja tärpättitislaamo. Suunnittelipa hän tislauksessa syntyvän valokaasun käyttämistä Hallan talon valaisemiseen. Matkaa oli kuitenkin liikaa ja kaasuvalaistus jäi toteuttamatta.


Löytöjoki, Hyrynsalmi.

Tervanpolttokattila.

Tärpättikattilat.

Perinteisesti kesäaikaan poltettu hautaterva soudettiin Ouluun. Ympärivuotisen tuotannon kuljetuskysymyksen ukko ratkaisi porojen avulla ja ensimmäiset poronsa hän hankki jo 1880-luvulla Vienasta. Kiinnostus asiaan levisi ja Hallan paliskunta sai alkunsa. Löytöjoen tärpättitehtaan tuotteet ukko ajoi poroilla Ouluun.

Ukko oli lisäksi innokas kalamies. Hän vuokrasi Metsähallitukselta saaren, jonne rakensi 1915 pienen kalamajan. Tempauduttuaan mukaan jääkäriliikkeen toimintaan ukosta tuli myös poliittinen aktivisti. Kalamaja toimi jääkärien piilopirttinä itäisen etappitien varrella. Maja seisoo edelleen paikallaan nykyisin Jääkärisaaren nimellä tunnetussa saaressa, muutaman kilometrin päässä tärpättitehtaalta.


Hallan ukon rakentama kalamaja, Jääkäripirtti, seisoo edelleen Saarijärven saaressa muutaman kilometrin päässä Hallasta.

Loppuvuosina tehtaan tuotanto ei ollut erityisen kannattavaa ja viime vaiheissa tervaa syntyi lähinnä omiin tarpeisiin. Kerrotaan, että venäläiset pommittivat tehdasta talvisodan alkupäivinä luulleen toiminnassa olleita valaistuja uuneja taloiksi.

Lopuksi sananen Hallan ukon turkkilaisesta saunasta, josta eräs lukijamme on palautteen perusteella kiinnostunut:

Jos ukon elämänkerran kirjoittaneeseen Arvo Kokkoon* on uskominen, oli tällainen sauna ukon ensimmäisellä talonpaikalla Pihkalassa. Ukko rakenteli Pihkalaan mahdollisimman uudenaikaisen talon rakennuksineen eikä saunassa ollut lainkaan kiuasta, vaan löyly johdettiin sinne tervatehtaan höyrykoneesta.

Pihkala on yksityisomistuksessa, joten valtion talousmetsien inventointi ei sinne ulottunut. Toki nämä 1894 palaneet rakennukset saattavat hyvinkin vielä erottua maastossa. Siinäpä tutkimuskohde tulevaisuuden varalle!

- Oili, Hyrynsalmi


*Kokko Arvo 1939/2003. Hallan ukko. Näköispainos 1939 ilmestyneestä teoksesta. Dark oy, Vantaa.