sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Ilomantsin Hattujärven kivikautinen talonpohja

Metsähallituksen kulttuuriperintöinventointihankkeen maastotyöt pyörähtivät käyntiin tällä viikolla myös Ilomantsissa. Kevään ja alkukesän aiemmissa blogikirjoituksissa olemme päässeet inventoijien matkassa kurkistamaan Suomussalmen ja Kemijärven menneisyyteen. Ilomantsin osalta päivitämme blogia aina sopivan tilaisuuden tullen ja mielenkiintoisten kulttuuriperintökohteiden sattuessa inventoijien matkan varrelle. Työn alla olevat valtion talousmetsät sijaitsevat pääasiassa Ilomantsin itäisimmissä osissa ja osin rajavyöhykkeellä. Täällä asutusta on harvassa, maasto jylhää ja maisemat hienoja.


Näkymä Naarvan kylältä kohti Koiteretta

Tässä blogikirjoituksessa aloitamme tarinan aivan aikojen alusta, tai ainakin kotimaisen kivikauden jälkipuoliskolta, sillä siinä määrin hienoon löytöön törmäsimme tällä viikolla Ilomantsin Hattujärvellä. Kuten seutua tuntevat tietävät, Hattujärvi sijaitsee Ilomantsin, Suomen ja samalla koko EU:n itäisimmän kylän eli Hattuvaaran luoteispuolella. Pituutta Hattujärvellä on seitsemisen kilometriä ja leveimmillään järvi on pari kilometriä. Muutamalla sanalla Hattujärveä voisi kenties luonnehtia isohkoksi pienjärveksi, jonka rannat ovat hiekkaisia siellä missä soistumia ei ole. 
 
Hattujärven eteläosassa kuljimme suon ja järven reunustamaa hiekkaharjannetta ja törmäsimme matalaan painaumaan, joka olemukseltaan muistuttaa tyypillistä kivikautista asumuspainannetta eli osittain maahan kaivetun asumuksen jäännöstä. Painanteeseen tehty pieni lapionpisto varmisti asian. Kaksi palaa palanutta luuta, kivikautisen aterian jäännökset. Tässä todella oli rakennus kivikaudella! 

Hattujärven asumuspainanne järven puolelta

Kivikautisia asumuspainanteita tunnetaan Suomesta melko runsaasti ja yksittäisiä asumuksia on dokumentoitu ja tutkittu lähes koko maassa. Tunnettujen asumusten määrä kuitenkin vaihtelee suuresti maan eri osissa. Suurimmat keskittymät ovat Pohjanlahden rannikolla ja Sisä-Suomessa Saimaalla. Ilomantsista sen sijaan kivikautisia asumuspainanteita on varsin vähän. 

Museoviraston ylläpitämän Muinaisjäännösrekisterin mukaan Ilomantsissa oli ennen inventointia 145 ainakin osin kivikautista asuin- ja/tai löytöpaikkaa. Muinaisjäännösrekisterin pikaisen tarkastelun perusteella asumuspainanteita esiintyy näistä vain kolmella paikalla eli noin kahdella prosentilla kaikista kivikautisista asuin- ja löytöpaikoista. Tämä antaa käsityksen Hattujärveltä löytyneen asumuksen verrokkiryhmän harvinaisuudesta Ilomantsissa. 

Minkälainen asumus Hattujärven rannalla sitten oli? Asumuksenpohja on muodoltaan suorakaide ja nykymitoiltaan noin 6 x 4 metriä, joten rakennuksen alkuperäinen lattiapinta-ala lienee ollut 20-25 neliömetriä. Muualla Suomessa tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa on havaittu asumuksen lattian olleen usein muodoltaan suorakaide, joten Hattujärven painanteen muoto sopii hyvin tähän kuvaan.

Asumus kuvattu pohjoisesta. Etualalla näkyy pohjoiseen aukeava oviaukko.

Hattujärven asumuksen pitkä sivu on suunnattu järvelle ja lyhyillä sivuilla painannetta ympäröivässä maavallissa on matalat oviaukot ja oviaukkojen edessä on talon molemmin puolin pienet matalat painaumat. Mahdollisesti näiden kohdalla on ollut jonkinlaiset eteisrakennukset. Oviaukko talon kummassakin päättää saattaa viitata siihen, että sisätila oli jaettu kahteen osaan, joihin kumpaankin oli oma sisäänkäynti. Ehkä talossa on asunut kaksi perhettä, tai kenties ryhmän naisille ja miehille oli varattu oma osansa asumuksesta. Ken tietää. Oli asia niin tai näin, niin kaunis ja hienosti säilynyt kivikautinen talonpohja EU:n itäisimmän kylän Hattuvaaran Hattujärven rannalla joka tapauksessa on.

Alkukesäisin terveisin,

SOMEtsähallituksen kadonneen kulttuuriperinnön metsästäjät Ilomantsista