tiistai 8. lokakuuta 2013

Rukajärven tien varrella

Kenttätyöt Lieksassa ovat takana ja jälkityöt sen verran kesken, kuin tähän aikaan syksystä sopiikin olla.

Kenttäkauden valokuvia läpikäydessä on vastaan tullut runsaasti kuvia erilaisista karhunjätöksistä, käpälänpainaumista hiekkatiellä sekä kuvat tongitusta muurahaispesästä, jonka penkominen taisi jäädä kesken saapuessamme paikalle. Otso ei kuitenkaan inventoijille kesän mittaan näyttäytynyt, vaikka samoilla apajilla toistuvasti liikuttiinkin. Myös majavien patoja ja pesiä bongailimme innokkaasti, mutta asukkaita emme pesien lähistöllä nähneet. 

Lieksalaisella metsätiellä oli aamutuimaan ollut muitakin nelivetoja liikenteessä.
 
Majavan pesä ja pesälle johtava "valtatie"

Eläinjälkibongailusta huolimatta pääosa kenttäkauden kuvista esittää sitä mitä pitääkin; kivikautisia asuinpaikkoja, pyyntikuoppia, tervahautoja,  hiilimiiluja, uittopatoja, savottakämppiä, rajamerkkejä  ja muita kulttuuriperintökohteita.  

Lieksan metsissä on poikkeuksellisen runsaasti vainajien muistoksi kaiverrettuja karsikkopuita 1700-luvun lopulta 1900-luvun alkuun. Kauniisti kaiverrettuja merkkejä katsellessa ihmetyttää, miksi nykypäivän kaivertaja (TERO WAS HERE -97) ei yllä samaan?

Karsikkopuu Lieksan Piilosessa: 1858/4/17 JK.

Karsikkopuita etsiessämme tarkastimme kaikki potentiaalisilta näyttävät kelopuut sillä seurauksella, että kaadettaviksi leimattujen, mutta syystä tai toisesta pystyyn jääneiden leimapuiden määrä kesän kohteissa on runsas. Erilaisten kruunuleimojen lisäksi leimapuubingossamme olivat mukana tähti (Enso-Gutzeit Oy), sydän (A. Ahlström Oy), talo (Veitsiluoto Oy) sekä puolikuu (Kotvio Oy). Vaihtelu virkistää. 


Metsähallituksen leimapuu rajavyohykkellä, taustalla Venäjä.

Talvisodan ensimmäiset laukaukset ammuttiin Lieksan Inarissa. Jatkosodassa taisteluita ei Lieksan –silloisen Pielisjärven pitäjän  – alueella käyty, mutta linnoitustyöt jatkuivat välirauhan ajalta jatkosodan loppuun saakka. Jatkosodan aikaan Rukajärven rintamalle ja miehitettyyn Rukajärven kylään johtaneen Rukajärven tien suomenpuoleinen osa kulkee inventointialueen halki.  Olihan rautatie sota-aikana Lieksassa lähimpänä valtakunnan itärajaa. Rukajärven tien varrella on seitsemän parakkirakennuksen vuoksi Jukolan motiksi nimetty jatkosodan aikainen koulutuskeskus, jonka materiaalit huutokaupattiin välittömästi sodan päätyttyä vastaamaan rakennusainepulaan.  Alueella on jäljellä rakennusten kivijalkoja, sirpalesuojia ja juoksuhautoja sekä jäännökset mm. täisaunasta. Tarkkasilmäinen kulkija voi löytää alueelta myös silitysraudan, bakeliitin palasia tai yöastian. 

 
Rakennuksen kivijalka Jukolan motissa
Lautasen reunapala Jukolan kanttiinin kivijalan päällä

Hieman Jukolan motista itään on Änäkäinen, talvisodan viivytysasema, jonka päälle välirauhan aikana rakennettiin Salpalinjan etuasema. Alueella on runsaslukuisten poteroiden, korsujen ja juoksuhautojen lisäksi nähtävissä mm. Salpalinjaan kuuluva luola, massiivisia panssariesteitä ja niiden rakentamistarpeeseen vastaava kivilouhos, konekivääripesäkkeitä ja suolle pystytettyjen piikkilankaesteiden tolppia. Lähistöllä on talo, jossa saatiin alueella ensikosketus neuvostopartisaaneihin. Valokuvissa aurinko paistaa ja kaivannot ja panssariesteet häviävät puiden varjoihin. 


Sisäänkäynti Änäkäisen luolaan. Käytävän päässä on laaja kalliosuoja konekivääripesäkkeineen.


 
Se, mitä Änäkäisen suolla risteilevien piikkilankaesteiden tolpista on jäljellä.


- Inga, fyysisesti Turussa, näitä kirjoitellessa ajatukset Lieksassa.