lauantai 21. kesäkuuta 2014

Kuka louhi liusketta Ilomantsin Hattujärvellä?

Edellisellä kerralla kirjoitin Ilomantsin Hattujärven rannalta löytyneestä kivikautisesta talonpohjasta. Tämän viikon teksti käsittelee myös Hattujärveltä löytynyttä paikkaa, tosin huomattavasti kivikautta nuorempaa. Kyseessä on pieni liuskekiviesiintymä, josta on louhittu liuskelaattoja luultavasti kotitarvekäyttöön. 

Blogin lukijoille, joille Ilomantsin Hattujärvi ei ole entuudestaan tuttu, on hyvä toistaa luonnehdinta noin seitsemän kilometriä pitkästä pienjärvestä, jonka rannat ovat pääosin hiekkaisia ja osin soistuneita. Liuskepaljastuma louhoksineen sijaitsee Ilomantsin Hattujärven pohjoispäässä järven länsirannalla Korkeasaaren tasalla. Paljastuma on varsin pieni ja kooltaan vain noin 6 x 6 metriä. Ennen käyttöönottoaan esiintymä lienee ollut lähes täysin peittynyt hiekan ja kasvillisuuden alle. Maastoa koluava arkeologi voikin vain ihastella, miten liusketta tarvinneet ja sitä tarkoituksiinsa hyödyntäneet seudun asukkaat ovat esiintymän alun perin onnistuneet paikantamaan. 

Liuske, oja ja Olli.


Nykyisin liuske-esiintymä on havaittavissa helposti maastossa louhintatyön seurauksena. Paljastuman eteläpuolelle on kaivettu viitisen metriä pitkä ja puolisen metriä leveä oja. Syvyyttä on samoin noin puoli metriä. Liuske-esiintymän itäreunalla on samankaltainen, mutta lyhyempi vajaa parimetrinen oja. Ojat ovat täysin sammaloituneita ja kasvillisuuden peittämiä, mutta pystysuora liuskeseinä, josta kiveä on louhittu, on peitteetön ja selvästi näkyvissä kummallakin sivulla. Muutamia muitakin pienempiä maanmuokkaustoimia on paikalla suoritettu liuskekiven paljastamiseksi, mutta sivuutamme nämä tässä tarinassa ja hyppäämme teknisiin yksityiskohtiin.

Miten liusketta on louhittu? Paikallinen liuske lohkeilee luontaisesti laattamaisiksi kappaleiksi, kuten alueen maaperästä ja rantakivikoista havaitsimme, joten louhoksella kivi lienee ollut melko helposti irrotettavissa sopiviksi paloiksi. Poraamisesta syntyneitä jälkiä kalliossa ei ole, vaan kaikki louhinta on tapahtunut pilstomalla kivestä luontaisia laattoja kerroksittain irti, kenties lyömällä kiilaa kerrosten väliin sopivan paksuisen laatan irrottamiseksi. Joitain merkkejä vanhoista iskuistakin kivessä on havaittavissa. 

Kun katsoo tarkkaan, näkee iskujäljet kiven reunassa.

Kuinka paljon liusketta paikalta on louhittu? Tarkkaa vastausta kysymykseen on vaikea esittää. Yrittäkäämme kuitenkin. Jos ajattelemme, että ojissa olisi ollut kiveä koko laajuudeltaan yhteensä noin seitsemän metrin matkalla puolen metrin paksuudelta ja korkeudelta, saisimme vastaukseksi noin 1,75 kuutiota liusketta. Määrä ei ole suuren suuri, mutta tonnien lasti kiveä on kuitenkin melkoinen taakka rahdattavaksi metsien poikki. Kaikeksi onneksi, vaan tuskin sattumalta, louhos sijaitsee lähellä vesirajaa, joten kiveä on voinut kuljettaa järveä pitkin joko kesällä tai talvella veden olomuodosta riippumatta. 

 
Kaikki eivät mahtuneet matkaan, laattoja lojuu louhoksen ja rannan välillä.

 
Mihin kivi on käytetty? Tähän tarjoaa hyvän vastauksen Hattujärven pohjoispuolella Poikapään rannalla sijainnut talonjäännös, jonka tarkastimme inventoinnin yhteydessä. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin vastauksen tarjoaa rakennuksen uuni. Itse rakennuksesta on jäljellä enää alin lähes maatunut hirsikerta. Uuni kuitenkin seisoo mäellä edelleen. Muutamaa yksinäistä eksyneeltä vaikuttavaa punatiiltä lukuun ottamatta, uuni on huolellisesti ladottu nyt jo tutunoloisen liuskekiven laatoista.

Uuni seisoo mäellä metsän kätkössä.


Ensisilmäyksellä uuni vaikuttaa ryhdikkäältä, vaikka tuhti sammal peittääkin kiviä. Tarkemmin katsoessa näkee, että ikä jo painaa. Takanurkka on romahtanut. Kurkistan uuninpesään, käännän varoen sammalta sivuun. Holvi on notkahtanut ja painumassa kasaan. Tässä ei paista enää ruislimppua. Ei piirakoita. Aika tekee tehtävänsä. Muutaman vuoden perästä mäelle jää vain liuskekivien keko ja loputtomien internetblogien syövereihin muisto kerran hienosta uunista, jonka kivet louhittiin Hattujärven rannalta, lastattiin rekeen ja ajettiin Poikapään rantaan, kannettiin mäelle ja lopulta muurattiin uuniksi, selkä vääränä ja hikeä valuen.

Mutta, mutta.. otsikon kysymys on vielä vastaamatta: kuka louhi liusketta Hattujärven louhokselta? Jos satutte tietämään louhoksesta tai rakennuksesta ja sen asukkaista, kuulisimme mielellämme lisää.

Juhannusterveisin,
Team Ilomantsi