tiistai 25. kesäkuuta 2013

Harjoittelijan näkökulmaa ja kivikautisia asuinpaikkoja

Seuraavaksi kuulumisia Karstulan alueen harjoittelija-inventoijalta.  Nopeasti on metsäekologian opiskelijan aika kulunut kuvausvastaavana, kartturina sekä mittausapulaisena, ja hyvin olen päässyt työhön kiinni vaikka aikaisempaa kokemusta arkeologiasta ei ollutkaan. Kiinnostusta toki löytyy, ja erityisesti esihistoriallinen aika on kiehtovaa. Viime keskiviikkona pääsimmekin ensimmäistä kertaa kivikautiselle asuinpaikalle kun yhdistimme voimamme naapurikuntien inventoinnista vastaavien Hans-Peterin ja Torstin kanssa.
Lupaava paikka sijaitsi Pihtiputaalla Muurasjärven lähettyvillä, ja etsinnän jälkeen hakkuuaukolta löytyi kuin löytyikin kvartsia sekä poltettujen luiden jäännöksiä.
Kivikautisen asuinpaikan jäännöksiä etsimässä

Inventoimme myös alueelta löytyvän rajakiven 1700-luvulta.


Pihtiputaan ja Haapajärven raja menee edelleen samoilta kohdin.

Kivikautisen asuinpaikan löytö oli tähänastisen harjoitteluni huippukohta, mutta kesähän on vasta aluillaan ja kaikenlaista voi vielä löytyä.  Tässä työssä on kyllä oppinut katsomaan metsiä eri tavalla siellä kulkiessaan, ja pikku hiljaa sitä itsekin huomaa epäilyttävän näköisiä kivikasoja metsästä joiden ohi olisi ennen tullut käveltyä.  Metsien ekologiaan keskittyneenä ei tullut aikaisemmin ajatelleeksi sitä kaikkea ihmisasutuksen historiaa mitä metsistämme löytyy. Myös metsänkäyttötapojen muutos vuosisatojen kuluessa on tullut tässä hommassa selvemmäksi.

-Mitja, Karstula