perjantai 25. lokakuuta 2013

Pinnan alta

Metsähallituksen kulttuuriperintöinventoinneissa liikutaan paljon sellaisilla metsäalueilla, jotka on ennakkoon määritelty erityisen otollisiksi kohteiden löytämisen kannalta. Usein näihin liittyvät sekä nykyiset että muinaiset vesistöt ja ranta-alueet. Tuhansien vuosien aikana maannouseminen on muuttanut vesistöolosuhteita paljon ja esimerkiksi kivikautiset muinaisrannat ovat usein syvällä nykyisissä metsissä. Toisaalta etenkin korkeammalla merenpinnasta sijaitsevat, ja siksi jo varhain paikoilleen asettuneet pienemmät järvet ovat pysyneet paljolti ennallaan. Esihistoriallisen ajan lisäksi myös tuoreemmat muinaisjäännökset ja kulttuuriperintökohteet sijaitsevat usein vesistöjen varsilla. Maantieliikenteen kehitys on arkeologisessa mielessä varsin tuore ilmiö ja vesistöt olivat pääasiallisia kulkuväyliä aina 1800-luvulle saakka. Muutkin seikat, ennen kaikkea kalastus, ohjaavat usein asutusta ja muuta toimintaa vesistöjen läheisyyteen.

Vedenalaisinventointi on oma erityisalansa, jota ei Suomessa ole kovinkaan paljon vielä tehty. Vedenalaiskohteet on myös tässä tapauksessa rajattu pääasiallisesti KMO-hankkeen ulkopuolelle. Kuitenkin, koska hankkeessa kuljetaan paljon rannoilla ja muutenkin vesistöjen läheisyydessä, tulee jonkin verran eteen tilaisuuksia tarkastella myös vedenpinnan alaisia alueita. Lisäksi inventoijat liikkuvat joka vuosi jonkin verran myös vesillä, etenkin Keski- ja Itä-Suomen järvialueilla, jossa merkittävä osa inventointialueesta sijaitsee järvien saarissa. Vaikka vedenalaiskohteita ei erityisesti pyritä tässä yhteydessä kartoittamaan, tulee kohteita aina välillä vastaan. Joskus vesistöt ovat niin matalia tai kirkasvetisiä, että niitä pystyy havainnoimaan rannalta tai kahlaamalla. Tilaisuuden tullen on hankkeessa pidetty silmät auki myös muunlaisten mahdollisuuksien kannalta.

Kesällä 2012 tuli eteen mahdollisuus tarkastella Kurun ympäristön metsälampia snorklaamalla. Mahdollisuuteen luonnollisesti tartuttiin heti. Syrjäisiä metsäalueita on tutkittu arkeologisesti hyvin vähän ja niiden vesistöjä vielä vähemmän. Tutkittaviksi valittiin viisi pientä järveä tai lampea, jotka olivat helposti tavoitettavissa ja rannoiltaan ja muodoiltaan sopivia. Suorantaiset lammet rajattiin tarkastelun ulkopuolelle ja keskityttiin sellaisiin vesistöihin, joilla oli kiinteämpiä rantoja. Lisäksi tarkasteltiin nimistöltään sopivia (Lapinjärvi) sekä sopivan muotoisia (kapeita salmia). Lisäpontta tutkimukseen toi paikallinen kertomus, jonka mukaan johonkin lampeen olisi tippunut sodan aikana Neuvostoliiton hävittäjäkone.


 Sukeltaja tarkastelemassa snorklaamalla kapean salmen pohjaa Ylöjärven Lapinjärvellä.

 
Tällä kertaa snorklaamalla ei kuitenkaan tehty uusia löytöjä. Sateisen kesän takia tummavetiset suolammet olivat vielä normaaliakin humuspitoisempia ja näkyvyys oli parhaimmillaankin alle metrin. Tarkastuksessa kuitenkin käytiin tarkasti lävitse muutamia kapeita salmia, joista olisi kohteet olleet löydettävissä huonosta näkyvyydestä huolimatta. Tarkastuksessa tuli todettua lähinnä, että juuri näissä kohteissa ei vedenalaisia rakenteita ollut.


 Tumman suolammen kasvillisuutta välittömästi pinnan alla.


Metsähallituksen inventointien aikana on vedenalaiskohteita tarkasteltu myös rannalta tai kahlaamalla. Tällöin kyseessä ovat olleet erityisen kirkasvetiset vesistöt. Rannalta käsin onkin löydetty muutamia liistekatiskojen jäänteitä. Tämänkaltaisia kalastusrakennelmia on Suomessa käytetty yleisesti esihistorialliselta ajalta aina 1900-luvun alkupuolelle saakka.

 
  
                           Liistekatiskan jäänteitä kirkasvetisessä pohjavesilammessa Ruovedellä.

- Ville