tiistai 17. syyskuuta 2013

Tien päältä ja tien vierestä

Viimeiset kolme viikkoa hurahti Etelä-Suomen hajanaisilla metsäalueilla. Auton mittariin tuli kilometreja noin 4500 joten kiesissä tuli istuttua melko paljon, mutta maastossakin toki samoiltiin. Päiville tuli mittaa aamuvarhaisesta iltailtaiseen. Jälleen kerran hiilimiilut tulivat paremmin kuin tutuiksi. Säkylänharjun ampuma- ja harjoitusalueelta haravoitiin kasaan noin 100 miilua. Ne liittyvät Euran Kauttuan ruukin historiaan, joka oli toiminnassa 1689-1907. Säkylän kylien talonpojat valmistivat mäntykankailla hiilet ruukin ahnaisiin masuuneihin. Laserkeilausaineistosta ilmenee, että myös alueen yksityismetsissä on rutkasti miiluja, yhteensä lukemat nousevat varmaan kolmannelle sadalle.

Nokka kohti Säkylää eräänä aamuna.


Alueen ylhäisin hiilimiilu sijaitsee Porsaanharjun laella ( miilu on kuvan keskellä oleleileva kumpare). Harju syntyi noin 11000 vuotta sitten, jolloin mannerjäätikön reuna sijaitsi näillä tienoilla ja Yoldia meri lainehti hyisenhyhmäisenä. Noin 10700-10900 vuotta myöhemmin joukko säkyläläisiä rakensi tähän miilun ja toimitti hiilet Kauttualle. Maisemat ovat edelleen henkeäsalpaavan kauniiit.

Keskiajan huomattavimpiin maanteihin kuuluneen Huovintien kulkua ampuma-alueella. Tarkkaavainen lukija huomaa tien oikeassa reunassa kyhjöttävän hiilimiilukumpareen.

Säkyläviikon jälkeen auton keula suunnattiin aamuisin Pälkäneen-Kangasalan-Lempäälän ja Tampereen maisemiin ja loppuviikolla käytiin haistelemassa merituulia Tenholan Solbölessä. Vielä ehdittiin setviä myös Järvenpään ja Hyvinkäänkin maita. Hajallaan sijaitsevia metsäpalstoja haravoitiin, mutta juuri mitään mainittavaa ei noilta seuduilta löytynyt. Urjalasta tosin yksi hyvin maastoutunut asumuksen sija kera komean kivinavetan perustuksen. Se paljastui arkistotutkimuksissa 1800-luvun lopun venäläisen topografikartan mukaan Mäkelä -nimiseksi tilaksi. Nykyisin metsässä erottaa entiset peltoalueet maatuneiden ojien rajaamina alueina, joissa paikoin on viljelyröykkiöiden jäännöksiä. Varsinaisella asuinpaikalla erottuu lisäksi kiukaita ja kellarikuoppia. Vankan puuston perusteella autioituminen lienee tapahtunut joskus 1900 -luvun alkuvuosikymmeninä.

Vanhan asuinpaikan näkyvimpänä merkkinä erottuu kivinavetan jäännös.


Päärakennuksen jäännös on hyvin maastoutunut puuston alle. Sen mitat ovat noin 6 x 15 metriä ja siinä on ollut ainakin kaksi tulisijaa sekä toisessa päässä lattian alainen kellari.

Kolmannella viikolla inventoitiin Lapinjärven ja Loviisan metsiä. Siellä törmäsimme jälleen hiilimiiluihin ja muutamaan tervahautaan. Hieman erikoisempina kulttuuriperintökohteina tulivat vastaan tilikopin jäännökset sekä jo hävinneeseen rautatiehen liittyvät aitakiveykset.




Eero ja metsuri emeritus Rami tilikopin jäännöksillä Lapinjärven maastossa. Kopista jaettiin tilit metsätyömiesten kouraan joskus 1950-1960 -luvulla. Rahat tuotiin metsään tilipäivänä perjantaina. Kopissa oli myös kaminalämmitys.


Törmäsimme Loviisan Kuggomin metsissä tällaisiin kiveyksiin. Eero pirautti metsuri emeritus Ramille, joka kertoi, että 1980 -luvulla joku vanha pappa oli ulkoillessaan kertonut hänelle, että ollessaan pikkupoika olivat vanhat sanoneet tästä kulkeneen rautatien turvesuolle. Arkistoaineistojen kaivuutyö vahvisti asian. Tästä kulki rautatie 1900 -luvun alkuvuosina. Nykyisin rautatienpohjaa kulkee maantie, joka on kiveyksestä noin 6-7 metriä oikealle.



Loppuviikolla ehdin vielä käväistä Laitilan ja Ypäjän suunnalla. Laitilan pohjoisrajalla kävin katsomassa mielenkiintoiselta vaikuttavaa paikkaa, jossa arvelin voivani törmätä vanhaan pitäjien väliseen rajapyykkiin. Kyseinen paikka ei tuottanutkaan pettymystä. Suon keskellä sijaitsevassa saarekkessa oli yksi komeimpia rajamerkkejä, joita vastaani on tullut. Kiveen oli kaiverrettu vuosiluku 1786 ja sen yläpuolelle kirjaimet RA tai RÅ (RÅ = raja ruotsiksi). Kyseessä voi olla keskiajaltakin polveutuva rajamerkki, se selvinnee kirjallisista lähteistä.



Rajamerkki Laitilan pohjoisrajalla. Kivipaasi kohoaa lähes kahden metrin korkeuteen.

Pystykivessä näkyy kaiverrettuina kirjaimet RA (tai RÅ) ja niiden alla vuosiluku 1786.

Etelän maastokausi jatkuu vielä ainakin muutaman päivän verran.

Jouni ja Eero